Sosiaaliala ja johtamisen taito

Mali Soininen

Eläkkeelle siirtyessään näkee kirkkaasti mennyttä: jokaisen esimieheni eri vaiheissa rinnallani. Mistä koostuu hyvä sosiaalialan johtaminen? Muistelemalla haluan hiukan lisätä ymmärrystä.

Aloitin työurani sosiaalityöntekijänä poikien koulukodissa. Vanhan koulukotijohtajan kyky osoittaa kunnioitusta nuorelle sukupolvelle kosketti. Erityistyöntekijänä sosiaalityöntekijä oli johtajan mukaan valtavirrasta poikkeava henkilö, jonka toimintaa koulukotiympäristö muokkaa. Sosiaalityön identiteettiäni tuki kannustava valmentava johtaminen ilman, että käsitettä silloin käytettiin. Johtajaominaisuuksina korostuivat laaja yhteiskunnallinen ymmärrys ja kunnioittava sosiaalisuus. Johtaja näki nuoret pojat, oppilaat, henkilöstön ja yhteisön. Katse ei ollut johtajan, kasvattajan tai sosiaalipoliitikon. Hän katsoi siitä, mistä laiminlyöty, kehityksessään haavoitettu nuori poika katsoi. Hän kuuli ajatuksia ja tunteita, loi luottamusta katse  tulevaisuudessa. Arvokasta johtamisessa on empaattisuus, eettisyys ja vahva energia. Ammatissa kasvaminen on ihmisenä kasvamista.

Siirryttyäni tyttöjen koulukotiin kohtasin esimiehessäni tunneälyn mestarin. Älykäs rationaalinen johtaminen yhdistyi itsetuntemukseen ja vuorovaikutustaitoihin. Vahva itsehallinta ja paineensietokyky toi turvallisuutta. Kiinnostavinta oli oivaltava huumorin- ja tilannetaju: lämmin huumori lisäsi kohtaamisten arvonantoa ja arjessa viljeltiin iloa. Ilo ja keveys loivat työn ja yhteisön ainutlaatuisen hengen.

Sosiaalialan oppilaitosverkoston synnyttyä lähdin luomaan uuden polven koulutusta. Esimieheni oli rehti ja rohkea uuden luoja. Henkilöstö rakensi alan tieto- ja arvoperustaa, ihmiskäsitystä ja näkyvyyttä. Kehittämiseen rauhaa toi johtamisen ennakoivuus ja johdonmukaisuus. Vaikutuin johtamisen selkeydestä sekä sosiaalialan arvokkuudesta ja voimasta koulutusarjessa.

Ammattikorkeakoulussa loimme sosiaali- ja terveysalan yhteistä koulutusohjelmaa. Johtajamme tunnisti yhdistymisen kasvukipuja ja valtajännitteitä. Hän oli lempeä eikä koskaan kadottanut näkemystä prosessista ja tavoitteesta, omasi tietoa yhteistyön vaatimasta sitkeydestä. Johtaja antoi mallia päämäärätietoisuudesta, nöyryydestä ja palveluhenkisyydestä.

ISO koitui työurani kutsumukselliseksi täyttymykseksi. Sain yhdistää kehittäjän työn ja elämäntyylini, luovan intohimoni, ikäni, kokemukseni ja elämänarvoni. Integraatio oli positiivista. Työstä koitui keskeinen itseilmaisun alue. Mielensisäisten merkitysten läsnäolo työssä ei mahdollistu ilman ikä- ja sukupuolisensitiivistä johtamisosaamista.

Johtajamme loi työhön hehkua. Johtamisessa loistivat elinvoima, henkinen notkeus ja rentous. Yhteisön itseluottamus kumpusi innostuksen palosta ja vahvasta oppimisen asenteesta. Moniäänisissä dialogeissa oli tilaa keskeneräisyydelle ja kipinöiville, myös kapinoiville ajatuksille. Hyvä johtaminen on vuorovaikutusta, jossa niin esimiehellä kuin työntekijöilläkin on oma vastuullinen roolinsa, joka vaikuttaa jokaiseen. Se synnyttää hyviä työyhteisötaitoja, itsensä johtamista, oman työn ja elämän teeman löytämistä.

