Luulin tietäväni

Anne Frimodig on Pohjois-Karjalan lapsi ja perhepalveluiden muutosagentti (STM) ja kehittämisasiantuntija

Luulin tietäväni, mitä perhekeskuksella tarkoitetaan. Mitä enemmän asiaa kuitenkin puntaroin, sitä suuremman kolauksen ymmärrykseni sai. Huomasin oman tietämättömyyteni ja aloin vajota yhä syvemmälle käsitteisiin, kun yritin hahmottaa niitä kokemustietoni kautta. Koska hyökkäys on paras puolustus, en vielä luovuta, siispä haastan.

Miten voi olla niin vaikeaa määrittää perhekeskus ja sen tuottamat palvelut, toiminnat sekä ihmiset niitä tekemään ja johtamaan? 

Lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelma LAPE on sosiaali- ja terveysministeriön sekä

opetus- ja kulttuuriministeriön yhteisesti johtama hallituksen kärkihanke, jossa on lupa kehittää. Tavoitteena ovat tulevaisuudessa paremmin toimivat lasten, nuorten ja perheiden palvelut. 

Hanke toimii kaikissa maakunnassa vuosina 2017–2018 valitsemiensa kehittämiskokonaisuuksien kautta. Näitä ovat: toimintakulttuuri, perhekeskus, erityispalvelut ja vaativat palvelut sekä koulu- ja varhaiskasvatus. Maakunnallisen perhekeskustoimintamallin tavoitteena on varmistaa hankekauden päättymisen jälkeen edellytykset perhekeskustoimintamallin mukaiselle toiminnalle ja toiminnan toteutukselle, vaikutuksen ja kustannusten seurannalle ja jatkuvalle kehitykselle. 

Halmeen, Kekkosen ja Perälän (2012) mukaan perhekeskustoimintaa on kehitetty Suomessa jo vuodesta 2002, mutta valtakunnallinen tieto on ollut puutteellista. Perhekeskustoimintaa ovat toteuttaneet eri tahot ja siitä on käytetty erilaisia nimityksiä. Tavanomaisempia ovat olleet perhekeskus ja perhepalvelukeskus. Muita ovat olleet hyvinvointineuvola, perheasema, perhekahvila, perhepalveluverkosto ja perhetupa. Siitä on puhuttu myös lasten ja perheiden palveluina tai sille ei ollut vakiintuneessa käytössä erillistä nimikettä. 

Nimikkeillä ja käytettävillä käsitteillä on suuri merkitys. Onko haasteemme juuri siinä, ettemme tiedä, mitä käsitettä käyttäisimme? Ja mistä puhumme, kun puhumme perhekeskuksista? 

Valtakunnan tasolla perhekeskus-käsitteen ja palvelujen määrittely on parhaillaan menossa ja odotukset perhekeskuksen minimipalvelujen määrittelyn osalta ovat suuret.

Ampumahiihtäjä Kaisa Mäkäräinen on todennut, ”etteivät onnellisuus ja onnistuminen ole kiinni yksittäisistä kisoista, vaan pitää osata nauttia treenihetkistä ja tästä matkasta.” Perhekeskuksen kehittäminen voidaan nähdä myös yhdenlaisena matkana – treenihetkistä puhumattakaan. 

Tärkeintä asiakkaan kannalta on kuitenkin maali, jossa voidaan yhteisesti todeta ja tietää, mitä perhekeskus tarkoittaa juuri minulle. 

Lue lisää:

Halme, N. Kekkonen, M. & Perälä, M.-L. 2012.  Perhekeskukset Suomessa. Palvelut, yhteistoiminta ja johtaminen. Raportti 62/2012.  

Kotilainen, J. 2017. Tähtäin matkassa. Helen 4/2017.

Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma (LAPE) 

VeKe kävi ISOlla

Susanna Kähkönen (oik.) on Pohjois-Savon Vertaistuen Keskuksen projektipäällikkö ja Hanna Tervo  projektityöntekijä

 

VeKe, Pohjois-Savon Vertaistuen Keskus, pääsi esittelemään tavoitteitaan ja toimintaansa ISOn tiimille, jossa asiantuntemusta riittää.

VeKen tuotoksena syntyy Pohjois-Savon sote-järjestöjen organisointi- ja koordinointimalli. Keskus tuo esiin järjestöjen ammatillisen osaamisen ja roolin yhdenvertaisena hyvinvointipalvelujen tuottajana. Osaaminen tuodaan esiin hyvinvointitarjottimen kautta. Tarjotin kokoaa yhteen tiedot järjestöjen palveluista. Tätä kautta esimerkiksi sairaanhoitaja, palveluohjaaja, lääkäri tai kuka tahansa asiakkaita kohtaava työntekijä tavoittaa järjestöt ja niiden palvelut.

Toimintamme on osa valtakunnallista Järjestö 2.0 -kokonaisuutta. Pohjoissavolaisen asiantuntijuuden tavoittaminen ja hyödyntäminen yli sektoreiden on meille toiminnan alkumetreillä ensisijaisen tärkeää.

