Sosiaaliala ja johtamisen taito

Mali Soininen

Eläkkeelle siirtyessään näkee kirkkaasti mennyttä: jokaisen esimieheni eri vaiheissa rinnallani. Mistä koostuu hyvä sosiaalialan johtaminen? Muistelemalla haluan hiukan lisätä ymmärrystä.

Aloitin työurani sosiaalityöntekijänä poikien koulukodissa. Vanhan koulukotijohtajan kyky osoittaa kunnioitusta nuorelle sukupolvelle kosketti. Erityistyöntekijänä sosiaalityöntekijä oli johtajan mukaan valtavirrasta poikkeava henkilö, jonka toimintaa koulukotiympäristö muokkaa. Sosiaalityön identiteettiäni tuki kannustava valmentava johtaminen ilman, että käsitettä silloin käytettiin. Johtajaominaisuuksina korostuivat laaja yhteiskunnallinen ymmärrys ja kunnioittava sosiaalisuus. Johtaja näki nuoret pojat, oppilaat, henkilöstön ja yhteisön. Katse ei ollut johtajan, kasvattajan tai sosiaalipoliitikon. Hän katsoi siitä, mistä laiminlyöty, kehityksessään haavoitettu nuori poika katsoi. Hän kuuli ajatuksia ja tunteita, loi luottamusta katse  tulevaisuudessa. Arvokasta johtamisessa on empaattisuus, eettisyys ja vahva energia. Ammatissa kasvaminen on ihmisenä kasvamista.

Siirryttyäni tyttöjen koulukotiin kohtasin esimiehessäni tunneälyn mestarin. Älykäs rationaalinen johtaminen yhdistyi itsetuntemukseen ja vuorovaikutustaitoihin. Vahva itsehallinta ja paineensietokyky toi turvallisuutta. Kiinnostavinta oli oivaltava huumorin- ja tilannetaju: lämmin huumori lisäsi kohtaamisten arvonantoa ja arjessa viljeltiin iloa. Ilo ja keveys loivat työn ja yhteisön ainutlaatuisen hengen.

Sosiaalialan oppilaitosverkoston synnyttyä lähdin luomaan uuden polven koulutusta. Esimieheni oli rehti ja rohkea uuden luoja. Henkilöstö rakensi alan tieto- ja arvoperustaa, ihmiskäsitystä ja näkyvyyttä. Kehittämiseen rauhaa toi johtamisen ennakoivuus ja johdonmukaisuus. Vaikutuin johtamisen selkeydestä sekä sosiaalialan arvokkuudesta ja voimasta koulutusarjessa.

Ammattikorkeakoulussa loimme sosiaali- ja terveysalan yhteistä koulutusohjelmaa. Johtajamme tunnisti yhdistymisen kasvukipuja ja valtajännitteitä. Hän oli lempeä eikä koskaan kadottanut näkemystä prosessista ja tavoitteesta, omasi tietoa yhteistyön vaatimasta sitkeydestä. Johtaja antoi mallia päämäärätietoisuudesta, nöyryydestä ja palveluhenkisyydestä.

ISO koitui työurani kutsumukselliseksi täyttymykseksi. Sain yhdistää kehittäjän työn ja elämäntyylini, luovan intohimoni, ikäni, kokemukseni ja elämänarvoni. Integraatio oli positiivista. Työstä koitui keskeinen itseilmaisun alue. Mielensisäisten merkitysten läsnäolo työssä ei mahdollistu ilman ikä- ja sukupuolisensitiivistä johtamisosaamista.

Johtajamme loi työhön hehkua. Johtamisessa loistivat elinvoima, henkinen notkeus ja rentous. Yhteisön itseluottamus kumpusi innostuksen palosta ja vahvasta oppimisen asenteesta. Moniäänisissä dialogeissa oli tilaa keskeneräisyydelle ja kipinöiville, myös kapinoiville ajatuksille. Hyvä johtaminen on vuorovaikutusta, jossa niin esimiehellä kuin työntekijöilläkin on oma vastuullinen roolinsa, joka vaikuttaa jokaiseen. Se synnyttää hyviä työyhteisötaitoja, itsensä johtamista, oman työn ja elämän teeman löytämistä.

Johtamisen taito - mikä näitä ikimuistoisia johtajiani yhdisti?

Hyvä sosiaalialan johtaja rakastaa totuutta ja tunnustaa työnsä yhteiskunnalliset lähtökohdat. Hän on nöyrä ja uljas yhtä aikaa. Hän kysyy kriittisesti. Johtajuus versoaa henkilökohtaisesta näystä, sitoutumisesta ja kutsumuksesta palvelemiseen. Johtajillani oli luottavaiset silmät, katse, joka tuottaa toivoa ja onnistumista, kasvot, jotka heijastivat valoa. Heissä oli uskallusta tulla tärkeäksi toisille ja antaa toisten tulla tärkeiksi itselle. Sain kokea johtajuuden integroitumisen selkeään persoonallisuuteen. Hyvä johtaja näkee arjen kauneuden ja myös rikkonaisuuden sekä kokee täydesti myös eheytymisen ihmeen ja lohdun.

