Kiikarissa sosiaali- ja terveydenhuollon ohjattu tulevaisuus

Tarja Kauppila, johtaja, ISO

 

 

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) arvioi vuosittain sote-palvelujen järjestämistä. Joka toinen vuosi tehdään laaja palvelujärjestelmäarviointi ja joka toinen vuosi seurataan erityiskysymyksiä sekä niiden alueellista kehitystä. Viimeisimmissä raporteissa kuvataan, mitä kehittämistoimia alueilla on tehty vuoden 2018 jälkeen niissä kohteissa, joihin muutoksia oli kaivattu. Valtakunnalliset teemat on valittu yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa, ja aluekohtaiset teemat on valittu yhteistyössä alueiden edustajien kanssa. 

 

THL:n arvioinnissa tietolähteet ovat monipuolisia ja prosessi työllistää useita henkilöitä - tehdään suuri ponnistus. Laadullisen aineiston lisäksi tarkastellaan ydinindikaattoreiksi kutsuttuja muuttujia laajoista havaintoaineistoista. Suurin osa ’ydinindikaattoreista’ kuuluu sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusvaikuttavuusmittaristoon (KUVA), jossa osoittimia on jo satoja. Viimeksi tiedoissa oli havaittu useita tietojen käyttöä rajoittaneita laatupuutteita.

 

Jos opettaisi sosiaali- ja terveydenhuollon ohjausta ja kehittämistä, niin tulevaisuuden osaajia kouluttaessa peruskysymyksiä ei kaiketi voisi ohittaa. Mitä tehtäisiin tiedoilla, joiden oikeellisuuteen ei voitaisi luottaa? Mitä tehtäisiin valtavalla määrällä osoittimia, jos ei olisi yhteisesti jaettua tietoa siitä, 1) missä ollaan nyt eli selkeää tilannekuvaa, 2) minne ollaan matkalla eli selkeää tavoitekuvaa ja 3) miten sinne päästäisiin eli kustannusvaikuttavaa menetelmäkuvaa? Miten toimintaa voitaisiin vaikuttavasti ohjata ja kehittää, jos peruskysymykset olisivat vailla selkeitä, yhteisesti jaettuja ja perusteltuja vastauksia? Eikö voimavarojen vaikuttava kohdentaminen ontuisi? 

 

Kansallinen sote-ohjaus voidaan kuvata siirtymänä normiohjauksesta resurssi- ja informaatio-ohjauksen kautta nykypäivien hybridimalliin, jossa eri ohjausmuotoja yhdistellään ja tavoitellaan vaikuttavuutta tiedolla ohjauksen keinoin. Heinämäen väitöskirjan (2012, 200) mukaan 2000-luvulla kuntien sosiaali- ja terveysjohdolla ei ollut selkeää käsitystä valtionohjauksesta, ja he eivät pitäneet esimerkiksi kansallisia ohjelmia ohjausvälineinä. Tulevaisuuden osaajien pitäisi saada sote-ohjauksesta hyvin selvää, jotta se ohjaisi niin, kuin on tarkoitus. Ja toki osaajien tulisi toimia sovitusti, niin tietoa kerättäessä kuin sitä sovellettaessa.

 

Sote-selvityshenkilöinä (Kauppila ja Tuulonen 2016) nostimme esille konkreettiset rakenteellisen ohjauksen ja tutkimuksellisen kehittämisohjauksen tarpeet. Nykytoiminnasta tutkittuun tietoon ja tunnetusta tutkimustiedosta tulevaisuuden vaikuttavaan toimintaan -ketjut kaipaavat sellaisia alueellisen kontekstin rasitteet ja ratkaisumahdollisuudet tuntevia, välittäviä tekijöitä, jotka yksinkertaistavat, varmistavat ja seuraavat uudistusten toimeenpanoja. Vuodesta ja hallituskaudesta toiseen. 