Johtamisen taito - mikä näitä ikimuistoisia johtajiani yhdisti?

Hyvä sosiaalialan johtaja rakastaa totuutta ja tunnustaa työnsä yhteiskunnalliset lähtökohdat. Hän on nöyrä ja uljas yhtä aikaa. Hän kysyy kriittisesti. Johtajuus versoaa henkilökohtaisesta näystä, sitoutumisesta ja kutsumuksesta palvelemiseen. Johtajillani oli luottavaiset silmät, katse, joka tuottaa toivoa ja onnistumista, kasvot, jotka heijastivat valoa. Heissä oli uskallusta tulla tärkeäksi toisille ja antaa toisten tulla tärkeiksi itselle. Sain kokea johtajuuden integroitumisen selkeään persoonallisuuteen. Hyvä johtaja näkee arjen kauneuden ja myös rikkonaisuuden sekä kokee täydesti myös eheytymisen ihmeen ja lohdun.

Ketä kiinnostaa sosiaaliasiamiestoiminta?

Marja Kekki
sosiaalityöntekijä

Asiakas on aina oikeassa, sanotaan liike-elämässä.  Sosiaalihuollon asiakas on aikojen saatossa päätynyt ruotiukosta ja kunnan elätistä asiakkaaksi. Päästäkseen oikeuksiinsa sosiaalihuollon asiakas tarvitsee tietoa ja neuvontaa palvelujärjestelmän viidakossa.  Sosiaalihuollon asiakaslaki tuli voimaan vuonna 2001. Lain tavoitteena on asiakkaiden aseman vahvistaminen sekä asiakkaan itsemääräämisoikeuden ja itsehallinnan korostaminen. Asiakaslaissa on säädetty asiakkaan osallisuuteen, kohteluun ja oikeusturvaan liittyvistä oikeudellisista periaatteista. Asiakaslaissa velvoitetaan jokaista kuntaa nimeämään sosiaaliasiamies, jonka tehtävänä on tiedottaa sosiaalihuollon asiakkaan oikeuksista ja ohjata asiakasta oikeuksiensa äärelle; neuvoa sosiaalihuollon asiakkaita ja avustaa muistutuksen tekemisessä. Tämän lisäksi sosiaaliasiamiehen tulee toimia asiakkaan oikeuksien edistämiseksi, seurata asiakkaan oikeuksien aseman ja oikeuksien kehitystä kunnassa sekä raportoida siitä vuosittain kunnanhallitukselle.

Sosiaaliasiamiestoiminta on edelleen melko huonosti tunnettua. Toiminnasta tiedottaminen on sekä toiminnan järjestämisestä vastuussa olevien kuntien että sosiaaliasiamiehen itsensä vastuulla. Molemmat tahot voisivat parantaa tiedottamista entistä monikanavaisemmaksi, tehokkaammaksi ja selkeämmäksi. Palvelun saavutettavuus vaihtelee ja huonoimmin palveluun pääsevät käsiksi sitä eniten tarvitsevat, toimintakyvyiltään heikoimmat kansalaiset. Helpoimmin sosiaaliasiamiehen, kuten kaikki muutkin palvelut, löytävät henkilöt, joilla on hyvät tiedonhankinnan valmiudet ja kyky ilmaista itseään. 

Sosiaaliasiamiehellä ei ole päätösvaltaa, vaan asiantuntijuus- ja vaikuttavuusasema. Asiantuntijuuden perusta on koulutuksessa ja osaamisessa.  Osaamista sosiaaliasiamiehen tehtävässä on lainsäädännön ja palvelujärjestelmien hyvä tuntemus vuorovaikutus- ja neuvottelutaitoja unohtamatta. Vaikuttavuutta ei voi saavuttaa ilman uskottavuutta, jonka edellytyksenä on sosiaaliasiamiehen puolueeton ja riippumaton asema. Mikäli sosiaaliasiamies tekee työnsä ohella sosiaalitoimessa päätöksiä, toiminnan puolueettomuuteen ja riippumattomuuteen on vaikea uskoa. Uskottavuutta parantaa toiminnan vakiintuminen ja jatkuvuus. Sosiaaliasiamiestoiminnan poukkoilu toimijalta toiselle ei kasvata sen enempää uskottavuutta kuin asiantuntemustakaan. ”Köyhän miehen mallin” hakeminen sosiaaliasiamiestoiminnassa on lyhytnäköistä säästämistä.

