Open data - rajattoman tiedon äärellä Irlannissa

Aino Heikura

suunnittelija
Pohjois-Karjalan maakuntaliitto

Lokakuussa pääsin osallistumaan Improve-hankkeen partneritapaamiseen Irlannissa. Matkalla kävimme läpi hankkeen ajankohtaisia asioita sekä perehdyimme tarkemmin teemaan ”Open data”. Yksinkertaistettuna kyse on kaikille avoimesta, ilmaisesta ja uudelleen käytettävästä tiedosta, joka on saatavilla internetistä. Avointa dataa ovat niin ilmaiset karttapalvelut kuin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tuottamat ja kokoamat tilastotiedot.

Yksi avoimen datan erityispiirteistä on se, että sitä voi hyödyntää vapaasti myös kaupallisesti. Seminaarissa käsiteltiin eri tapoja, joilla avointa dataa on hyödynnetty tai kuinka sitä on tuotettu ja jalostettu uusiin muotoihin. Keskeisiä sektoreita avoimen datan hyödyntämisessä ovat aluesuunnittelu sekä sosiaali- ja terveysala. Tarjolla olevaa tietoa on lähes rajattomasti, mutta siitä huolimatta (tai osittain juuri sen takia) sen hyödyntäminen on haaste.

Pohjois-Karjalassa olemme Improve-hankkeen myötä kehittämässä toimintamallia, jossa etäyhteyksiä ja internetin ilmaisia sovelluksia voidaan hyödyntää osana palveluntuotantoa. Tavoitteena on luoda tietokoneiden ja etäyhteyksien myötä interaktiivinen tila, jossa useammassa paikassa olevat ryhmät saadaan saman lähetyksen äärelle siten, että eri paikoissa olevat yleisöt pääsevät seuraamaan samaa lähetystä ”pääkohteesta”.

Pilotteja, joissa testataan erilaisten tapahtumien lähetystä useammalle kohdeyleisölle eri puolille maakuntaa, tullaan toteuttamaan hankkeen aikana useita. Kokemusten ja palautteiden avulla kehitetään toimintamalli, joka on eri toimijoiden hyödynnettävissä  ja joka tukisi palveluiden järjestämistä harvan asutuksen ja pitkien välimatkojen maakunnassa.

Pohjois-Karjalan Martat ovat hankkeessa liitännäispartnerina. Marttojen toiminnan kannalta keskeistä on ihmisten tavoittaminen. Uusia etäyhteyksien mahdollistamia palvelumuotoja pystytään tulevaisuudessa hyödyntämään esimerkiksi siten, että ravintoneuvontaa voidaan lähettää samalla kertaa useampaan kohteeseen etäyhteyksien avulla. Kenties tulevaisuudessa jopa marttailtaan voisi osallistua etänä.

Improve-hankkeen avulla pyritään löytämään keinoja, joilla voidaan tukea julkisten palveluiden kehittämistä entistä käyttäjäystävällisempään suuntaan. Hankkeessa on mukana kumppaneita kuudesta eri maasta (Irlanti, Pohjois-Irlanti, Islanti, Ruotsi, Norja ja Suomi). Rahoitus hankkeelle on myönnetty NPA-ohjelmasta (Northern Perphery and Arctic). Kaikille hankkeessa mukana oleville alueille yhteistä on se, että haasteita ihmisten arkeen sekä palveluiden tuottamiseen tuovat harva asutus, pitkät etäisyydet sekä pohjoiset olosuhteet.

Suomesta hankkeessa on mukana Pohjois-Karjalan maakuntaliitto ja Karelia ammattikorkeakoulu. Liitännäispartnereina hankkeessa toimivat Marttojen lisäksi  Siun sote sekä Joensuun kirjastopalvelut.