 

Sote on todella vastuullinen kestävyyslaji, jossa tarvitaan pitkäjänteisestä tutkimuksellista kehittämistoimintaa. Kyllä kouluja käyneen on vaikea hyväksyä, että sote-rakenneuudistuksen yhteydessä toistuvasti lykätään tutkimus-, koulutus- ja kehittämisrakenteiden vahvistaminen johonkin uudistuksen jälkeiseen aikaan. Tulevaisuus on tehtävä.

Aitoa kohtaamista punaisella matolla

 

Päivi Malinen on LUMO-hankkeen
koordinaattori ja työskentelee ISOssa.

Lastensuojelun kehittämishanke LUMO on käynnistynyt. Alan käsittää koko ajan paremmin, kuinka isojen asioiden äärellä tässä olemmekaan. Asiakasosallisuuden parantaminen, monitoimijaisen yhteistyön todellinen toteutuminen ja muutos kohti systeemistä työskentelyä ja ajattelutapaa ovat tavoitteina jopa valtavia. Onneksi meillä on osaava LUMO-tiimi, jossa jokaisella on omat toisiaan täydentävät osaamiset ja vahvuudet. 

 

Olemme alkaneet kartoittaa maakuntien keskeisiä yhteistyökumppaneita, jotka meidän kannattaa kutsua ja sitouttaa mukaan, jos mielimme päästä tavoitteisiimme. Asiakkaiden ja kokemusasiantuntijoiden vahva osallistuminen kehittämistyöhön on se punainen lanka, joka ohjaa kaikkea tekemistämme. Olemme löytäneet mukaan muutamia lastensuojelun asiakkaina olleita henkilöitä, joilla on kokemusta joko asiakaslapsen tai vanhemman näkökulmasta. Nämä kohtaamiset ovat tuoneet itselleni tähän mennessä suurimmat oivallukset. Loppujen lopuksi on kyse hyvin yksinkertaisista asioista: siitä, että kuunnellaan, kuullaan ja kohdataan ihminen aidosti ja arvostavasti juuri hänen lähtökohdistaan käsin.

 

Lastensuojelu tulee mukaan ihmisten elämään silloin, kun lapsen kasvu ja kehitys on jollain lailla uhattuna tai vaarassa. Ollaan siis hyvin herkällä elämänalueella. Lapsella tai nuorella voi itsellään olla vaikeuksia, jotka uhkaavat hänen kehitystään ja aiheuttavat haittaa kulloisenkin tilanteen mukaan. Tai vanhemmilla on sellaisia ongelmia tai toimintaa, jotka vaarantavat lapsen turvallista kasvua. Yhteiskuntamme on sellainen, jossa vaikeuksista ei paljon huudella, ja ihmisillä on sitkeä ja sinnikäs tahto pärjätä yksin niin pitkään kuin mahdollista. Niinpä ulkopuolisen avun piiriin päätyminen – joko vapaaehtoisesti tai vastentahtoisesti – aiheuttaa usein häpeää ja herättää pelkoa.

 

Miten voisimme toimia niin, että emme työntekijöinä lisää asiakkaiden hätää, pelkoja tai epäluottamusta? Systeeminen työskentely ja ajattelutapa tarkoittaa yksinkertaistettuna sitä, että lapsen ja perheen tilannetta tarkastellaan oikeasti yhdessä ja samalta viivalta perheen ja auttajien kesken. Siinä ollaan aidosti läsnä, kuullaan perheen omia näkemyksiä ja etsitään ratkaisuja yhdessä. Kukaan työntekijä ei tiedä asiakkaan puolesta, miten tilanne pitäisi hoitaa tai ratkaista. Työ perustuu ihmissuhteisiin ja niiden vaikutusten ymmärtämiseen sekä luottamukseen. Kun lapsia, nuoria ja perheitä kohtaavat ammattilaiset jakavat saman systeemisen ajattelutavan, päästään jo pitkälle.