Uusi sosiaalihuoltolaki henkii asiakkaan aseman vahvistumista ja rakenteellista sosiaalityötä, jossa palvelujen tarpeeseen vastattaessa tarvitaan entistä enemmän tietoa siitä, mitä palveluja juuri tällä alueella tarvitaan. Sosiaaliasiamiestoiminnan kautta tietoja tilastoidaan ja raportoidaan jo nyt. Tilastointi ja raportointi tarvitsevat yhtenäistämistä ja kehittämistä. Sosiaaliasiamiestoimintaa ja sen tuottamaa tietoa kannattaisi koota ja hyödyntää kunta-, maakunta- ja valtakunnan tasoilla palvelujen suunnittelussa ja järjestämisessä.  Sosiaaliasiamiestoiminnan näivettäminen on valtavaa resurssien hukkaamista näinä aikoina, kun palvelujen rakenne on muuttumassa ja järjestämisessä ollaan siirtymässä suurempiin kokonaisuuksiin.

Tikku kynnen alla vai lastu laineilla?Sosiaaliasiamiestoiminta asiakkaan oikeuksien edistäjänä Itä-Suomen alueella. 

Täydellinen perämoottoripyörä

Antero Lehmuskoski, erikoissuunnittelija
Operatiivisen toiminnan ohjaus -yksikkö
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Täydellisyys on kiehtonut minua jo pitkään. Jotenkin se tuntuu vaan karkaavan sitä kauemmas, mitä enemmän sitä tavoittelee. Koulussa joillakin opettajilla oli se periaate, että täydellinen on vain Jumala, joten kymppi kuuluu hänelle. Me vajavaiset saimme kilpailla muista numeroista. Silti täydellisyyttä tavoitellaan, eikä aina hyvin tuloksin. Lienet kuullut kirjailijasta, joka pyrki korkeaan päämäärään, mutta saavutti korkean sivumäärän.

Joskus harvoin täydellisyys on käsien ulottuvilla. Jos ei muuten, niin sitten täydellisenä epäonnistumisena. Sellaisen kokemuksen jälkeen täydellisyys menettää osan hohdostaan. Mutta onneksi Suomen hallitus ei anna tällaisten uhkakuvien häiritä. Hallitusohjelmassa asetetaan tavoitteeksi, ei enempää eikä vähempää kuin täydellinen sosiaali- ja terveydenhuollon vertikaalinen ja horisontaalinen integraatio.

Istun lakityöryhmässä, jossa on muutamaan kertaan heitetty ilmaan mielikuva täydellisestä tulevaisuudesta. Siinä meidän lastenlapsemme eivät tiedä, mitä ovat sosiaalihuolto ja terveydenhuolto. Eivät ole sellaisiin elämänsä aikana törmänneet. Samalla tavalla kuin eivät radioon, televisioon, kompassiin, karttaan, pankkikonttoriin tai kirjeeseenkään. Nämä viimemainitut kun on integroitu yhteen pieneen laitteeseen heidän taskussaan. Tuossa tulevaisuuskuvassa sote-integraatio on siis täydellinen. Jokin siinä kuitenkin vaivaa minua.

Mitä sitten tarkoittaa vertikaalinen ja horisontaalinen integraatio? Nopea googlaus paljastaa, että liiketaloudessa vertikaalinen integraatio tarkoittaa tuotteen eri tuotantovaiheista huolehtivien yhtiöiden yhdistymistä. Integraation seurauksena yhtiö hoitaa tuotteiden valmistusprosessin alusta loppuun. Horisontaalinen integraatio puolestaan tarkoittaa sitä, että samaa tuotetta valmistavat yritykset yhdistyvät. Joskus yhtiöt hankkivat näin kilpailijansa pois markkinoilta.