Ketä kiinnostaa sosiaaliasiamiestoiminta?

Marja Kekki
sosiaalityöntekijä

Asiakas on aina oikeassa, sanotaan liike-elämässä.  Sosiaalihuollon asiakas on aikojen saatossa päätynyt ruotiukosta ja kunnan elätistä asiakkaaksi. Päästäkseen oikeuksiinsa sosiaalihuollon asiakas tarvitsee tietoa ja neuvontaa palvelujärjestelmän viidakossa.  Sosiaalihuollon asiakaslaki tuli voimaan vuonna 2001. Lain tavoitteena on asiakkaiden aseman vahvistaminen sekä asiakkaan itsemääräämisoikeuden ja itsehallinnan korostaminen. Asiakaslaissa on säädetty asiakkaan osallisuuteen, kohteluun ja oikeusturvaan liittyvistä oikeudellisista periaatteista. Asiakaslaissa velvoitetaan jokaista kuntaa nimeämään sosiaaliasiamies, jonka tehtävänä on tiedottaa sosiaalihuollon asiakkaan oikeuksista ja ohjata asiakasta oikeuksiensa äärelle; neuvoa sosiaalihuollon asiakkaita ja avustaa muistutuksen tekemisessä. Tämän lisäksi sosiaaliasiamiehen tulee toimia asiakkaan oikeuksien edistämiseksi, seurata asiakkaan oikeuksien aseman ja oikeuksien kehitystä kunnassa sekä raportoida siitä vuosittain kunnanhallitukselle.

Sosiaaliasiamiestoiminta on edelleen melko huonosti tunnettua. Toiminnasta tiedottaminen on sekä toiminnan järjestämisestä vastuussa olevien kuntien että sosiaaliasiamiehen itsensä vastuulla. Molemmat tahot voisivat parantaa tiedottamista entistä monikanavaisemmaksi, tehokkaammaksi ja selkeämmäksi. Palvelun saavutettavuus vaihtelee ja huonoimmin palveluun pääsevät käsiksi sitä eniten tarvitsevat, toimintakyvyiltään heikoimmat kansalaiset. Helpoimmin sosiaaliasiamiehen, kuten kaikki muutkin palvelut, löytävät henkilöt, joilla on hyvät tiedonhankinnan valmiudet ja kyky ilmaista itseään. 

Sosiaaliasiamiehellä ei ole päätösvaltaa, vaan asiantuntijuus- ja vaikuttavuusasema. Asiantuntijuuden perusta on koulutuksessa ja osaamisessa.  Osaamista sosiaaliasiamiehen tehtävässä on lainsäädännön ja palvelujärjestelmien hyvä tuntemus vuorovaikutus- ja neuvottelutaitoja unohtamatta. Vaikuttavuutta ei voi saavuttaa ilman uskottavuutta, jonka edellytyksenä on sosiaaliasiamiehen puolueeton ja riippumaton asema. Mikäli sosiaaliasiamies tekee työnsä ohella sosiaalitoimessa päätöksiä, toiminnan puolueettomuuteen ja riippumattomuuteen on vaikea uskoa. Uskottavuutta parantaa toiminnan vakiintuminen ja jatkuvuus. Sosiaaliasiamiestoiminnan poukkoilu toimijalta toiselle ei kasvata sen enempää uskottavuutta kuin asiantuntemustakaan. ”Köyhän miehen mallin” hakeminen sosiaaliasiamiestoiminnassa on lyhytnäköistä säästämistä.

Uusi sosiaalihuoltolaki henkii asiakkaan aseman vahvistumista ja rakenteellista sosiaalityötä, jossa palvelujen tarpeeseen vastattaessa tarvitaan entistä enemmän tietoa siitä, mitä palveluja juuri tällä alueella tarvitaan. Sosiaaliasiamiestoiminnan kautta tietoja tilastoidaan ja raportoidaan jo nyt. Tilastointi ja raportointi tarvitsevat yhtenäistämistä ja kehittämistä. Sosiaaliasiamiestoimintaa ja sen tuottamaa tietoa kannattaisi koota ja hyödyntää kunta-, maakunta- ja valtakunnan tasoilla palvelujen suunnittelussa ja järjestämisessä.  Sosiaaliasiamiestoiminnan näivettäminen on valtavaa resurssien hukkaamista näinä aikoina, kun palvelujen rakenne on muuttumassa ja järjestämisessä ollaan siirtymässä suurempiin kokonaisuuksiin.

