Oikeudenmukaisuutta työttömyysetuuksien maksuun

Sari Uotila työskentelee sosiaaliohjaajana Pieksämäen aikuissosiaalityössä.

Olen tehnyt marraskuussa 2019 kansalaisaloitteen siitä, että työttömyysetuus maksettaisiin työttömälle kerran kuukaudessa. Tällä hetkellä Kela maksaa työmarkkinatukea neljän viikon jaksoissa, yhteensä 13 erää vuodessa. Tämä on ongelmallista silloin, kun ihminen joutuu turvautumaan toimeentulotukeen.

Nykyisen maksukäytännön myötä työtön saa jossakin kuussa täyden työmarkkinatuen kaksi kertaa. Jos tällaisessa tilanteessa joutuu hakemaan Kelasta myös perustoimeentulotukea, työttömyysetuus muunnetaan Kelan tekemässä perustoimeentulotukilaskelmassa asiakkaan tosiasiallisia tuloja suuremmaksi tietyn laskukaavan mukaisesti (kaavan mukaan kuukaudessa on keskimäärin 21,5 arkipäivää, joilta etuus maksetaan). Tämä käytäntö jatkuu niin kauan, kun työtön hakee yhtäjaksoisesti työmarkkinatukea ja perustoimeentulotukea. Jos työtön ei pysty säästämään tuota kolmannentoista erän työmarkkinatukea, hänen tulonsa huomioidaan siis laskelmassa tosiasiallista suurempina. Säästäminen jo valmiiksi pienistä etuuksista on vaikeaa.

Esitän kansalaisaloitteessa, että työttömyyspäivät ilmoitettaisiin Kelalle aina kuukauden 25. päivään mennessä ja hakija saisi työttömyysetuuden säännöllisesti heti seuraavan kuukauden ensimmäisenä arkipäivänä. Näin työttömiä kohdeltaisiin samalla tavalla kuin palkansaajia – palkansaaja tietää tarkan, säännöllisen maksupäivän.

Olen työskennellyt sosiaalitoimistossa sekä kunnasta suoraan myönnettävän perustoimeentulotuen aikana, että tämän nykyisen mallin aikaan, jossa perustoimeentulotuki haetaan Kelalta ja täydentävä toimeentulotuki kunnan sosiaalitoimistosta. Olen keskustellut monen asiakkaan kanssa siitä, mistä työmarkkinatuki-erästä esimerkiksi vuokra maksetaan, kun tuen maksupäivä muuttuu koko ajan.

Jos Kelan työttömyysetuus maksetaan 23.10. ja seuraavan kerran 20.11., milloin 5.11. erääntyvä vuokra pitäisi maksaa? Maksaako asiakas marraskuun vuokran lokakuussa hänelle maksettavasta työmarkkinatuesta ja on rahaton seuraavaan työmarkkinatuen maksupäivään asti? Vai maksaako hän marraskuun alussa erääntyvän vuokran vasta 20.11, melkein kolme viikkoa myöhässä? Työttömyysetuuden maksupäivien vaihtelun seurauksena vähävaraiset pyytävät Kelaa maksamaan asumistuen omalle tililleen. Näin heillä on edes joku säännöllinen ja ennakoitava tulo alkukuukaudesta. Tämä taas edistää vuokrarästien syntymistä, jos asumistuki ei menekään välttämättä pelkästään vuokraan.

Työttömien keskusjärjestö ja ammattijärjestö Talentia ovat tiedottaneet kansalaisaloitteestani. Olen pyytänyt tiedotusapua ViaDia ry:ltä ja Hurstin avulta, jotka tekevät avustustyötä työttömien ja vähävaraisten parissa. Olen lähestynyt myös Helsingin Sanomien ja YLEn toimittajia, mutta tuloksetta. Tällä hetkellä kannatusilmoituksia on jätetty 600, kun niitä pitäisi saada 50 000. Keräys on käynnissä 1.5.2020 asti. Miten saada medianäkyvyyttä heikommassa asemassa olevien ihmisten asian ajamiselle?