 

Lastensuojelun asiakkuus pitäisi nähdä ihan uudessa valossa. Kokemusasiantuntijoiden kanssa keskusteltaessa on noussut aivan timanttisia ajatuksia siitä, miten asenteet voisivat kääntyä päälaelleen. Kun ihmisellä on vaikeaa, hän tarvitsee silloin korostetusti hyvää kohtelua ja huolenpitoa. Lastensuojelu voisi olla punainen matto, jolla kulkijoita kohdellaan erityisen arvokkaasti. Sillä kaikki asiakkaat ansaitsevat hyvää palvelua ja kunnioittavaa kohtaamista. Mutta lastensuojelun asiakkaiden tarpeisiin vastaaminen edellyttää mitä herkintä kuuntelua, rohkaisevaa ja luottamusta vahvistavaa kohtaamista sekä erityisen hyvää palvelua.

Kainuun sote ja "Sosiaalinen rokote"

Aluekehittäjä ja sosiaalityöntekijä Anne Tuikka (vas.) ja

sosiaalialan erikoissuunnittelija Marja-Liisa Ruokolainen.

 

Olemme hyvin tietoisia, että tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa sosiaalisten tekijöiden ja niiden taustavaikuttajien esiin nostamisella, puheeksi ottamisella ja ylisektorisesti konkreettisin toimin ongelmiin ratkaisuja hakemalla on vaikutusta hyvinvointiin ja tasa-arvoon.

 

Näin ollen olemme ottaneet Kainuun soten kaikissa sosiaalipalveluissa käyttöön sosiaalisen raportoinnin työkalun aikuissosiaalityön vastuualuepäällikkö Päivi Ahola-Anttosen johdolla. Kehittämistyöryhmässä pohdimme työkalulle kuvaavaa nimeä. Sosiaalialan erikoissuunnittelija Marja-Liisa Ruokolaisen esittämä ’Sosiaalinen rokote’ -nimitys miellytti työryhmää.

 

Tavoitteenamme on tämän työkalun avulla tehdä toimintakykyä sekä hyvinvointia edistävät tekijät toimivimmiksi ja saada sosiaalisen merkitys näkyvämmäksi.

 

Kainuun soten rakenteellisen sosiaalityön matka kytkeytyy ISOn hallinnoiman ISO SOS -hankkeeseen (2018−2019). Tuolloin pilotoimme rakenteellisen sosiaalityön mallia Sotkamon aikuissosiaalityössä ja pääsimme Kainuun kuntien Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen (HYTE) -työryhmiin.

 

Kehittämistyö sai luonnollisen jatkumon ISOn hallinnoimassa SOSRAKE-osaamisverkosto -hankkeessa. Hankkeen pääasiallisena tavoitteena on vahvistaa johdon ja työntekijöiden rakenteellisen sosiaalityön osaamista sekä tiedolla johtamista.

 

Sosiaalinen rokote on kehitetty PRO SOS -hankkeessa pilotoidusta ja Varsinais-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen (Vasson) jalostamasta sosiaalisen raportoinnin mallista.

 

Vasson mallin kehittämisen taustalla on tarve perustaa foorumi, johon sosiaalityössä esiin nousevat palvelurakenteisiin liittyvät ongelmat voidaan tallentaa. Näistä kehittämiskohteista haastelemme usein kahvipöytäkeskusteluissamme.

 

Välttämättä asiakkaamme eivät näe ongelmien yhteiskunnallisia yhteyksiä. Me sosiaalialan toimijat voimme toimia asiakkaidemme asianajajina, kun viemme tietoa kuntien HYTE-työryhmiin ja poliittisiin päätöspöytiin käsiteltäväksi ja toimeenpantavaksi. Tietoa voidaan hyödyntää myös kuntien ja maakunnan hyvinvointikertomuksissa.