Lisätietoja hankkeesta: Improve

Kehittämistyön onni on nähdä metsä puilta

Anne Aholainen, projektipäällikkö, 
Kehitysvammaisen henkilön terveydenhuollon palvelupolut -projekti
Lisätietoja ja koulutustapahtumia: Savas, TEPA-projekti

Kehitysvammaisilla henkilöillä ei ole aina yhdenvertaisia mahdollisuuksia terveyshyötyyn. Terveyskeskukseen saapuva kehitysvammainen henkilö voi tuntua hankalasti lähestyttävältä eikä kehitysvamman takaa osata etsiä oikeaa sairastelun syytä. Lähiverkoston kokema luottamusvaje saatuun hoitoon aiheuttaa sen, että palvelua saatetaan hakea useasta paikasta. Tämä johtaa päällekkäisiin palveluprosesseihin.  

Päällekkäisyyttä aiheuttaa myös se, että samanaikaisesti voi olla useita erilaisia oireita, mutta niitä hoidetaan eri paikoissa: terveyskeskuksissa, päivystyksessä, erityishuollossa tai erikoissairaanhoidossa. Pahimmillaan kehitysvammainen henkilö jää risteilemään päivystyksen, vuodeosastojen, kehitysvammapalvelujen ja kodin välillä. Kuva kokonaisuudesta ja vastuusta katoaa.

Savon Vammaisasuntosäätiön Kehitysvammaisen henkilön terveydenhuollon palvelupolut (Tepa) -projektissa on etsitty näihin ongelmiin ratkaisuja Raha-automaattiyhdistyksen tuella. Projektissa on kokeiltu kahta konsultoivan sairaanhoitajan työmallia Mikkelissä sekä palvelukoordinaattorin työmallia Ylä-Savossa. Kokeilujen ja arviointitiedon tuloksena on syntynyt terveydenhuollon matalan kynnyksen palveluohjauksen -malli kehitysvammaisille henkilöille. Projektissa on myös tuotettu kuvatyökaluja terveydenhuoltoon, koottu verkostotapaamisia palveluketjujen kuvaamiseksi sekä järjestetty koulutuksia.

Oma kokemukseni kehittämistyön onnesta tiivistyi tässä projektissa pieneen koulutustilaisuuteen Mikkelin keskussairaalalla. Koulutukseen saapui yksi henkilö. En osannut olla harmissani. Miksi? 

Kehittämistyö on siltojen rakentamista ihmisten välille. Rakentamisen eri vaiheisiin ja valmistumiseen vaikuttavat monet asiat.  Meidän projektissamme ristiaallokkoa ovat aiheuttaneet ammattilaisten kiire ja rakenteiden pitkään jatkunut muutostila. Kolmannen sektorin projektin on vaikeaa saada sosiaali- ja terveydenhuollon huomiota omaan asiaansa – etenkin, jos se on marginaaliseksi katsottu. Koulutuksessa tämä näkyi tällä kertaa osanottajien puutteena.

Olen huomannut, että kokonaisuudessa ratkaisevaa eivät kuitenkaan ole yksittäiset tapahtumat. Projektissa on toteutettu monenlaista koulutusta, koottu ja välitetty tietoa kehitysvammaisista henkilöistä ja heidän tarpeistaan ja tavattu avainhenkilöitä sinnikkäästi kerta toisensa jälkeen. Ja mikä tärkeintä: projektitiimissä on uskottu omaan tekemiseen ja oltu vakuuttuneita työn asiakaslähtöisyydestä ja vaikuttavuudesta. Laadukas arviointityö on tukenut työtämme ja sanomaa.

Tämä yksi koulutukseen osallistunut henkilö oli Etelä-Savon Sosiaali- ja Terveystoimen uusi konsultoiva sairaanhoitaja. Kehitysvammaiset henkilöt on nähty ja kehittämistyö jatkuu – meidän silta on valmis.

Savon Vammaisasuntosäätiön ohjaaja Sonja Räsänen on maalannut näkemänsä pohjalta erilaisia terveydenhuollon tilanteista kehitysvammaisilla. Näissä kahdessa kuvassa on kuvattu vaihtoehtoisia kommunikointimenetelmiä sekä niiden käyttöä. Toisessa ollaan  vuodeosastolla ja toisessa on konsultova sairaanhoitaja työssään. 

