Grönlannista Kainuuseen - ja Lieksasta Skotlantiin

Arja Jämsén:

Vanhuspalveluihin haetaan vaikuttavuutta ja innovaatioita. Työ kaipaa lisää houkuttelevuutta ja työntekijät uutta innostusta. ISO-alueella erityisesti kainuulaiset ja pohjoiskarjalaiset ovat hakeneet uudistumista kansainvälisestä vuorovaikutuksesta. Ja epäilemättä innostuminen on ollut myös vastavuoroista. Turha nimittäin kuvitella, että väestön ikääntyminen olisi jotain ainutkertaisen itäsuomalaista. Ikäännytään sitä muuallakin!

Vanhustyön kysymyksiä lähestytään maailmalla eri suunnista, mutta vastauksia haetaan kuitenkin samoihin peruskysymyksiin: Mihin vastuu asettuu? Onko päävastuu julkisella vai yksityisellä sektorilla? Vai perheellä ja omaisilla? Miten tuetaan vanhusten kotona asumista? Miten syrjäseudulla asuvien palvelut ja liikkuminen mahdollistuvat? Millaisia vaihtoehtoisia asumisen muotoja on? Missä määrin ikäihmiset osallistuvat työelämään? Ovatko yritykset huomioineet ikäystävällisyyden? Miten monikulttuurisuus näkyy vanhuspalveluissa? Entä omannäköinen elämä, joka sallii erilaiset elämisen tyylit? Miten ikäihmiset saavat äänensä kuuluville?

Kansainvälistä kehitystä on syytä seurata. Briitta Koskiaho, sosiaalipolitiikan emerita professori Tampereen yliopistosta, sanoo, ettei Suomessa ei tapahdu mitään, mitä ei olisi jo jossain muualla toteutettu tai ainakin kokeiltu. Euroopan Unionin jäsenyyskin on osaltaan vaikuttanut siihen, että sosiaalipoliittiset linjaukset ovat alkaneet lähentyä toisiaan.

Mielenkiintoisia juttuja löytyy jo lähinaapurista. Tanska on ollut vanhuspalvelujen guru jo pitkään. Ruotsi on meitä edellä muun muassa monikulttuurisuudessa ja vähemmistöjen huomioimisessa. Venäjällä eletään monien murrosten vaiheita. Grönlanti ja Färsaaret pähkäilevät syrjässä asumisen pulmissa. Skotlanti on kunnostautunut ikäihmisten osallisuuden vahvistamisessa. Japani, tuo maailmanmestari ikääntymisen kentällä, kehittää robotiikkaa ja rakentaa siltaa menneisyyden arvojen ja tulevaisuuden välille.  Puhumattakaan Kiinasta, Afrikan maista, Etelä-Euroopasta, Yhdysvalloista…

Yhdeltäkään reissulta eivät kainuulaiset ja pohjoiskarjalaiset ole tulleet tyhjin repuin. Joskus tuliaisena on ihan konkreettinen uusi työtapa. Joskus oivallus, yllätys tai hämmennys, jota kannattaakin helliä ja pohtia. Voisiko tämä toimia meillä? Mikä estää?

Keskustelu vaikkapa grönlantilaisen sosiaalijohtajan tai namibialaisen sosiaalityöntekijän kanssa innostaa ja voimaannuttaa. Mikä solidaarisuuden ja kollegiaalisuuden kokemus voikaan syntyä erilaisista taustoista huolimatta!

Koulutusorganisaatioilla on paljon kansainvälistä yhteistyötä, johon kentän väkeä voisi nivoa nykyistä enemmän. Myös kotioloissa voi kansainvälistyä. Huikeita hetkiä olemme kokeneet, kun esimerkiksi kotipalvelun työntekijät esittelevät omaa työtään kansainvälisille vieraille. Kansainvälinen vuorovaikutus ei ole vain harvojen herkkua, se kuuluu kaikille. Onhan passi ja hammasharja valmiina?

ISOn yksikön johtaja Arja Jämsén on osallistunut useisiin kansainvälisiin projekteihin ja vaihto-ohjelmiin.

Lumoava sote 2035

Martti Kekomäki
professori

Eletään vuotta 2035. Muutama vuosikymmen sitten aloitettu uudistustyö on johtanut tehokkaaseen, asiakaskeskeiseen ja tasa-arvoiseen palvelujärjestelmään. 