 

Sosiaalisen rokotteen kehittämisen ja vahvistamisen matkalla olemme ottaneet ensiaskeleita. Aineiston analyysista ja raportoinnista vastaavat Marja-Liisa Ruokolainen ja Anne Tuikka.

 

Tavoitteenamme on osallistamisen ja yhteiskehittämisen vahvistaminen. Tälle matkalle olemme kutsuneet myös Kainuun soten muiden vastuualueiden sosiaalialan toimijat. Uusia toimintamalleja ja verkostoja luodessamme tarvitsemme myös rohkeutta sekä sektorirajoja ylittävän yhteistyön vahvistamista.

 

Vahvempi toimintakyky lisää elämäniloa ja se on niin yksittäisten kansalaisten kuin yhteiskunnan etu. Vallitseva yhteiskunnallinen tilanne kertoo vahvasti, että sosiaaliselle rokotteelle on tilaus.

 

Kirjoittajat työskentelevät Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymässä (Kainuun sotessa). Marja-Liisa Ruokolainen toimii kehittämisyksikössä sosiaalialan erikoissuunnittelijana ja Anne Tuikka ISOn hallinnoimassa SOSRAKE-osaamisverkosto-hankkeessa ja Kainuun osahankkeen aluekehittäjänä ja sosiaalityöntekijänä Sotkamon aikuissosiaalityössä.

 

Rakenteellista sosiaalityötä oppimaan

Keijo Piirainen, YTT, lehtori, sosiaalityön asiantuntija (Diakonia-ammattikorkeakoulu, SOSRAKE-osaamisverkosto)

Johanna Hirvonen, FT, YTM, yliopettaja, projektiasiantuntija (Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu, SOSRAKE-osaamisverkosto)

 

 Sosiaalihuoltolain mukaan rakenteellinen sosiaalityö on erityisesti paikallista hyvinvoinnin edistämistä.  Rakenteellisen sosiaalityön keinoin huolehditaan sosiaalista hyvinvointia ja sosiaalisia ongelmia koskevan tiedon välittymisestä ja sosiaalihuollon asiantuntemuksen hyödyntämisestä hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi. Keinoihin sisältyvät sosiaalihuollon asiakastyöhön perustuvan tiedon tuottaminen asiakkaiden tarpeista sekä tarpeisiin vastaavien sosiaalipalvelujen ja muun sosiaalihuollon vaikutuksista. Tarpeiden taustalla olevat yhteiskunnalliset yhteydet ja mekanismit tulisi ymmärtää myös. 

 

Työn alaan ja sisältöön kuuluvat myös tavoitteelliset toimet sosiaalisten ongelmien ehkäisemiseksi, korjaamiseksi sekä kunnan asukkaiden asuin- ja toimintaympäristöjen kehittämiseksi. Karttuvan tiedon pohjalta voidaan tehdä toimenpide-ehdotuksia ja parannuksia.

 

Rakenteellista sosiaalityötä on mahdollista oppia ja opettaa. Rakenteellista sosiaalityötä toteutetaan pitkälti paikallisessa ja kansallisessa kontekstissa. Pohjoismainen hyvinvointivaltiokonteksti antaa toiminnalle puitteet, mutta sen ideologisesti värittynyt historiallinen perinne ja keinovalikoima ei ole siirrettävissä sellaisenaan nykyaikaan ja kansalliseen yhteyteen, vaikka lähtökohdat on toki syytä tiedostaa (ks. Chan 2018). 