 

Muutos ei ole kirosana

Tuula Kiviniemi

kehittämisasiantuntija

Kehitetään ikäihmisten kotihoitoa ja vahvistetaan kaikenikäisten omaishoitoa

(STM:n I&O kärkihanke) Siun soten muutosagentti

Muutos herättää meissä itse kussakin jo sanana varsin moninaisia ajatuksia. Sana on yhteydessä kulloinkin vallitsevaan tilanteeseen: millaisessa mielentilassa satumme olemaan, millaisessa ympäristössä elämme, millaisiin yhteisöihin kuulumme ja millaista elämänkokemusta meillä on jo takanamme.

Muutos-sana etuliitteenä on meille tuttu myös työelämässä. Puhutaan muun muassa  muutosjohtamisesta, muutosprosessista ja muutosvalmennuksesta, muutosvastarinnasta ja toisaalta myös muutosmotivaatiosta, muutostarpeesta ja muutosvoimasta, muutostyöstä ja muutosajasta, muutosepävarmuudesta ja muutoskykyisyydestä ja vielä muutosviestinnästäkin.  

Siun sotessa muutosta on valmisteltu parin viime vuoden ajan. Tässä valmistelussa ovat edellä mainitut sanat olleet esillä monessa yhteydessä. Ja tulevat Siun soten palvelutuotannon käynnistyessä edelleen olemaan erittäin aktiivisessa käytössä. 

Millaisena muutos sitten Siun soten kuntien asukkaille tullee näyttäytymään? Millaisia asukas- ja asiakaskokemuksia uusi palvelutuotanto tuottaa – minkä toivotaan muuttuvan ja on muuttunut vanhaan verrattuna? Siun soten kuntien asukkaat seuraavat muutosta vuonna 2014 kerättyjen asukasosallisuuden teesien kautta. Asukkaat nostivat tärkeimpinä asioina esille yhteydensaannin ja saavutettavuuden, vuorovaikutuksen ja kohtaamisen, turvallisuuden tunteen sekä koordinoinnin eli luukuttamisen vähentämisen ja osaamisen etulinjassa.

Perusodotus on luonnollisestikin positiivinen muutosnäkymä eli asukas- ja asiakaskokemukset huomioiva jatkuva vuoropuhelu. Silmä kovana seurataan vuoropuhelun keskeisiä kysymyksiä:

• miten muutos arjen asioissa näkyy?
• miten muutosta mitataan ja arvioidaan? 
• miten muutoksesta viestitään asukkaille? 

Kaiken kaikkiaan muutoksesta syntyy uusi ja toimivampi, vakiintunut toimintatapa – se lienee meille kaikille jo itsestään selvyys.

Ja vielä lopuksi yksi ajankohtainen muutos-etuliitteinen sana. Muutosagentit ovat aloittaneet työnsä lähes kaikissa Suomen maakunnissa. Muutokseen innostaminen, muutoksen ohjaus, rakentaminen, juurruttaminen ja tukeminen ovat keskeisiä toimintoja, kun me maakunnassa kehitämme ikäihmisten kotihoitoa ja vahvistamme kaikenikäisten omaishoitoa. Rahoitus muutosagenttien toimintaan tulee STM:ltä. 

Kahdeksan hanketta on saanut STM:ltä kärkihankerahoituksen, Siun soten AVOT-hanke muiden mukana. Hankkeet ja agentit esitellään syksyn aikana maakuntakierroksilla. Pysyhän linjoilla!

Pohjois-Karjalassa Siun soten ja kuntien ammattitaitoinen henkilöstö, järjestöt ja yhdistykset, seurakunnat, koulutus- ja kehittämisorganisaatiot, yritykset ja ENNEN KAIKKEA ASUKKAAT toimivat Arvokasta Vanhenemista Omatoimisuutta Tukemalla eli AVOT, silviisii, hyvä tulee!