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/5347

Jalkautumiset sosiaalityön välineenä

Niina Ohtonen työskenteli hanketyöntekijänä Sosterin ISO SOS -osahankkeessa.

Jalkautuminen on mukavaa ja antoisaa! Ja nyt tarkoitan jalkautumisella asiakkaiden ja muiden ihmisten tapaamista toimiston ulkopuolella. ISO SOS -hankkeessa kokeiltiin jalkautumisia järjestöihin, yhdistyksiin, kuntouttavan työtoiminnan paikkoihin, seurakuntiin ja eri tapahtumiin puolentoista vuoden ajan. Sosterin alueella jalkautumisia tehdään tällä hetkellä säännöllisesti kuukausittain kymmeneen eri paikkaan ennalta sovittuina ajankohtina.  Vastaanotto on ollut hyvää niin asiakkaiden kuin yhteistyökumppaneidenkin taholta.

Jalkautumisilla on tavattu ja nähty tuttuja asiakkaita heidän omassa elinympäristössään sekä tavoitettu ihmisiä, jotka eivät muuten aikuissosiaalityön palveluita käytä. Jälkimmäiseen joukkoon kuuluvat kertovat tapaamisissa elämäntilanteestaan ja samalla usein tarkistuttavat, että heillä on kaikki mahdolliset etuudet haettuna. Heidän kanssaan käydään myös keskustelua siitä, missä tilanteissa on mahdollista saada sosiaalitoimesta harkinnanvaraista toimeentulotukea. Entuudestaan tutut ihmiset haluavat jalkautuessamme päivittää tilannettaan siitä, miten tällä hetkellä menee. Suurin osa tavatuista ihmisistä kykenee ja osaa hoitaa asiansa itsenäisesti, mutta he haluavat vielä varmistuksen omille ajatuksilleen.

Aikuissosiaalityö on saanut näkyvyyttä ja tieto aikuissosiaalityön palveluista on levinnyt jalkautumisten myötä. Jalkautumispaikoissa työntekijät on otettu hyvillä mielin vastaan ja yhteistyökumppanit ovat kokeneet käyntien olevan tarpeellisia. Yhteistyökumppaneilla itsellään ei tietotaito aina riitä asiakkaiden opastamiseen tukiviidakossa ja tiedon etsimiseen menee aikaa.  Yhteistyö asiakasasioissa ja muutenkin on jalkautumisten myötä helpottunut ja lisääntynyt.  Yhteistyökumppanit mainostavat ja tiedottavat tulevista sosiaalityön jalkautumisista asiakkailleen sekä ohjaavat ihmisiä sosiaalityön ammattilaisen luo keskustelemaan paikalla ollessamme. Asiakkaan ei ole monestikaan tarvinnut mennä Kelaan tai työvoimatoimistoon asiaa selvittämään. 

Jalkautumispaikoissa on käyty monia antoisia keskusteluja niin ryhmissä kuin kahden kesken. Kelan etuuksiin liittyvät asiat ovat korostuneet, mutta muitakin asioita on pähkäilty. Asiakkaat ovat kiitelleet saamastaan avusta. Osoituksena jalkautumisten tärkeydestä on se, ettei jalkautumispaikoissa ole tarvinnut olla tyhjänpanttina. Asiakkaita on riittänyt joskus jonoksikin asti kahdenkeskistä keskustelua odottamassa työntekijän saapuessa paikalle. On myös varailtu aikoja ja jatkettu asioiden selvittelyä toimistolla.

Työntekijän näkökulmasta jalkautumiset tuovat vaihtelua arkeen ja mahdollistavat paremman tutustumisen asiakkaisiin; heidän elämäänsä ja arkeensa.  Asiakkaat puolestaan ovat kertoneet, että he ovat saaneet kaipaamansa avun ja jalkautumiset ovat helpottaneet heidän elämäänsä, kun ei tarvitse varata aikaa sosiaalitoimistoon.  Työntekijät ovat tulleet asiakkaille tutuiksi ja yhteyden ottaminen on tullut helpommaksi. Jalkautumiset mahdollistavat kohtaamisen matalalla kynnyksellä.  

