Jotta elämä olisi elämisen arvoista

Anne Tuikka
sosiaalityön opiskelija ja sosiaalityöntekijä/ aikuissosiaalityö
Kainuun Soten Sotkamon sosiaalitoimisto

Poliisiauto kuhmolaisen lähiön pihalla on tavallinen näky. Tavanomainen on myös otsikko paikallislehdessä. ”Nuori mies tarttui maistissa pesäpallomailaan ja puukkoon. Törkeä pahoinpitely. Alkoholilla oli osuutta asiaan.”

Alueella oli lähiötupa, mutta toimintaa vähän. Viimeisen viiden vuoden ajan toimi ainoastaan raamattupiiri kerran viikossa. Piirin suuri suosio kertoi kuitenkin yhteisöllisyyden, arvostuksen ja huomion kaipuusta ja matalan kynnyksen paikan tarpeesta.

Näistä huomioista alkoi yhteinen kehittämismatka. Terva-asuntojen asumisneuvojaksi kouluttautuvan Piia Myllylän kanssa kokosimme kehittäjäryhmän. Lähiötupa sai upeat ulottuvuudet ryhmän toiveiden pohjalta. Tila kunnostettiin talkootyönä ja saimme sinne paljon lahjoituksia.

 

Lähiötalo on nyt avoinna maanantaina, keskiviikkona, torstaina ja perjantaina aamupäivisin, ja täynnä toimintaa. Naisten- ja kehittäjäryhmän lisäksi raamattupiiri jatkaa edelleen. Tuvalla on atk-piste ja siellä ohjausta, voi pelata biljardia ja muita pelejä, lukea lehtiä. Sosiaalityöntekijän voi tuvalla tavata kerran viikossa. 

Olemme ottaneet yhdessä rohkeita askeleita ja puhaltaneet yhteen hiileen. Luottamuksella rakennetaan yhteisöön kuulumista ja osallisuuden kokemusta. Yhteisö osoittaa jäsentensä osallisuutta arvostuksena ja yhdenvertaisuutena, luottamuksena ja mahdollisuutena vaikuttaa. Kuuluminen yhteisöön ja yhteiskuntaan ovat hyvinvointimme perusrakennusaineita.

Lähiötuvan toiminta pohjautuu vahvaan arvopohjaan: olemme kaikki yhtä arvokkaita ihmisiä. Tuvan kynnyksen tulee olla matala, jotta sinne on helppo tulla. Osallisuuden kokemus ja luottamukselliset sosiaaliset verkostot ovat ”suojalääkettä” hyvinvointivajeita ja syrjäytymistä vastaan.

Nyky-yhteiskunnassa on nähtävissä merkkejä taloudellisen, sosiaalisen ja ekologisen epätasa-arvon jatkumisesta ja syvenemisestä. Sosiaalityöntekijät ovat tässä aitiopaikalla. Sosiaalityöntekijöillä on tietoa ja taitoa työstää sosiaalista ja kulttuurista muutosta, koska he tuntevat toiseuden ja syrjäytymisen dynamiikkaa. (Ranta-Tyrkkö 2016.)

Sosiaalityön käytäntöjä tulisi muuttaa nykyistä yhteisöllisempään ja kansalaiskeskeisempään suuntaan. Aila-Leena Matthieksen (2016) mukaan sosiaalityöllä on nyt oiva mahdollisuus tarttua tähän, koska rakenteellisen sosiaalityön paikkaa ei sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteissa ole vielä määritelty.

Kehittämistyöni kuhmolaisessa lähiössä on sisältänyt yhteisöllisemmän ja kansalaislähtöisemmän sosiaalityön elementtejä ja vahvistanut omaa ammatillisuuttani. Olen kiitollinen siitä, että olen saanut olla edesauttamassa sitä, että elämä olisi elämisen arvoista.

Lähteet

Matthies, A.- L. 2016. Rakenteellinen ja yhteisöllinen sosiaalityö. Luento. Kokkola: Yliopistokeskus Chydenius.

Ranta-Tyrkkö, S. 2016. Optimistista, radikaalia ja yhteisöllistä sosiaalityötä. Teoksessa Roivainen, Irene & Ranta-Tyrkkö, Satu (2016) Yhteisöt ja yhteisösosiaalityön lähtökohdat (toim.). EU: UniPress. (184 - 195).