Näin ajateltuna täydellinen sote-integraatio tarkoittaa sitä, että toiminta-alueella on vain yksi sosiaali- ja terveyspalveluja tuottava organisaatio. Ja tämä organisaatio hoitaa koko palveluntuotantoprosessin itse. Ihan näin täydellistä integraatiota ei ymmärtääkseni kuitenkaan tavoitella, vaan sijaa jää edelleen myös yksityisille toimijoille. Näin ainakin toivon.

Miten tähän sitten liittyy tuo sosiaalihuollon ja terveydenhuollon katoaminen? Minussa visio herätti mielikuvan niin täydellisestä integraatiosta, että myös valmistettavat tuotteet – siis tässä tapauksessa palvelut – yhdistetään. Silloin ei ole enää sosiaalipalveluja eikä terveyspalveluja. Leikitäänpä hieman tällä ajatuksella.

Otetaan esimerkiksi maineikas japanilainen yritys, jonka nimi alkaa y:llä ja joka valmistaa muun muassa moottoripyöriä, perämoottoreita, soittimia ja viihde-elektroniikkaa. Jätetään viimeksi mainitut tarkastelusta pois ja keskitytään perämoottoreihin ja moottoripyöriin. Täydellisen integraation tuloksena näiden molempien valmistus lakkaa, ja yhtiö ryhtyy valmistamaan perämoottoripyöriä. Tämä on liiketaloudellisesti kannattavaa, kun tuotantoprosessit voidaan yhdistää ja tuloksena on lähes kaikkia maalla ja merellä liikkuvia miellyttävä tuote.

Jostain syystä perämoottoripyörät eivät kaikesta huolimatta ole yleistyneet, vaikka kyseisen yhtiön osaamisella tuote hipookin täydellisyyttä. Olisiko niin, että integraatiosta huolimatta sosiaalihuoltoa ja sen osaajia tarvitaan tulevaisuudessakin? Ja terveydenhuoltoa? Olisiko niin, että täydellinen perämoottoripyörä ei kiinnosta sen enempää veneilijöitä kuin motoristejakaan?

Perusterveydenhuollon yksikkö - alueellisen kehittämisen sentraalisantra

Anu Niemi, ylilääkäri

Perusterveydenhuollon yksikkö

Pohjois-Karjalan sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen kuntayhtymä PKSSK

Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiirissä on jo pitkään luotettu alueellisen koordinaation ja kehittämisen mahdollisuuksiin. Vuonna 2002 perustettiin yleislääketieteen yksikkö. Sen toimenkuva oli pitkälti samanlainen kuin myöhemmin vuonna 2011 perustetun perusterveydenhuollon yksikön, jonka tehtävät määriteltiin vuonna 2011 voimaan tulleessa terveydenhuoltolaissa. 

Terveydenhuoltolain 35 §:n mukaan jokaisessa sairaanhoitopiirissä tulee olla perusterveydenhuollon yksikkö, jossa on moniammatillinen terveysalan asiantuntemus. Perusterveydenhuollon yksikön tehtäviin kuuluu antaa asiantuntemusta ja sovittaa yhteen alueen perusterveydenhuollossa tehtävää tutkimusta, kehittämistä, hoito- ja kuntoutusketjujen laatimista ja täydennyskoulutusta. Lisäksi tehtäviin kuuluu huolehtia henkilöstötarpeen ennakoinnista sekä erikoissairaanhoidon, perusterveydenhuollon ja soveltuvin osin myös sosiaalitoimen yhteensovittamisesta.

Pohjois-Karjalassa yleislääketieteen yksikön vetäjänä toimi vuoteen 2011 asti sittemmin myös sairaalan johtajaylilääkärin tehtäviin siirtynyt yleislääketieteen erikoislääkäri, LT Antti Turunen. Yksikön nimi muutettiin vuonna 2011 perusterveydenhuollon yksiköksi, ja sen vetäjänä toimii tätä nykyä yleislääketieteen erikoislääkäri Anu Niemi.