 

Sosiaalityötä verkossa oma-apuna

Katariina Kohonen

sosiaalityöntekijä

HUS

HUSin tuottamasta Mielenterveystalon verkkopalvelusta on työpaikallani psykiatrian poliklinikalla muodostunut luonteva osa arjen työtä. Potilaat voivat hyödyntää palveluja osana hoitoa, ja monet työkavereistani työskentelevät nettiterapeutteina. Perinteiset palvelut eivät ole kuitenkaan verkkopalvelun myötä kadonneet, vaan niitäkin on kehitetty.

Mielenterveystalo on laajentunut ja sisältöä on tuotettu moniammatillisesti. Sosiaalityö ei kuitenkaan ollut tässä mukana. Aloin kehitellä ideaani ”nettisosiaalityöstä” ja esittelin sen HUSin innovaatiopajassa syksyllä 2015. Innovaatiopajan kautta sain kontakteja ja rohkaisua kehitystyön aloittamiseen.

Kuukausia kestäneen prosessin jälkeen Mielenterveystalossa julkaistiin nettisosiaalityön osio, Taloudellisen ahdingon omahoito-ohjelma. Se perustuu terveydenhuollon sosiaalityöhön ja on tuotettu yhteistyössä HUSin It-psykiatrian ja psykososiaalisten hoitojen yksikön kanssa. Ohjelma on tarkoitettu varhaisen vaiheen tueksi, ja siinä huomioidaan konkreettisten taloudellisten ongelmien lisäksi psyykkiset ja sosiaaliset haasteet. Olen vastannut projektista ja luonut valtaosan omahoidon sisällöstä. Annan itselleni eriomaisen arvosanan projektin onnistumisesta. 

Millä perustein projekti on onnistunut? Taloudellisen ahdingon omahoidon kehittämisessä ei ole ollut mukana palvelun käyttäjiä. Asiakkaiden tarpeita ei ole selvitetty etukäteen ja palautetta on kertynyt vain ammattilaisilta. Taloudellisen ahdingon omahoitoa onkin arvioitava pilottina, joka on toteutettu pienin resurssein. Parhaimmillaan se innostaa sosiaalityöntekijöitä kehittämään lisää palveluja verkkoon ja kääntää katseen ennaltaehkäisevän sosiaalityön mahdollisuuksiin. Rahoitusta hakiessa on hyödyllistä, kun voi osoittaa konkreettisen esimerkin kaikille avoimesta nettisosiaalityöstä.

Projektin suurin saavutus on ollut näkyvyys. Olen osaltani luonut näkyvyyttä terveyssosiaalityölle sekä terveydenhuollossa että sosiaalialalla. Olen myös herätellyt keskustelua sosiaalityöstä ja digitalisaatiosta sosiaalialalla. Olen saanut uusia kontakteja, minua on pyydetty puhumaan ja kirjoittamaan. Syksyn aikana olen havainnut, että muutkin sosiaalityöntekijät pohtivat ja suunnittelevat nettisosiaalityön kehittämistä. Myös rahoitusmahdollisuuksien kartoittamisessa ja hakemisessa on aktivoiduttu ympäri Suomea.

Taloudellisen ahdingon omahoito voi olla palvelun käyttäjien näkökulmasta hyödytön, hyödyllinen tai jotain siltä väliltä.  Palvelun käyttäjät on pyrittävä ottamaan mukaan kehittämiseen, mutta pienillä resursseilla kaikkea ei voi tehdä samaan aikaan. Prosessin aikana olen oppinut, että vastausten etsimisen sijaan meidän tulisi etsiä oikeita kysymyksiä. Ja niitä minulta kysytäänkin jatkuvasti. Löydämme vastauksia, kun kysymme, kuinka varmistetaan nettisosiaalityön valtakunnallinen kehittäminen. Kuinka saamme sosiaalityöntekijät innostumaan netin mahdollisuuksista ja innovaatioista? Kuinka pärjäävät ne asiakkaat, jotka eivät hallitse tietokoneiden ja älypuhelinten käyttöä? Kuinka asiakkaat, kokemusasiantuntijat ja tutkimus kytketään mukaan virtuaalipalvelujen kehittämiseen?  