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Hyvinvointi jaterveyserot/Osallisuus. Viitattu 24.4.2017.

   

Rohkeutta teknologian käyttöönottoon kotihoidossa

Jaana Nykänen työskenteli hyvinvointiteknologia-asiantuntijana Joensuun kaupungilla IkäOTe-Ikääntyvien oppiminen ja hyvinvointiteknologiat -hankkeessa. Nyt hän työskentelee kehittämisasiantuntijana Siun sote, AVOT-hankkeessa.

Yhteiskunnan tahtotila on, että ikäihmiset asuvat omassa kodissaan mahdollisimman pitkään. Teknologian tarjoamia mahdollisuuksia kotona asumisen tukena ei vielä hyödynnetä riittävästi.

Teknologiaa on monella paikkakunnalla kokeiltu, mutta kokeillut ratkaisut eivät ole jääneet käyttöön. Päätöksen tekijät kaipaavat euroina osoitettavia hyötyjä. Kaikkia hyötyjä ei kuitenkaan ole mahdollista arvioida rahallisesti tai vaikutukset tulevat näkyviin vasta myöhemmin. Voidaanko nämä hyödyt jättää huomiotta?

Kokeilimme IkäOTe – Ikääntyvien oppiminen ja hyvinvointiteknologia -hankkeessa Joensuun kaupungin kotihoidossa turvallisuuteen ja vuorovaikutukseen liittyviä teknologisia ratkaisuja ikäihmisten kotona asumisen tukena.

Uudenlainen ovisensori ja lääkeautomaatti vähensivät turvapalvelun ja kotihoidon käyntejä. Käyntien väheneminen toi organisaatiolle selviä taloudellisia hyötyjä. Ovisensori myös salli muistisairaalle henkilölle käynnin postilaatikolla tai oven raosta hapen haukkaamisen ilman, että heti oven avaamisesta aiheutui hälytys ja turvapalvelun tarkastuskäynti.

Liikkuminen vaikuttaa positiivisesti ihmisen koko hyvinvointiin ja toimintakykyyn. Lääkeautomaatin kautta saatavalla säännöllisellä ja oikea-aikaisella lääkityksellä on hyvin samankaltaiset vaikutukset. Ja mikä vaikutus mielen hyvinvointiin onkaan sillä, että monissa asioissa apua tarvitseva iäkäs ihminen ottaa lääkkeensä itsenäisesti.

Paikannuslaitteen kokeilun jälkeen on Joensuussa ollut mahdollista lainata paikannuslaite maksutta koekäyttöön. Muistisairaiden henkilöiden läheiset ovat käyttäneet tätä mahdollisuutta. Monet ovat myös hankkineet paikannuslaitteen omaksi kokeilujakson jälkeen. Laite mahdollistaa muistisairaalle henkilölle itsenäisen liikkumisen ulkona. Samaan aikaan läheinen voi huoletta pistäytyä vaikka kaupassa. Läheisen huolen väheneminen vaikuttaa parhaimmillaan siihen, että hän jaksaa paremmin ja pidempään huolehtia muistisairaasta omaisestaan.

Suomessa ei ole selvitetty kattavasti, millaisia kustannuksia teknologisten ratkaisujen hyödyntäminen ikäihmisten palveluissa aiheuttaa. Toisaalta, mietitäänkö riittävästi sitäkään, mitä kustannuksia nykyiset palvelujen toteuttamistavat maksavat. Turvapalvelun tarkastuskäynnistä maksetaan. Samoin kustannuksia syntyy kotihoidon lisääntyneistä käynneissä tilanteissa, joissa asiakas ei kykene itsenäisesti toteuttamaan lääkehoitoaan. Ja jos omaishoitaja uupuu, joudutaan muistisairautta sairastavalle etsimään kodin sijaan muuta asumisvaihtoehtoa, joka on todennäköisesti kalliimpi.

Tulevaisuudessa voittajia todennäköisesti ovat ne yksiköt ja organisaatiot, jotka uskaltavat investoida ja ottaa käyttöön teknologisia ratkaisuja nyt, vaikka säästyvät eurot näkyvät vasta muutaman vuoden kuluttua. Tutkimustietoa hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä ja liikunnan vaikutuksista on jo olemassa! 