Yksikkö on kohta liki 15 vuoden mittaisen olemassaolonsa aikana vakiinnuttanut asemansa maakunnallisena yhteistyöverkoston kokoonkutojana. Yksikön moniammatillisuutta  ja tukea perusterveydenhuoltoon on tietoisesti vahvistettu. Hoitotyön  asiantuntijuutta edustavat  kliininen hoitotyön asiantuntijat Tiina Romppanen ja Heli Heikkinen. Alueellisesta terveyden edistämisestä ja tutkimustyön kehittämistyöstä vastaa Itä-Suomen yliopisto  terveyden edistämisen professori Tiina Laatikainen, jonka työtilat  sijaitsevat myös perusterveydenhuollon yksikössä.  Alueellisen potilasturvallisuustyön sekä ennaltaehkäisevän mielenterveystyön koordinoinnista ja kehittämisestä vastaavat puolestaan potilasturvallisuuskoordinaattori Marita Maukonen ja preventiopsykologi Maarit Hamunen. 

Perusterveydenhuollon yksikön toiminnalle on ominaista verkostomainen työote. Työ sijoittuu perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja sosiaalialan eri toimijoiden, mukaan lukien sosiaalialan osaamiskeskukset, välimaastoon. Tämän vuoksi  Siun Sote -hankkeen alueellinen koordinointi  ja työ ruohonjuuritason toimijoiden kanssa on sijoittunut  perusterveydenhuollon yksikköön. 

Sosiaali- ja terveydenhuollon integraatiokehityksen näkökulmasta yksikön asiantuntemusta täydennettiin viime vuonna sosiaalialan osaamisella: Siun Sote -hankkeen projektipäällikkönä aloitti YTM sosiaalityöntekijä Heli Aalto.

Ikäosaamista Itä-Suomesta

Arja Jämsén:

Itä-Suomi on Ikä-Suomi. Tämä tarkoittaa sitä, että väki täällä itäisessä Suomessa ikääntyy muita alueita “nopeammin” eli väestömäärässä ikäihmisten suhteellinen osuus kasvaa. Se tarkoittaa muutakin: Itä-Suomessa ja erityisesti Pohjois-Karjalassa ikääntymiseen liittyviin kysymyksiin on tartuttu uudella tavalla notkeasti ja ketterästi.

Pohjois-Karjalassa on ollut jo pitkään, vuosikymmenien ajan, harrastuneisuutta ja innostusta vanhustyön ja -palvelujen kehittämiseen. Erilaisten kansallisten hankerahoitusten aikakaudella kehittämisote vahvistui ja systematisoitui. EU:n myötä maakunnassa on ollut paljon myös kansainvälistä yhteistyötä ja kehittämiskumppanuutta muun muassa Ruotsin, Färsaarten, Grönlannin ja Skotlannin kanssa.

Tältä vankalta yhteisen työn pohjalta syntyi ikäosaamisen käsite toukokuussa tasan kuusi vuotta sitten. Olimme ISOn ja muutaman Pohjois-Karjalan (nykyisin Karelia) ammattikorkeakoulun kollegan kanssa kirjoittamassa raporttia maakunnan vanhustyön kehittämisestä. Työn kuluessa tuli oivallus, että on kyse paljon enemmästä kuin vanhustyön ja -palvelujen kehittämisestä.

Tuli tunne, että olemme – kulunutta sanontaa käyttääkseni – todella ison asian äärellä. Palvelujen kehittämisen lisäksi on huomattava, että väen ikääntymisen myötä koko yhteiskunta muuttuu! Muutoksia ja uudistustarpeita nousee asumisessa, liikenteessä, kaupan eri toimialoilla, matkailussa ja vapaa-ajan palveluissa, työelämässä ja niin edelleen. Koko yhteiskunta alkaa näyttää toiselta, kun sitä tarkastellaan ikääntymisen vinkkelistä: ei harmaalta, vaan moniväriseltä.

Toinen oivallus oli se, että Pohjois-Karjala on ikääntymisen edelläkävijä. Muu Eurooppa tulee usean vuosikymmenen viiveellä perässämme. Tätä kärkisijaa ei kannata hukata. On otettava etunoja myös kehittämiseen.

Näille uusille ajatuksille ja oivalluksille piti tietenkin myös löytää nimi. Ja löytyihän se: kyse on ikäosaamisen tarpeesta.