Kelasta toimeentulon turvaaja – löytyykö apu ajoissa

Soile Syrjäläinen

kehittämisasiantuntija

Lieksan kaupunki

Perustoimentulotuen siirtoa Kelalle ollaan valmistelemassa täydellä vauhdilla. Kela ja kunnat pyrkivät samaan tavoitteeseen: ihmisen perusturvan takaamiseen. Sosiaalityöntekijöiden suuri huoli on, löytyykö monenlaisen tuen tarpeessa oleville apua ajoissa.

Perustoimeentulotuen Kela-siirto on ollut esillä jo useaan otteeseen 1990-luvulta lähtien. Lieksan kaupunki osallistui toimeentulotuen Kela-siirron kokeiluun yhdessä lähes 50 kunnan kanssa vuosina 1995–1996. Kokeilu onnistui, mutta tuen pysyvä siirto Kelalle kaatui kustannussyistä. Yhtäältä pelättiin menojen kasvua ja toisaalta ei haluttu irrottaa rahaa sosiaalityön keinovalikoimasta. Kokeilun jälkeen harmitti. Kela tuhosi omat toimeentulotukiohjelmansa, ja kokeilukunnissa palattiin entiseen päiväjärjestykseen. Kaikissa kunnissa ei kuitenkaan ollut tapahtunut pelättyä nousua täydentävän tuen kustannuksissa. Sen sijaan kunnissa jäi aikaa kehittää uusia ja vaikuttavia sosiaalityön tapoja.

Kokeilussa kelalaiset saivat kosketusta viidakkomaisen sosiaaliturvan ihmeisiin. Ensin tehtiin vaikkapa työmarkkinatukipäätös tai vähimmäismääräinen äitiyspäivärahapäätös ja lisukkeeksi toimeentulotukipäätös. Kokeilun myötä tutuksi tulivat myös sosiaaliturvan aukkojen vaikutukset ihmisten arkeen, etuuksien myöntämisen hitaus, karenssien merkitys jne. Sosiaaliturvan sanktiot saattoivat menettää merkityksensä, kun sama taho ensin epäsi yhden ensisijaisen vähimmäisetuuden ja sen jälkeen teki toimeentulotukipäätöksen, joka monesti olikin minimietuutta merkittävästi suurempi.

Nyt käsillä olevan Kela-siirron toivotaan vapauttavan sosiaalityöntekijöiden voimavaroja ihmisten kohtaamiseen ja aktiiviseen tukemiseen sosiaalihuollon keinoin. Uhkiakin on. Sosiaalialan ammattilaiset tunnistavat Kelan päätösten joustamattomuuden ja hallinnonmakuisuuden. Joutuuko sosiaalityö sittenkin vielä aiempaa enemmän parsimaan sosiaaliturvajärjestelmän puutteita täydentävän ja ehkäisevän tuen muodossa? Tuleeko aikuissosiaalityöstä päätösautomaatti, joka ei kykene huomioimaan riittävästi tapauskohtaisen harkinnan pohjalta asiakkaan elämää ja tilannetta?  Löytyykö voimavaroja vapautua työpöytä- ja virastokulttuurista?

Sosiaalialan ammattilaisia Kela-siirrossa huolestuttaa ehkä eniten se, löytyykö Kelasta ammattitaitoa tunnistaa ja ohjata sosiaalityön apua tarvitsevat asiakkaat sosiaalityön palvelujen piiriin. Sosiaali- ja terveysministeriössä huoli väliinputoajista on tunnistettu: ministeriö on esittänyt toivomuksen siitä, että Kela palkkaisi asiakaspalveluunsa sosiaalialan ammattilaisia. Saman toiveen on esittänyt myös ammattijärjestö Talentia.

Voisiko tulevaisuuden palvelujärjestelmä olla sellainen, jossa huolehditaan siitä, että työntekijä taustaorganisaatiosta riippumatta ohjautuukin asiakkaan luo?  Olisivatko yhteispalvelupisteet yksi ratkaisu haasteisiin? Tällöin ei tarvitsisi huolehtia siitä, löytääkö avun tarvitsija oikean ammattilaisen tai sähköisen palvelujärjestelmän luokse.

