Monialaista yhdessä oppimista

Taru Kekoni, yliopistonlehtori, UEF

SOKK-hankkeen tavoitteena on kehittää ammattien välistä käytännönopetusta ja vahvistaa monialaista yhteistyöosaamista Pohjois-Savon alueella. Toimijoina hankkeessa ovat Itä-Suomen yliopisto ja Savonia AMK ja mukana on yhteensä seitsemän oppiainetta.

Hankkeemme slogan on: ”Opitaan yhdessä ammattilaisiksi”. Tähän mennessä kokemus käytäntöjen monialaisuudesta on opettanut, ettei sloganin mukainen tehtävä ole välttämättä aivan yksinkertainen. 

Aiemman tutkimuksen mukaan hyvin toimiva monialainen yhteistyö vaatii muun muassa toimijoiden vahvaa ammatillista osaamista ja ymmärrystä omasta ja toisten ammatillisesta roolista, riittäviä resursseja monialaiselle työskentelylle, luottamusta muita toimijoita kohtaan sekä yhteistyömyönteistä asennetta. Yhteistyö on paitsi toisten ammattilaisten asiantuntijuuden tunnistamista ja tunnustamista, myös työskentelyä yhteisellä asiantuntijuusalueella, jonka määrittely ei sekään välttämättä ole helppoa. Yhteistyö alkaa siitä, että selvennämme ensin itsellemme ja toisillemme, mistä ja millä käsitteillä puhumme, kun puhumme monialaisuudesta ja sen opettamisesta. Tämän syksyn aikana paneudumme muun muassa kysymykseen, miten monialaisuutta voidaan sosiaali- ja terveysalan käytännöissä opettaa. 

Monialaisella koulutuksella pystytään vaikuttamaan ainakin oman ja toisten toimijoiden roolin ymmärtämiseen, luottamuksen syntymiseen ja yhteistyömyönteisten asenteiden vahvistumiseen. Mielenkiintoisen teorian monialaisen oppimisen mutkikkuudesta ovat esittäneet liverpoolilaiset tutkijat Helen Cooper, Suzy Braye ja Robert Geyer (2004). He esittävät, että monialainen opetus ja oppiminen on niin vaikeasti hahmotettavaa ja sisältää niin monen tasoisia prosesseja, että sitä ei voi pelkistää yksisuuntaiseksi, lineaariseksi malliksi. Sen sijaan monialainen oppiminen on luonteeltaan kompleksista ja siinä työskennellään aina ”kaaoksen partaalla”. Tällä tutkijat viittaavat siihen, että täydellistä tasapainoa ei monialaisessa opetuksessa koskaan voida saavuttaa, vaan läsnä on aina muuttuvia tekijöitä. Opettajan on valmistauduttava siihen, että vaikutukset ja tulokset opetuksessa (tai sen tutkimuksessa) ovat aivan muuta kuin oli odotettu. Pienillä seikoilla voi olla kauaskantoiset seuraukset. 

Cooperin ja kumppaneiden näkemys monialaisesta oppimisesta on koulutuksen kehittäjän näkökulmasta varsin huojentava. Se vahvistaa jo tähän mennessä syntynyttä kokemustamme siitä, että yhteistyö on sekä haastavuutensa että tuloksiensa osalta aina enemmän kuin osiensa summa. Toimiva monialainen yhteistyö voi tulevina vuosina olla ratkaisu moniin sote-alalla todettuihin haasteisiin, kuten työn houkuttelevuuteen, kuormitukseen ja työssä jaksamiseen liittyviin ongelmiin. Monialaisen koulutuksen vahvistaminen lisää toivottavasti osaltaan myös sote-alojen koulutuksen ja työn houkuttelevuutta Pohjois-Savossa. Näitä askelmerkkejä seuraten – kuitenkin tiedostaen toimivamme kaiken aikaa kaaoksen partaalla – jatkamme innolla SOKK-hankkeen kehittämistyötä! 

Taru Kekoni työskentelee sosiaalityön yliopistonlehtorina SOKK-hankkeessa 

Lähteet:

Kaarina Mönkkönen, Taru Kekoni & Aini Pehkonen (2019): Monialainen yhteistyö. Vaikuttava vuorovakutus sosiaali- ja terveysalalla. Gaudeamus  

Helen Cooper, Suzy Braye & Robert Geyer (2004): Complexity and interprofessional education. Learning in Health and Social Care 3 (4), 179–189.