 

SOSRAKE-osaamisverkostossa rakenteellista sosiaalityötä kehitetään Suomen käytäntöjen ja sosiaalityön säädösperustan pohjalta. Alueellisesti käytännön toimet painottuvat Etelä-Savoon ja Kainuuseen. Rakenteellisen sosiaalityön osaamisen kehittämistarpeet kumpuavat vahvasti alueellisista lähtökohdista, jotka on kuvattu hankkeen kehittämistyön alkuvaiheessa toteutetussa Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymän (Essote) ja Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän (Kainuun sote) aikuissosiaalityöhön suunnatussa osaamiskartoituksessa. Julkaisu on ilmestynyt Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun julkaisuna helmikuun 2021 alussa (Hirvonen ym. 2021). Kartoitus tuo esiin aikuissosiaalityön työntekijöiden rakenteellisen työn osaamisen kehittämistarpeita, kuten vaikutustiedon tuottamiseen ja esittämiseen, päätöksentekoon ja mediavaikuttamiseen, asiakasta osallistaviin tiedonkeruun menetelmiin sekä sosiaaliseen raportointiin liittyvän osaamisen vahvistamisen. 

 

Osaamiskartoitusta hyödyntäen ja yhteistyössä hankkeessa mukana olevien toimijoiden kanssa tullaan luomaan viiden opintopisteen laajuinen rakenteellisen sosiaalityön opintokokonaisuus. Opintokokonaisuuden kohderyhmänä ovat sosiaaliohjaajat, sosiaalityöntekijät ja sosiaalialan ammattikorkeakouluopiskelijat. Tavoitteena on, että opinnot jäävät osaksi ammattikorkeakoulujen vapaasti valittavaa opetusta. Lisäksi opintojen tulisi hankkeen päättymisen jälkeen palvella työelämässä jo toimivien sosiaalialan ammattilaisten rakenteellisen sosiaalityön osaamisen vahvistamista täydennyskoulutusmuotoisena ja itsenäisen opiskelun mahdollistavana opintokokonaisuutena. 

 

Hanketoiminnan puitteissa päävastuu opintokokonaisuuden suunnittelusta on Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoululla ja Diakonia-ammattikorkeakoululla. Opintokokonaisuuden toteutus pilotoidaan ja siitä kerätään palaute. Opintokokonaisuus toteutetaan digitaalisella Howspace-alustalla. Erityistä huomiota kiinnitetään niihin rakenteellisen sosiaalityön ulottuvuuksiin, joissa osaamistarpeet ovat suurimmat. Opintojen suunnittelussa keskeistä on sosiaalialan ammattikorkeakouluopettajien aktiivinen osallistuminen kehittämistyöhön, jota tuetaan opetushenkilöstölle suunnatun työpajatyöskentelyn muodossa. Työpajat ajoittuvat vuonna 2021 huhtikuulle ja syyskuulle.

 

Opintokokonaisuuden yhtenä uutuusarvona ja kehittämishaasteena on luoda opinnoille sellainen pedagoginen rakenne, joka toimii työelämässä jo toimivien sosiaalialan ammattilaisten sekä alan tulevien työntekijöiden vuorovaikutteisena oppimisympäristönä ja kohtaamispaikkana. Opinnoissa huomioidaan eri kohderyhmien osaamistarpeet. Samalla opintokokonaisuus voi toimia siltana ja verkostomaisena alustana rakenteellisen sosiaalityön opetuksen ja työelämän käytäntöjen kehittämisen välillä.

 

Kirjallisuus

Chan, Walter Waitak. 2018. Solidarity and Heart – The Development of Structural Social Work: A Critical Analysis. Critical Social Work. Vol 19, No 1, 21−41.

Hirvonen, J., Kilpeläinen, V., Piirainen, K., Surakka, A., Tanttu, S. & Tuikka, A. 2021. TIEDOLLA VAIKUTTAMISEN MAHDOLLISUUDESTA TOTEUTUKSEEN. Rakenteellisen sosiaalityön osaamiskartoitus. Xamk Kehittää. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-344-311-2

 

 

Aikuissosiaalityön tietopohjaa rakentamassa

 

Seija Okulov (vas.) toimi ISOn hallinnoiman ISO SOS -hankkeen (2018 – 2019) projektitutkijana ja Anne Tuikka Kainuun osahankkeen kehittäjäsosiaalityöntekijänä  

Aikuissosiaalityö on tärkeä ja oleellinen osa sosiaalityön tehtäväkenttää. Tämä huomattiin jo ISO SOS -hankkeen aikana. Tuolloin havaittiin myös, että aikuissosiaalityö nähdään erilaisena jopa harvaanasutun Itä-Suomen eri kulmilla. Sekin tunnistettiin, että aikuissosiaalityöltä puuttuu yhtenäinen tietopohja, joka vahvistaisi työn perusteita ja antaisi työntekijöille varmuutta tehdä sitä.