Teemu toimintakykyiseksi – sosiaalinen kuntoutus sosiaalityön välineenä

Riikka Vartiainen

YTM, johtava sosiaalityöntekijä

Joensuun kaupunki

Kolmekymppisellä Teemulla ei ole erityistä syytä nousta aamuisin. Työ, opiskelu tai perhe-elämän velvollisuudet eivät kutsu pitkäaikaistyötöntä, masennuksesta ja diabeteksesta kärsivää Teemua. Päivä kuluukin useimmiten pelaillen tai telkkaria katsellen.

Tänään Teemulla on kuitenkin syy herätä ajoissa: sosiaalityöntekijä on järjestänyt verkostotapaamisen, jossa mukana ovat myös terveydenhoitaja ja TE-hallinnon edustaja. Tapaamisessa haetaan ratkaisuja Teemun sairauksien hallitsemiseksi sekä pohditaan mahdollisuuksia saada päiviin mielekästä tekemistä. Teemulle tarjotaan sosiaalista kuntoutusta, jonka tarkoituksena on vahvistaa Teemun toimintakykyä kannustaen häntä osallistumaan ryhmätoimintaan.

Teemu on ollut kuntoutettavana aikaisemminkin. Diabetekseen ja masennukseen keskittyvä kuntoutus ei kuitenkaan pystynyt vaikuttamaan Teemun arkielämään pitkäjänteisesti. Teemun arkirytmi on kadonnut, mikä vaikuttaa diabeteksen hoitotasapainoon. Teemu on myös huomannut, että kotona oleminen pahentaa masennusoireita. Kynnys omien asioiden hoitamiseen ja ihmisten kohtaamiseen on aikaisempaa korkeampi. Ravintolakokiksi kouluttautunut Teemu haluaisi kuitenkin olla tulevaisuudessa niin toimintakykyinen, että pystyisi osallistumaan työelämään.

Sosiaalityöntekijälle sosiaalihuoltolain määrittämä sosiaalinen kuntoutus on yksi työkalu Teemun toimintakyvyn edistämiseksi. Sosiaalisen kuntoutuksen ideologia – tuki asiakkaan toimintakyvyn vahvistamiseksi – vastaa täysin Teemun palvelutarpeeseen. Sen sijaan sosiaalisen kuntoutuksen näkyväksi tekeminen ja palveluksi muotoileminen hakevat vielä toteutumistapaansa.

Sosiaalityöntekijä tietää, mitä Teemu tarvitsee. Sen sijaan se, miten hänelle sitä tarjotaan, on vielä jäsentymätöntä. Millainen on sosiaalisen kuntoutuksen prosessi? Entä tehdäänkö sosiaalisen kuntoutuksen päätöksiä, joissa määritellään asiakkaalle sopiva palvelukokonaisuus? Mikä on sosiaalisen kuntoutuksen tavoite ja miten arvioidaan sosiaalisen kuntoutuksen vaikuttavuutta? Sosiaalihuoltolaki antaa onneksi selkeän tehtävän sosiaaliselle kuntoutukselle: tavoitteena tulee olla Teemun toimintakyvyn vahvistaminen, syrjäytymisen torjuminen sekä osallisuuden edistäminen.

Sosiaalityöntekijä pohtii, onko sosiaalityö muuttumassa kokonaan sosiaaliseksi kuntoutukseksi. Ei varmaankaan. Se avaa kuitenkin mahdollisuuden kehittää sosiaalityötä entistä kokonaisvaltaisemmaksi ja monialaista osaamista hyödyntäväksi palvelukokonaisuudeksi. Sosiaalinen kuntoutus istuu erityisen hyvin asiakastyöhön, jonka tarkoituksena on edistää yksilöiden ja yhteisöjen sosiaalista inkluusiota.

On muistettava, että sosiaalityöllä on edelleen myös rakenteellinen tehtävä vaikuttaa yhteiskunnallisiin olosuhteisiin. Sosiaalityön tulee edistää sitä, että teemut tarvitsisivat sosiaalista kuntoutusta aikaisempaa vähemmän. Sosiaalityön on myös osattava toimia.