Susannan kuulumisia Kansa-koulun penkiltä

Susanna Rautio aloitti 1.4.2017 Kansa-koulu -hankkeen aluekoordinaattorina ISO-alueella

Istahdin Kansa-koulun penkille virallisesti huhtikuun ensimmäisenä maanantaina. Tosin aloitin aluekoordinaattorin työhön tutustumisen ISOlla jo maaliskuun puolella, jolloin osallistuin Pohjois-Savon sosiaalijohdon työkokoukseen teemalla "tiedonhallintaa kehittämässä". Jo tämä yksi kokous osoitti, kuinka paljon ISOn toiminta-alueella on tiedonhallinnassa meneillään, maakunnallisesti, alueellisesti ja valtakunnallisesti.

Ensimmäinen työviikko lähti vauhdilla käyntiin. Perehdyin työtehtävääni ja hankkeen materiaaleihin sekä tutustuin ihmisiin. Osallistuin entisessä kotikaupungissani Jyväskylässä aloittaneeseen 2. vaiheen kirjaamisvalmennukseen ”kuunteluoppilaana”. Sain hyvää esimakua tulevista valmennusreissuista. Kiitos Kosken väki ja muu hankeporukka opettavaisesta vierailusta!

Loppuviikolla osallistuin koko hankeporukan videoneuvotteluun. Se onkin yksi keskeinen ja kätevä tapa työskennellä ja vaihtaa eri alueiden valmennusten kuulumisia. Minulle välittyi kuva, että hankkeessa vallitsevat hyvä ja toinen toistaan tarvittaessa auttava, tsemppaava ilmapiiri ja toimintatapa. Kansa-koulu -hankkeen ja ISOn väki on ollut hyvänä tukena uuteen tehtävääni perehtyessäni. Ei niin pientä kysymystä, etteikö sitä olisi voinut tarvittaessa kysyä.

Kirjaamisvalmennukseen liittyvien tehtävien lisäksi toimin jatkossa myös alueellisten ryhmien koollekutsujana ja koordinoijana tarpeen mukaan. Tiimiläisillä olikin jo paljon hyviä ideoita suunnitteilla tulevien valmennusten varalle.

Löysin entisestä Arki Varkaudessa -työstä ja aluekoordinaattorin työstä nopeasti yhtäläisyyksiä. Molemmissa on itsenäistä työskentelyä, parityöskentelyä ja kuulumista isompaan verkostoon, reissaamista ja erilaisten materiaalien parissa työskentelyä sekä tietojen ja projektin hallintaa. Yhteistä on myös kasvava tiedonjano ja tarve löytää perusteluita tekemiselle.

Työpaikkana ISO oli minulle tuttu. Tunsin entuudestaan osaamiskeskuksen toimintatapoja. Työskentelemme verkostoissa, yhdessä ja kunkin omaa asiantuntijuutta kunnioittaen. Usein on monta rautaa tulessa yhtä aikaa ja asiat tapahtuvat nopeasti. Myös viestintäosaaminen on tärkeää.

Erilaista ja uutta työssäni on sosiaalihuollon tiedonhallinnan toimintaympäristö. Paljon työskentelemme myös verkon ja videoyhteyden välityksellä. Esiintymiskokemusta tulee kertymään rutkasti lisää. Yhteiskuntatieteilijän taustani ja sosiaalityön opintoni tukevat tässä työssä uuden tiedon omaksumista, tiedon hankintaa, käsittelemistä ja välittämistä.

Tarvitaan myös analyyttistä, ehkä kriittistäkin tapaa katsoa asioita: esimerkiksi miksi kirjaamisvalmennuksen kehittäminen ja toteuttaminen mahdollisimman kattavasti tärkeää?  Mihin tietoon perustamme työmme hankkeessa? Miten asioita voidaan yhdessä kehittää?

Kansa-koulu -hankkeen aluekierros järjestetään keskiviikkona 26.4 Kunnonpaikassa Siilinjärvellä. Toivottavasti tapaamme runsain joukoin siellä!  

Klikkaa tästä lisätietoja Kansa-koulu -hankkeesta