 

Saimme olla lähes kaksi vuotta mukana kirjoitusprosessissa, missä aikuissosiaalityön tietoperustaa rakennettiin laajan asiantuntijajoukon voimin. Verkostossa oli yliopistotutkijoita, sosiaalityön kehittäjiä ja käytännön työtä tekeviä. Näistä kaikista näkökulmista muodostui kokonaisuus, joka kattoi aikuissosiaalityön kirjon ja laajensi jokaisen kirjoittajan ymmärrystä kirjoittamisen kohteesta.   

Meille työparina kirjoittaneille oli voimauttavaa huomata, että harvaanasutussa Itä-Suomessa on tehty paljon sellaista, mitä esimerkiksi kaupunkiseuduilla vasta mietitään. Näillä leveyksillä ollaan kädet savessa syvällä työssä, jossa kohdataan asiakkaiden arki pitkien välimatkojen, etääntyvien palveluiden ja hiljenevien kylien todellisuudessa. Toisaalta juuri nyt koronapandemian keskellä nämä samat tekijät voivat olla meille vahvuuksia. Yhteisöllisyys puhalletaan uudelleen henkiin, kun ihmiset haluavat turvallisempiin ja väljempiin elinympäristöihin. Paikallisuus on nouseva trendi globaalisuuden heiketessä. Tämän ovat jo osoittaneet kokemukset Kainuusta. 

 

Aikuissosiaalityössä lopputulokseen vaikuttavat monet tekijät.  Uuden teoreettisen viitekehyksen, KAIMeRin, avulla aikuissosiaalityötä voidaan tarkastella, ymmärtää ja selittää työn kontekstista (K, kontext), toimijoista (A, aktorer), interventioista (I, insatser), mekanismeista (M, mekanismer) tai tuloksista ja vaikutuksista (R, resultat) lähtien. Näitä tarkastelukulmia käyttäen on helpompi ymmärtää, miten aikuissosiaalityön vaikutukset syntyvät tuen sisällön ja vallitsevien olosuhteiden seurauksena. Sillä on merkitystä, tehdäänkö työtä esimerkiksi harvaanasutussa Kainuussa tai tiiviisti asutulla Uudellamaalla. KAIMeR auttaa myös ymmärtämään, mistä syntyy aikuissosiaalityön vaikuttavuus ja miten sitä voidaan vahvistaa. 

 

Kirjaprojekti vakuutti meidät taas kerran siitä, että ilman johdonmukaista tutkimusperusteisuutta aikuissosiaalityön käytäntö on vaarassa luisua sattumanvaraiseksi viimesijaiseksi keinoksi huono-osaisuuden yhteiskunnallisessa hallinnassa. Tutkimuksellinen ote, omaa työtä koskeva uteliaisuus ja sieltä nousevien ilmiöiden tunnistaminen lisäävät sosiaalityön painoarvoa. 

 

Tutkijat tutkivat ja sosiaalityöntekijät tekevät käytännön työtä, mutta siinä välissä heidän tulee lyödä kättä. Siksi on tärkeää, että tällaisia yhteisiä projekteja tutkimuksen ja käytännön välillä tehdään. Koko kirjoittajajoukon aikaansaannokset voitte lukea helmikuun lopussa ilmestyvästä, Gaudeamuksen julkaisemasta kirjasta Aikuissosiaalityö (2/2021).