Palvelujen järjestäminen on vastuutettu viidelle suuralueelle, jotka akkreditoivat tuottajaketjut ja vastaavat tietoteknisten ratkaisujen toimivuudesta. Lisäksi suuralueet seuraavat sote-työn vaikuttavuutta ja koordinoivat alueensa koulutus- ja tutkimustyötä. Yksittäisiä palveluprosesseja valvotaan hoitotiedon tietoalkioihin perustuvan toisiotiedon avulla ja ajantasaisesti. Seurattavat laatu-ulottuvuudet sisältävät vaikuttavuuden ja tasa-arvokriteerien täyttymisen lisäksi tehokkuuden, turvallisuuden, potilaskeskeisyyden ja oikea-aikaisuuden.

Tuottajien joukkoon kuuluvat myös yksityiset, keskenään liittoutuneet ammatinharjoittajat, joissa on sekä terveys- että sosiaalialan osaajia. Heitä on muun muassa case management -tehtävissä. Liittouduttuaan he säilyttävät ammatinharjoittajastatuksensa, minkä takia hallintobyrokratia, kuten työehtosopimusten sitovuus, on karsiutunut minimiin. Korvausperusteet sidotaan toiminnan laatuun. Työyksikkökorvaukset seuraavat julkisen sektorin kustannuskehitystä. Sen seuranta perustuu vahvaan sisäiseen laskentatoimeen.

Sote-raha on palautettu kiertämään kunnan tilikirjan kautta. Kunnille on näin luotu vahvat kannusteet preventiiviseen toimintaan, jonka pilareita ovat sivistystyö, liikuntatoimi ja nuorisotyö. Luonnon läheisyyttä ja vuodenaikojen vaihtelua käytetään hyväksi kaikkien elämänotteen vahvistamisessa. Onnistuneen alueellisen kokeilun jälkeen perustulon käyttö on laajentunut kattamaan koko maan. Kaikille on voitu sen avulla tarjota mielekästä jokapäiväistä työtä.  Työttömyysluvut ovat painuneet noin 3 %:n tasolle.

Perhepolitiikassa ykköstavoitteeksi on asetettu ylisukupolvisen syrjäytymisen katkaisu. Sen vuoksi alle viisivuotiaiden lasten toistuvat kiireelliset huostaanotot ovat vaihtuneet adoptiokäytännöksi. Jo pelko oman biologisen lapsen huoltajuuden menettämisestä on johtanut huomattavaan peiliin katsomiseen ja ryhtiliikkeeseen.

Ylisukupolvista hoivaa tuotetaan rakennus- ja kaavoituspolitiikalla, joka suosii kolmen sukupolven asumista lähekkäin. Elämän eri vaiheet tulevat tutuiksi ja keskinäinen huolenpito epäbyrokraattiseksi. Omaishoidon tuki ensin kaksinkertaistettiin vuoden 2016 tasosta, jonka jälkeen sitä vielä lisättiin. ”Kunnalliskoti” oli enää ani harvan vanhuksen asuinympäristö.

Toivon lisääntyminen yhteiskunnassa on vähentänyt tuntuvasti päihteiden käyttöä. Kovien huumausaineiden välittämisestä langetetut vankilatuomiot suoritetaan lyhentämättöminä loppuun saakka. Tupakan polttaminen on jo jäänyt historiaan ihan samalla tavalla kuin lattialle sylkeminen.

Maahanmuuttajien kotouttamispolitiikka on tuottanut hyvää tulosta Euroopan Unionin horjuvan politiikan muututtua kansallisiksi ratkaisuiksi. Vuotuinen maahanmuutto, noin 15 000 henkilöä, on tuonut toivottua nuorehkoa, aktiivista ja ammattitaitoista väkeä mitä kirjavimpiin tehtäviin. Suomi on aidosti monikulttuurinen maa ja samalla väestöllinen segregaatio on estetty tehokkaasti.

Sote-tutkimustyö on keskittynyt vahvasti tehtyjen rakenne- ja toimintaratkaisujen kustannusvaikuttavuuden selvittämiseen. Se hyödyntää maan lähes ainutlaatuista henkilötunnusjärjestelmää, jossa toiminnan pitkäaikaistulosten, vuosien ja vuosikymmenten saavutusten seuranta on kattavaa.

Teknisissä innovaatioissa maa on nostanut itsensä etämonitorointitekniikan kärkeen. Kotonaan asuvilla vanhuksilla on vahvat, valokuitutekniikan tukemat videoyhteydet, joita he käyttävät myös jokapäiväiseen keskinäiseen kommunikointiinsa. Kukaan ei tunne olevansa yksin ja hylätty.

Palvelujärjestelmää täydentävät matalan kynnyksen sote-kioskit, joita pyörittävät sote-alan kokeneet ammattilaiset. Hoitojonoista on päästy eroon soveltamalla ”failure demand”-analyysiä EKSOTEn psykiatrian 2010-luvun alussa aloittaman kulttuurin mukaisesti.