Vertaistuen Keskus toitottaa kanavien olevan auki ja haluaa painottaa vuorovaikutuksen kaksisuuntaisuutta. VeKe ei tuuttaa tietoa vain omista tekemisistään. Palautekanavat, some, sähköposti ja puhelinnumerot ovat sitä varten, että meidät tavoittaa!

Tavoite nro 1 on sote-palveluja käyttävän kuntalaisen terveyden ja hyvinvoinnin lisääminen Pohjois-Savossa siten, että kuntalainen löytää järjestöjen palveluiden piiriin riippumatta asuinkunnastaan. Kuka nyt tältä pohjalta haluaa meihin ottaa yhteyttä tai antaa palautetta? Ei kukaan.

Toiminnasta ne ihmiset ovat kiinnostuneita! Tavoitteet on vietävä toiminnan kautta ymmärrettävälle tasolle. Sote-järjestöjen kenttä on laaja. Kun ajatellaan käsitteiden kirjoa ja asiantuntijoiden määrää järjestökentällä, on taattu, että käsitteiden pohdinta on tarpeen. Käsitteet asettavat VeKelle ja järjestöjen väliselle yhteistyölle oman haasteensa, saatikka kun mukaan otetaan myös muut toimijat, esimerkiksi sairaanhoitajat ja muut julkisen sektorin työntekijät.

Pohjois-Savon Vertaistuen Keskuksen toiminta pyörähti käyntiin elokuussa. Olemme jo tähän mennessä saaneet paljon palautetta viestinnästä. Tämä palaute on erittäin arvokasta.

Käsitteiden selkeyttäminen on yksi tärkeä osa järjestöjen kanssa tehtävää työtä. Tämän työn kautta oma toiminta saadaan paketoitua kokonaisuudeksi, josta pystytään viestimään selkeästi.

Selkeä viestintä on tärkeä osa Pohjois-Savon Vertaistuen Keskuksen ja pohjoissavolaisten sote-järjestöjen toimintaa!

Lue lisää, ota yhteyttä:

www.pohjoissavonveke.fi

https://www.facebook.com/pohjoissavonve1/

https://www.instagram.com/pohjoissavonveke/

https://twitter.com/pohjoissavonve1  

 

Oikeus, kohtuus ja selvyys sosiaalityön viestinnässä

kuva: Pixabay

Tarja Kauppila:

On kiire, on vaitiolovelvollisuus, on työeste. En oikeastaan ehdi, en oikein tohdi, en oikeasti osallistu.  Ankeaa. Miten saataisiin sosiaalityöntekijöiltä nykyistä enemmän julkisia kannanottoja? Miten saataisiin sosiaalityöntekijät liiemmin taivuttelematta joukolla mukaan viestintäseminaareihin?

Sosiaalityö on monipuolista työtä ihmisarvon puolesta. Yhteiskunnassa puolustajaa tarvitsevat heikot, eivät vahvat. Sosiaalityöntekijöillä olisi varmasti koskettavia ja vaikuttavia terveisiä siitä, miten ihmiset arjessaan selviytyvät ja mitä he milloinkin kokevat avuksi tarvitsevansa.

Asiantuntevia kehittämisvinkkejä kaivataan palvelujen ja toimintojen uudistamiseksi. On vakava vahinko, jos viestit eivät välity. Sosiaalityötä ei ole vara jättää mysteeriksi!

Sosiaalityötä tehdään usein kovissa työpaineissa ja muutosten myllerryksessä. Pätevistä ja pysyvistä sosiaalityöntekijöistä on monin paikoin kovasti pulaa. Sosiaalialan osaamiskeskusten selvitys tältä vuodelta kertoi, että viime aikoina joka toisessa sosiaalityön rekrytoinnissa kunnilla on ollut vaikeuksia.

Hankalimmissa työpaikoissa sosiaalityöntekijät vaihtuvat tiuhaan. Kun pitäisi ajan hengessä säästää, niin sijaisia ei välttämättä palkata poissaolojen tai rekrytointivaiheiden ajaksi. Koulutusmäärärahoja osaamisen kehittämiseksi ei ole aina riittävästi tarjolla.  

Kaikki sosiaalityö kaikkialla ei ole kriisissä, mutta paikoin se toimii melko heikolla hapella. Tästä pitäisi olla oikeus viestiä neutraalisti ilman pelkoa ikävistä seuraamuksista.  Kehittämisviestit pitäisi ottaa asiallisesti vastaan ja toimia viivyttelemättä tilanteen korjaamiseksi.

Useimmat sosiaalityöntekijät kirjoittavat työssään paljon joka tapauksessa. Virallisia asiakirjoja ei voi jättää kiireessäkään tekemättä. Sosiaalityöntekijöille pitäisi voida tarjota kohtuulliset mahdollisuudet laatia kirjaukset rauhassa sekä päivittää ja kehittää jatkuvasti viestintäosaamistaan.  Kyse on sosiaalityöntekijän asiantuntijatehtäviin liittyvästä perusoikeudesta. Digitalisointi etenee, työssä välttämättömät tekniset välineet ja viestintämahdollisuudet uudistuvat nekin.