Ikäosaaminen on osoittautunut innostavaksi ja riittävän väljäksi käsitteeksi, johon voi tarttua eri suunnista. Karelia-ammattikorkeakoulu on nostanut ikäosaamisen yhdeksi strategiseksi painoalaksi. Ikäosaaminen näyttäytyy koulutuksessa monialaisena ja moniammatillisena alueena. Ikäosaamisen YAMK-tutkinto on seuraava iso askel tällä tiellä. Koulutus alkaa syksyllä 2015.

Ikäosaamisen edistämiseen tarvitaan jatkossakin kansainvälistä yhteistyötä. Opiksi otettavaa ja hyviä esimerkkejä löytyy muun muassa WHO:n Global Age-Friendly Cities -strategioista, Englannin Ageing Well -ohjelmasta ja EU:n temaattisesta verkostosta AFE-INNOVNET.

Ikäosaamista on viety eteenpäin myös julkaisutoiminnalla. ISO ja Karelia-ammattikorkeakoulu ovat avainkumppaneina julkaisseet useita kokoomateoksia, joissa ikäosaamista on kuvattu monipuolisena ja monialaisena yhteistyönä. Kevätkaudella 2015 julkaistiin Sanomalehti Karjalaisessa kolumnisarja Terveisiä Ikä-Suomesta.

Kunnallinen sosiaalipolitiikka mahdollistaa tai estää

Matti Heikkinen, perhepalvelujohtaja, Kainuun sote-ky:

Onko 12,50 euroa kuukaudessa liikaa vai liian vähän lapsen harrastusmenoihin?
Tällä hetkellä julkisessa keskustelussa toimeentulotukea käsitellään monesta eri näkökulmasta. Ajankohtaisia näkökulmia ovat perustoimeentulotuen siirtyminen Kelan myöntämäksi etuudeksi ja viime syksynä huomiota herätti kuntien erilaiset myöntämiskäytännöt maahanmuuttajaperheiden lastenvaunuihin. Keskustelun sivuun on kuitenkin jäänyt kuntien väliset erot esimerkiksi täydentävässä ja ehkäisevässä toimeentulotuessa tai toimeentulotuen alikäyttö.

THL:n ylläpitämästä tilastokuutiosta selviää alue- ja kuntakohtaiset erot toimeentulotukimenoissa. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriön suosittelee, että kunnat budjetoisivat ehkäisevään toimeentulotukeen 3,3 % toimeentulotukimenoista. Vuonna 2013 tämä suositus ei toteutunut yleisellä tasolla lainkaan ja ehkäisevään toimeentulotukeen käytettiin koko maassa 2,7 % kaikista toimeentulotukimenoista. Kainuussa suhdeluku oli 3,2 % vuonna 2013.

Paljonko harrastusmenoihin, lastenvaunuihin tai hautajaisiin?
Yleisellä tasolla olevien erojen lisäksi myös kuntien välillä on suuria eroja yksityiskohdissa. Se kuinka paljon esimerkiksi lapsiperheiden harrastusmenoja tuetaan, kuinka arvokkaat lastenvaunut toimeentulotuella saa hankkia tai mitä kaikkea kustannuksia huomioidaan hautajaismenoissa vaihtelee. Kainuun soten toimeentulotuen myöntämisohjeissa lasten harrastusmenojen enimmäismääräksi voidaan kuittia vastaan myöntää 150 euroa vuodessa. Edelleen hautajaismenoina ei Kainuun sotessa huomioida hautakiveä, muistotilaisuudesta aiheutuvia tai kuolinilmoituksesta aiheutuvia kustannuksia. Nämä yksityiskohdat selittävät joiltain osin kustannusten vaihtelua kuntien toimeentulotukimenoissa. Toki toimeentulotukea hakeneiden ja saaneiden kuntalaisten määrä vaihtelee paljon alueellisesti, esimerkiksi vuonna 2013 Ahvenanmaalla 2,8 % asukkaista sai toimeentulotukea, kun Pohjois-Karjalassa tuen piirissä oli 8,6 % asukkaista. (THL/SOTKAnet)