Ankkuritoiminta oikoo mutkia

Heini Leskinen työskentelee sosiaaliohjaajana Savonlinnan Ankkuritiimissä.

Olen ollut 16 vuotta sosiaaliohjaajana Savonlinnan poliisiasemalla. Vuodet ovat menneet todella hurjaa vauhtia. Työni koen edelleen moninaiseksi ja mielenkiintoiseksi. Työmuoto on mahdollistanut tiedonkulun helppouden poliisin, sosiaalitoimen ja muun verkoston välillä. Kohderyhmänä ovat nuoret, lapset, perheet ja aikuisväestö, jotka tarvitsevat sosiaalista ohjausta ja neuvontaa.

Työhöni kuuluu myös lastensuojelun alkuarviointia ja toimin systeemisessä lastensuojelussa kouluttajana ja perheterapeuttina. Lisäksi koordinoin lähisuhdeväkivaltatyötä Savonlinnan alueella, ja tätä tehdään yhdessä Mikkelin ja Pieksämäen kanssa. Olemme kehittäneet Etelä-Savon alueelle lähisuhdeväkivaltatyön avainhenkilöjärjestelmän. Vaikka työ on ollut vaihtelevaa ja monipuolista, on se välillä ollut yksinäistä rajapintatyöskentelyä. Asiaan tuli muutos reilu vuosi sitten.

Lokakuussa 2018 aloitti Savonlinnan poliisiasemalla Ankkuritiimi. Ankkuritoiminnalla tarkoitetaan moniammatillista yhteistyötä, joka kohdistuu nuorten hyvinvoinnin edistämiseen ja rikosten ennaltaehkäisemiseen. Ankkuritiimiin kuuluu poliisin lisäksi sosiaalitoimen, nuorisotoimen ja terveydenhuollon edustus. Tärkeää työskentelyssä on työparityöskentely, asiakkaan tilanteen käsittely tiimissä ja jatkopalveluihin ohjaaminen. Toiminnan tavoitteena on lisätä viranomaisten interventioiden tehokkuutta, oikeaa kohdentumista ja oikea-aikaisuutta. Tarkoitus on selvittää asiakkaan kokonaisvaltaista elämäntilannetta ja ohjata hänet tarkoituksenmukaisen avun ja tuen piiriin, ennaltaehkäistä väkivaltaista radikalisoitumista ja ekstremismiä.

Tiimiin asiakkaat tulevat koulun, lastensuojelun ja poliisin tekemien ilmoitusten kautta.  Ankkuritiimi ja lastensuojelun alkuarviointitiimi käyvät ilmoitukset viikoittain läpi yhteisessä palaverissa, jossa päätetään, ketkä työparit lähtevät työskentelemään nuoren kanssa ja ketkä vanhempien kanssa.   Työskentely on koko perheen kanssa, ei ainoastaan nuoren. Tapaamiset pyritään järjestämään mahdollisimman pian, jotta nuorta ja perhettä voidaan tukea hänen elämäntilanteessaan ja tarvittaessa nuori voidaan ohjata muun avun tai tuen piiriin. Ankkuritiimi on myös käynyt vanhempainilloissa ahkerasti kertomassa muun muassa nuorten päihteiden käytöstä ja mahdollisista sen hetken ilmiöistä.

Ankkuritiimin työ on rajapintatyöskentelyä poliisin, sosiaalitoimen, terveydenhuollon ja muun verkoston, kuten esimerkiksi koulujen kanssa. Sosiaalityö poliisiasemalla on 16 vuodessa laajentunut käsittämään myös nuorisotoimen ja terveydenhuollon. Olemme tämän vuoden sisällä jo huomanneet, miten paljon päällekkäisyyksiä jää pois työskentelystä – mutkat suoristuvat.  Asiakkaiden ei tarvitse mennä ”luukulta toiselle”, vaan asiat saadaan hoidettua yhdellä kertaa. Olemme saaneet hyvää palautetta asiakkailta ja verkostolta. Tästä on hyvä jatkaa työn kehittämistä edelleen, jotta asiakkaamme saavat mahdollisimman nopeasti oikea-aikaista palvelua ja säästytään monelta harmilta.