Hyvinvointipalveluiden bkt-osuus kasvoi vuoteen 2022 saakka, jonka jälkeen se kääntyi pysyvään laskuun.

Ks. myös Kekomäen neljä myyttiä terveydenhuollon johtamisesta (Aalto EE

15.6.2015)

Kuvituskuva

sunlight-768141_960_720 pixabay.jpg (image/jpeg)  

Oma kieli, oma mieli

Arja Jämsén:

Aarne, ikää reilusti yli 80 vuotta, kertoo olevansa kotoisin Keski-Suomesta. Paikkakunta tosin on jo unohtunut. Ja minä olin kotiapulaisena Helsingissä, sanoo Sirkka, samoja ikiä. Aarne ja Sirkka asuvat nyt vanhuuden päiviään Tukholman Suomi-kodissa.

Suomalaisia alkoi muuttaa työn perässä Ruotsiin erityisesti 1950-luvulta lähtien.  He jättivät kotitienoonsa paremman elämän toivossa. Ja suuri osa heistä onnistuikin onnen tavoittelussa. Osa palasi pettyneenä tai koti-ikävissään takaisin. Osa juuttui kahinoimaan Slussenin siltojen alle ja sai päälleen finnjävelin varjon.

Suomalaiset olivat haluttua työvoimaa, ahkeria ja huolellisia. Maraboun suklaatehdas tarjosi työtä naisille ja autotehtaat miehille.  Työkaverit olivat aluksi valtaosaltaan suomalaisia, usein jopa samalta kylältä. Perheet perustettiin suomalaisten kesken ja asuttiin samoissa lähiöissä. Monet näistä varhaisimmista muuttajista eivät koskaan oppineet ruotsia. Ei tarvinnut, suomellakin pärjäsi. Lapset oppivat ruotsin leikeissä ja koulussa. He saattoivat tarpeen tullen toimia vanhempiensa tulkkeina.

Aarnet ja Sirkat ikääntyivät ja alkoivat tarvita hoivaa. Pikkuhiljaa Ruotsissa havahduttiin oman kielen merkitykseen: Ihmisellä on tarve ymmärtää ja tulla ymmärretyksi. Kävi selväksi, että vanhuksella pitää olla oikeus saada hoitoa omalla kielellään. Suomenkielen tarve korostuu vanhustenhuollossa myös muistisairauksien takia. Vieras, opittu kieli nimittäin useimmiten tipahtaa pois päästä muistisairauden edetessä. Lapsuuden kotikylän murre voi olla se kieli, mikä jää viimeiseksi jäljelle. Tällöin saatetaan kokea traagisia tilanteita, kun isältä tai äidiltä on ruotsi unohtunut, ja lapset ja lapsenlapset puhuvat vain ruotsia.

Ensimmäinen Suomi-koti perustettiin testamenttilahjoituksen turvin Tukholmaan jo 20 vuotta sitten. Myöhemmin koteja on tullut useita, myös Tukholman ulkopuolelle. Suomi-kodissa kaikki tapahtuu suomeksi.  Henkilökunta on suomenkielistä. Pihan lipputangossa liehuu Suomen viiri, sisustuksessa on marimekkoa ja ruokalistassa viikottain "suomiruokaa", joka merkitään Suomen lipulla.

Nyttemmin oikeus omakielisiin vanhuspalveluihin on vahvistettu lailla. Vuonna 2000 Ruotsissa määriteltiin viisi kansallista vähemmistöä ja vähemmistökieltä. Suomi on yksi näistä. Muut ovat jiddish, saame, romani chip ja meänkieli. Näillä kansallisuuksilla on oikeus saada vanhuspalvelut omalla kielellään. Vanhuspalvelujen lisäksi kielilaki varmistaa lasten oikeuden omakieliseen esikouluun.  Omakielisiä vanhainkoteja on perustettu myös muille kuin virallisia vähemmistökieliä puhuville, muun muassa persiankielisille vanhuksille.

Oikeutta omakielisiin palveluihin tunnetaan vielä huonosti. Tukholman vanhuslautakunnan puheenjohtaja on tulisieluinen suomalaisnainen, joka pitää omakielisiä palveluja esillä. Hän tuli itse aikoinaan 17-vuotiaana  Tukholmaan ja kouluttautui apuhoitajaksi. Mutta ensimmäinen työpaikka oli - Marabou.

Monikulttuurisen ja omakielisen vanhustyön tarve alkaa jo Suomessakin olla tätä päivää. Myös Olga Petroskoista ja  Zahra Mogadishusta ikääntyvät.

Kirjoittaja Arja Jämsén tutustui lokakuussa 2015 ruotsalaiseen vanhustenhuoltoon Tukholmassa.