Kunnallinen sosiaalipolitiikka mahdollistaa tai estää
Vaikka toimeentulotuen perusosa on Kelan myöntämä etuus vuodesta 2017 alkaen, kunnalliseen itsehallintoon ja päätöksentekoon jää edelleen suurelta osin valta päättää asioista: kuinka paljon toimeentulotukea myönnetään missäkin tilanteissa köyhimmille kuntalaisille. Näillä päätöksillä osaltaan mahdollistetaan tai kavennetaan heikoimmassa asemassa olevien kuntalaisten ja perheiden mahdollisuuksia ylläpitää omaa terveyttä ja hyvinvointia.
Toimeentulotukitilastojen rinnalla onkin syytä pohtia toimeentulotuen kattavuutta julkisena palveluna. Samaan aikaan, kun koko maassa 7 % sai toimeentulotukea vuonna 2013 (THL/SOTKAnet), jopa 20 % suomalaisista oli joutunut tinkimään ruuasta, lääkkeistä tai lääkärissäkäynneistä rahan puutteen vuoksi (Kaikkonen ym.). Tämä osaltaan kuvaa sitä, miten sosiaaliturvan alikäyttö voi osaltaan ylläpitää väestön pahoinvointia.

Kirjallisuus
Kaikkonen R, Murto J, Pentala O, Koskela T, Virtala E, Härkänen T, Koskenniemi T, Ahonen J, Vartiainen E & Koskinen S. Alueellisen terveys- ja hyvinvointitutkimuksen perustulokset 2010-2014. Verkkojulkaisu: www.thl.fi/ath

Wanted: Työelämäläheiset sosiaalialan osaajat!

Tarja Kauppila & Arja Jämsén:

Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyspalveluihin kaivataan reippaita osaajia, joilta oman alan työ taittuu. Heillä ei sormi mene suuhun moniammatillisessa ja -toimijaisessa yhteistyössäkään.

Sosiaalialalla koulutuksen työelämälähtöisyys liitetään usein ammattikorkeakouluihin. Vielä paremmalta kuulostaa uudempi termi, työelämäläheisyys. Työelämä muuttuu ja toimintatavoissa on kaiken aikaa tarvetta myös kriittiseen arviointiin. Parhaimmillaan koulutus tarjoaa tukea työelämän uudistamiseen ja samalla koulutustakin kehitetään.

Hyvä yhteistyö on asennekysymys. Siinä tarvitaan toinen toistensa osaamista arvostavaa ja avointa, mukaan kutsuvaa ja ottavaa asennetta.  Yhteys kumppaniin ei välttämättä synny helposti. Tarvitaan rohkeita yhteydenottoja ja pelinavauksia, arjen vauhdissa ketterästi toimiva yhteyksiä ja yhteisesti ymmärrettävää kieltä.

Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (KARVI) toteuttaa parhaillaan yhteiskunnallisesti tärkeää arviointia: valokeilassa ovat ammatillisen koulutuksen ja ammattikorkeakoulujen väliset koulutuspolut sekä työelämäyhteistyö.  Arviointi on tarkoitus julkaista ensi syksynä.

Monet hyvät hankkeet, pilotit ja uudenlaiset työelämäavaukset ovat nähneet päivänvaloa esimerkiksi itäisen Suomen sosionomien koulutuksessa. Miten sitten "suuret laivat" kääntyvät työelämäläheisiksi kouluttajiksi? Se olkoon yhteinen ponnistuksemme.

Pidetäänpä yhteyttä!

ISOblogi avaa uuden vuorovaikutusväylän!

ISOn kumppaneille tarjotaan uusi mahdollisuus vuorovaikutukselle ja lukijoiden osallistumiselle. ISOblogi esittelee henkilökohtaisia näkemyksiä ja mielipiteitä sosiaalialan tämänpäivän tilasta ja tulevaisuuden näkymistä.

Blogin sisällöstä vastaavat ISOn henkilöstö sekä yhteistyökumppanit. Asiantuntevat, kohdeyleisönsä tuntevat kirjoittajat vastaavat lukijoiden toiveisiin blogin sisällössä ja aihe-ehdotuksia otetaankin mielellään vastaan. Aihe-ehdotuksia voit laittaa suoraan tämän blogin kommentteihin - tule mukaan!