Tikku kynnen alla vai lastu laineilla?Sosiaaliasiamiestoiminta asiakkaan oikeuksien edistäjänä Itä-Suomen alueella. 

Täydellinen perämoottoripyörä

Antero Lehmuskoski, erikoissuunnittelija
Operatiivisen toiminnan ohjaus -yksikkö
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Täydellisyys on kiehtonut minua jo pitkään. Jotenkin se tuntuu vaan karkaavan sitä kauemmas, mitä enemmän sitä tavoittelee. Koulussa joillakin opettajilla oli se periaate, että täydellinen on vain Jumala, joten kymppi kuuluu hänelle. Me vajavaiset saimme kilpailla muista numeroista. Silti täydellisyyttä tavoitellaan, eikä aina hyvin tuloksin. Lienet kuullut kirjailijasta, joka pyrki korkeaan päämäärään, mutta saavutti korkean sivumäärän.

Joskus harvoin täydellisyys on käsien ulottuvilla. Jos ei muuten, niin sitten täydellisenä epäonnistumisena. Sellaisen kokemuksen jälkeen täydellisyys menettää osan hohdostaan. Mutta onneksi Suomen hallitus ei anna tällaisten uhkakuvien häiritä. Hallitusohjelmassa asetetaan tavoitteeksi, ei enempää eikä vähempää kuin täydellinen sosiaali- ja terveydenhuollon vertikaalinen ja horisontaalinen integraatio.

Istun lakityöryhmässä, jossa on muutamaan kertaan heitetty ilmaan mielikuva täydellisestä tulevaisuudesta. Siinä meidän lastenlapsemme eivät tiedä, mitä ovat sosiaalihuolto ja terveydenhuolto. Eivät ole sellaisiin elämänsä aikana törmänneet. Samalla tavalla kuin eivät radioon, televisioon, kompassiin, karttaan, pankkikonttoriin tai kirjeeseenkään. Nämä viimemainitut kun on integroitu yhteen pieneen laitteeseen heidän taskussaan. Tuossa tulevaisuuskuvassa sote-integraatio on siis täydellinen. Jokin siinä kuitenkin vaivaa minua.

Mitä sitten tarkoittaa vertikaalinen ja horisontaalinen integraatio? Nopea googlaus paljastaa, että liiketaloudessa vertikaalinen integraatio tarkoittaa tuotteen eri tuotantovaiheista huolehtivien yhtiöiden yhdistymistä. Integraation seurauksena yhtiö hoitaa tuotteiden valmistusprosessin alusta loppuun. Horisontaalinen integraatio puolestaan tarkoittaa sitä, että samaa tuotetta valmistavat yritykset yhdistyvät. Joskus yhtiöt hankkivat näin kilpailijansa pois markkinoilta.

Näin ajateltuna täydellinen sote-integraatio tarkoittaa sitä, että toiminta-alueella on vain yksi sosiaali- ja terveyspalveluja tuottava organisaatio. Ja tämä organisaatio hoitaa koko palveluntuotantoprosessin itse. Ihan näin täydellistä integraatiota ei ymmärtääkseni kuitenkaan tavoitella, vaan sijaa jää edelleen myös yksityisille toimijoille. Näin ainakin toivon.

Miten tähän sitten liittyy tuo sosiaalihuollon ja terveydenhuollon katoaminen? Minussa visio herätti mielikuvan niin täydellisestä integraatiosta, että myös valmistettavat tuotteet – siis tässä tapauksessa palvelut – yhdistetään. Silloin ei ole enää sosiaalipalveluja eikä terveyspalveluja. Leikitäänpä hieman tällä ajatuksella.

Otetaan esimerkiksi maineikas japanilainen yritys, jonka nimi alkaa y:llä ja joka valmistaa muun muassa moottoripyöriä, perämoottoreita, soittimia ja viihde-elektroniikkaa. Jätetään viimeksi mainitut tarkastelusta pois ja keskitytään perämoottoreihin ja moottoripyöriin. Täydellisen integraation tuloksena näiden molempien valmistus lakkaa, ja yhtiö ryhtyy valmistamaan perämoottoripyöriä. Tämä on liiketaloudellisesti kannattavaa, kun tuotantoprosessit voidaan yhdistää ja tuloksena on lähes kaikkia maalla ja merellä liikkuvia miellyttävä tuote.

Jostain syystä perämoottoripyörät eivät kaikesta huolimatta ole yleistyneet, vaikka kyseisen yhtiön osaamisella tuote hipookin täydellisyyttä. Olisiko niin, että integraatiosta huolimatta sosiaalihuoltoa ja sen osaajia tarvitaan tulevaisuudessakin? Ja terveydenhuoltoa? Olisiko niin, että täydellinen perämoottoripyörä ei kiinnosta sen enempää veneilijöitä kuin motoristejakaan?