Rohkeasti päin samanarvoisuutta!

Tarja Kauppila on Itä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen johtaja.

Nykyinen hallituskausi vasta hiljattain käännähti kypsemmälle kyljelleen, mutta jo kuuluu kuiskeita, mitä tulevan hallituksen ohjelmaan kannattaisi kirjata. Hyvinvointi- ja terveyseroja on edelleen, löytyykö niihin täsmälääkkeitä?

Entäs jos olisi Hyvä mieli, selvä pää – kaiken ikää! -ohjelma? Siinä luotaisiin vaikuttavia mielenterveys- ja päihdepalveluja niin nuorille aikuisille kuin keski-ikäisille ja ikääntyneillekin.

Olisi paikallaan panostaa siihen, että ihmiset saisivat mielenterveyspulmiinsa apua kynnyksittä ja ajoissa.

Heillä olisi enemmän voimia selviytyä arjessaan selvin päin. Digitalisointikin voisi palvella paremmin, kun kansalaisten taidot digipalvelujen käyttöön ovat kohentuneet.

Huolta tuntee nuorista ja nuorista aikuisista, joiden pitäisi selviytyä peruskoulun jälkeen ammatillisiin opintoihin ja sieltä työelämään. Ei saisi hukata sitä elämänvaihetta, jossa vasta mietitään perheen perustamista. Siinä vaiheessa, kun on jo huollettavia, on monesti työläämpää korjata huoltajan vinksalleen mennyttä arkea.

Aikuissosiaalityötä olisi uudistettava. Osaamista on kyllä, mutta vielä liian vähän tekijöitä ja rohkeutta uusiin otteisiin. Tämä satsaus sataisi niin nuorten kuin keski-ikäisten laariin. Se alentaisi varmasti lastensuojelunkin kustannuksia jatkossa.

Ikäihmisten yksinäisyys, masennus ja päihdepulmat olisi otettava kansanterveydellisesti vakavasti. Ihmiset elävät yhä pitempään, mikä on hieno juttu. Samaan aikaan olisi satsattava ongelmien ehkäisyyn ja elämänlaadun parantamiseen. Vertaistuellakin on tässä sijansa.

Päihde- ja mielenterveyspulmat ovat monesti myös väkivaltatapauksissa mukana. Lähisuhdeturvallisuustyötä tämä olisi. Kyllä se tiedetään, että harvemmin kuitenkaan ihan tuiki tuntemattomiin väkivalta kohdistuu.

Toiseksi olisi tarvetta myös Kannusta Lasta!  – Tukea vähävaraisten lapsiperheiden selviytymiseen! -ohjelmalle. Lapsiperheköyhyys on hyvinvointivaltiossa korjattavissa. Olisi ideoitava uudet keinot, että vähävaraiset lapsiperheet saisivat asumisolot kohtuudella kohdilleen, riittävän monipuolista ravintoa, vaihtoehtoja harrastamiseen ja asiallisen tuen peruspalveluissa. Aikaakin pitäisi varata.

Ylisukupolviset pulmat tässä ovat kyseessä. Tietoa, taitoa ja tukea tarvitaan. Oppimisvaikeuksia pitäisi taklata varhain, neuvolan havainnot pitäisi noteerata ja koulun tarjota auttavaa kättä. Kaikkien vanhemmat eivät kykene samanlaiseen tukeen lapsilleen, eivät kouluaikana eivätkä varsinkaan perusopintojen jälkeen.

Sosiaalityöllä moniammatillisten ja monitoimijaisten (vapaaehtoiset, omaiset, läheiset, naapurit, järjestöt jne.) tiimien vetäjänä olisi annettavaa siinä, että avuntarvitsijat löydetään ja apu löytää perille.

Näihin ohjelmiin vain paukkuja kunnolla ja vaikuttavuuden arvioinnit tutkimuksellisesti kohdilleen, niin kyllä olisi pätevää tekemistä seuraavalla hallituskaudella.  

Onnea matkaan vaikuttajille, päättäjille ja konkreettisen kehittämistyön tekijöille: samanarvoisuus rules!