Tiina Torpan (2014) laatima Työssään kirjoittavan opas muistuttaa, että kansalaisille selvä teksti merkitsee arjen demokratiaa: sitä, että ihminen ymmärtää lukemansa. Viestin sisältö pitäisi mielellään pystyä omaksumaan kertalukemalla.  Tämä on kannatettava tavoite myös vaikuttavassa sosiaalityössä.

Oikeus, kohtuus ja selvyys sosiaalityön viestinnässä on panostuskysymys. Päättäjillä, johdolla ja lähiesimiehillä on sekä valta että vastuu turvata työn kehittämisen voimavarat. Sosiaalityöntekijöillä on niin asiantuntijan oikeus kuin ammattilaisen eettinen velvollisuus huolehtia viestintäosaamisen käyttämisestä ja kehittämisestä.

Pikkuvasikoista palvelutuotantoon

Teija Nuutinen toimii järjestösuunnittelijana Sininauhaliitossa.

Tunnustaudun järjestöjääräksi! Jo pikkulapsesta lähtien olen kuulunut johonkin itäsuomalaiseen yhdistykseen, jossa on haluttu parantaa maailmaa, tavalla tai toisella. Muistan, miten tärkeältä tuntui 4H-yhdistyksen ”pikkuvasikka” -toiminta -70-luvulla. Maalaistalojen lapsina saimme oman kasvattivasikan vuoden ajaksi omaan kotinavettaan – en tosin muista miksi! Mutta vasikan muistan, miten se pehmeällä turvallaan imi sormeani, jota kenties kuvitteli emolehmän tissiksi.

Kyläyhdistys ja kyläkoulu kaikkien kohtaamispaikkoina
Myöhempinä vuosikymmeninä, omankin perheeni maaseudulle perustaneena, kyläyhdistys tarjosi monenlaisia osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuuksia. Hankittiin kylälle katuvaloja turvaamaan lasten koulumatkaa tai järjestettiin kylän vanhuksille virkistyspäiviä kyyteineen, ruokailuineen ja kampaajapalveluineen.

Kyläkoulu toimi ”matalan kynnyksen kohtaamispaikkana”, tilana, jonne jokainen saattoi tulla semmoisenaan. Siellä tultiin kohdatuksi ja palvelluksi ihan vain sen vuoksi, että oltiin kyläläisiä. Ja itsekin sai osallistua. Kyläyhdistyksen ansiosta kyläkoulun jääkiekkokaukalossa paloivat sähkövalot, ja rantakalaillassa ja pilkkikilpailuissa jaettiin kauppojen ja yritysten lahjoittamia arpajaispalkintoja.

Oi niitä aikoja! Maailman muuttuessa myös yhdistystoiminnan on joko muututtava tai kuihduttava pois. Nyt täytyy ja nyt saa tehdä yhteistyötä muiden yhdistysten, seurakuntien, kuntien sekä monenkirjavan ”sote- ja hyte” -kentän kanssa, jotta yhä useampi pääsisi osalliseksi kohtaamisesta ja palvelluksi tulemisesta.

Ihmiskasvoista ihmisarvotyötä
Sininauhaliiton 106 jäsenyhteisöstä 15 toimii Savo-Karjalan eli Pohjois-Karjalan, Etelä-Savon ja Pohjois-Savon sekä Kainuun alueilla. Jäsenyhteisöissä on monenlaista vapaaehtoistoimintaa ja ruoka-aputyötä tai edistetään hyvinvointia luonnon, eläinten, käsillä tekemisen ja maaseutuympäristön avulla. Jossakin yhdistyksessä toimitaan lapsiperheiden, vanhusten ja maahanmuuttajien hyväksi kaupunkilähiössä. Jotkut yhdistykset tuottavat päiväkeskuspalveluja tai asumisen tukea oman kaupunkinsa tai kokonaisen maakunnan tarpeisiin.

Sininauhaliitossa edistetään jäsenyhteisöjen verkostoitumista ja kehitetään kummitoimintaa. Savo-Karjalan ja Kainuun jäsenyhteisöt tapaavat säännöllisesti ja ovat linkittyneet toisiinsa Facebookissa. Liiton kummiin voi ottaa yhteyttä esimerkiksi yhdistyksen koulutustarpeissa, avustus- ja arviointiasioissa tai sote-lakikiemuroiden selvittelyssä.

Sininauhaliiton jäsenyhteisöjen vapaaehtoiset ja ammattilaiset tekevät usein työtä kaikkein vaikeimmissa elämäntilanteissa olevien, rikkinäisten, yksinäisten, sairaiden ja syrjään jääneiden parissa. Päiväkeskuksissa ja kohtaamispaikoissa eletään yhteisöllistä arkea ja parannetaan maailmaa – tavalla tai toisella.

Blogin alkuosa on
julkaistu Sininauhaliiton verkkosivuilla 17.10.2017.