Perhehoitajat ovat kultaakin arvokkaampia

Katri Tuulensola on kehittämisasiantuntija Siun soten AVOT-hankkeessa.

Matti, 80 vuotta, istuu iltapäiväkahvilla perhehoitajan kanssa ja tuumailee: On se niin hyvä, että vaimokin saa välillä levähtää, kun minä olen täällä perhehoidossa lomalla. Täällä on niin hyvä olla. Aamulla minut kylvetettiin ja vaatteetkin on pesty.

Ikäihmisten perhehoito on ”uusvanha” juttu. Näinhän ennen elettiin, sukupolvet yhdessä. Maalla mummot ja ukit siirtyivät syytingille, kun nuorempi polvi jatkoi tilan pitoa. Vanhemmat jäivät asumaan joko saman katon alle tai siirtyivät omaan asuntoon pihapiirissä. Vanhat pysyivät elämässä kiinni osallistumalla talon askareisiin. Ja saivat nuoremmalta polvelta tarpeen mukaan apua ja turvaa. 

Sittemmin ajat muuttuivat, työelämä ja asumisolot säätelivät vanhusten hoidon toisenlaiseen muottiin. Nyt ikäihmisten perhehoito on löydetty ”uudelleen”. Se on koettu kokonaisvaltaiseksi ja yksilölliseksi hoivan ja huolenpidon malliksi. Turvallinen ja kotoisa ympäristö, terveellinen ravinto ja säännöllinen rytmi takaavat hyvän pohjan hyvinvoinnille.

Päivittäisiin askareisiin osallistuminen on mielekästä tekemistä ja kuntouttavaa päivätoimintaa parhaimmillaan. Pohjois-Karjalassa on näyttöä siitä, kuinka perhehoitoon siirtynyt ikäihminen kuntoutuu hyvinkin lyhyessä ajassa. Omaiset ovat ihmeissään, kun äiti alkaa puhua ja liikkua vuosien hiljaisuuden ja liikkumattomuuden jälkeen.

Perhehoitaja työskentelee omassa kodissaan ja tekee työtään 24/7. Perhehoitoa järjestetään sekä lyhyt- että pitkäaikaisesti. Lyhytaikainen perhehoito voi olla yksi vaihtoehto omaishoitajan vapaiden mahdollistajana. Perhehoitaja voi toimia myös kiertävänä hoitajana. Hän voi tällöin sijaistaa toista perhehoitajaa. Tai hän voi mahdollistaa omaishoitajan vapaan menemälle hoidettavan kotiin. Omaishoitaja voi turvallisin mielin lähteä vapaalle, kun tietää, että hoidettava saa olla tutuissa oloissa kotona.  

Siun soten alueella on tällä hetkellä 26 ikäihmisten perhehoitajaa. Kesän ja syksyn aikana aloittaa kahdeksan uutta. Ikäihmisten perhehoidossa on yhteensä 102 ihmistä. Heistä noin puolet on pitkäaikaisessa ja puolet lyhytaikaisessa perhehoidossa, esimerkiksi omaishoitajan vapaan aikana.

Perhehoitajille järjestetään koulutusta ja valmennusta, työnohjausta ja mentorointia. Perhehoidon lainsäädäntöä on viime aikoina uudistettu. Hoitajille järjestetään muun muassa säännölliset vapaat ja hyvinvointi- ja terveystarkastukset. AVOT-hankkeessa kokeillaan perhehoidossa kuvapuhelinta, jolla perhehoitaja saa yhteyden hoidettavan vastuutyöntekijöihin ja tukea työhönsä. Hän voi kuvapuhelimella olla yhteyksissä muihin perhehoitajiin ja saada vertaistukea. Kuvapuhelin helpottaa myös hoidettavan ja omaisten välistä yhteydenpitoa.  

Ikäihmisten perhehoitoa tunnetaan vielä heikosti. Myös työntekijät tarvitsevat tietoa ja taitoa tunnistaa ihmiset, joille perhehoito soveltuu. Pikkuhiljaa perhehoito on löytämässä paikkaansa ikäihmisten asumispalvelun muotona.

Ikäihmisten perhehoito tarjoaa inhimillistä, turvallista ja yksilöllistä hoivaa ja huolenpitoa. Yhteiskunnalle perhehoito on esimerkiksi tehostettua palveluasumista huomattavasti edullisempaa.  

Ikaros kokoaa ikämiehiä yhteen - meitä ”peräkammaripoikia” on vaikka kuinka

Soile Nyman (vas.) työskentelee Ikaros-hankkeen suunnittelijana ja Katja Hämäläinen-Puhakka yhteisökehittäjänä.

Yksinäiset ikämiehet ovat tuttu näky huoltoaseman baareissa ja puiston penkeillä. Ja osa jää näkymättömiin, yksin kotiinsa. Ikäihmisille on monenlaista toimintaa ja erilaisia ryhmiä, mutta erityisesti ikämiehille suunnatut jutut puuttuvat.  

”Ei niitä seiniä jaksa loputtomasti yksin tuijottaa.” Ikämiestyön taustalla on havahtuminen ikämiesten yksinäisyyteen, josta on tilastollistakin tietoa. Hätkähdyttävä tosiasia on, että sosiaalinen eristyneisyys lähes kaksinkertaistaa ennenaikaisen kuoleman riskin. Yksinäisyys on tutkitusti kuolemanvakava kysymys.

Tarkoituksena on tavoittaa niitä iäkkäitä miehiä, jotka kaipaavat elämäänsä sosiaalisia kontakteja ja uutta, mielekästä tekemistä. Taustalla ovat hyvät kokemukset Joensuun Kansalaistalon Kulman kundeista ja Rantakylän Hyvinvointiaseman Hyvän Olon ryhmästä. Ryhmiin sitoutumista saatetaan pelätä, mutta jos toiminta koetaan mielekkääksi, mukaan tullaan ilman pakkoa ja velvoitteita.

Ikaros hakee kontaktia Joensuun keskustan ja Rantakylän lisäksi Enon ja Kiihtelysvaaran alueen yksinäisiin ikämiehiin. Tarkoituksena on jalkautua ikämiesten kohtaamispaikoille, huoltoasemille, kauppoihin, kuppiloihin ja asukastuville. Myös ikämiehen kotona voidaan vierailla, mikäli se ikämiehelle sopii. Ikaros edistää ikämiesten arjen osallisuutta etsivän vanhustyön keinoin.

Yksilöllisen kontaktin lisäksi tarjolla on kokonaisvaltaista järjestölähtöistä palveluohjausta ja miesten omista toiveista lähtevää, omaehtoista matalan kynnyksen toimintaa. Tarvittaessa miehiä ohjataan myös terveys- ja sosiaalipalveluihin.

Velmuissa kokoonnutaan ”pilkettä silmäkulmassa”
Ikaroksen Rantakylän miehet ovat ristineet porukkansa Velmuiksi. Nimi kuvaa porukan henkeä. Velmut ovat kokoontuneet puolentoista kuukauden ajan viikoittain sekä käyneet retkellä ja talkoissa. Tila-autollinen Velmuja jalkautui yhteistyökehittäjän kanssa paikallisen yhteistyökumppanin soppatykkimiehiksi Enoon Jukolan viestiin. Ensimmäinen kotikäyntikin on jo tehty yhteistyössä Ikaros-hankkeen työntekijän, sosiaalityöntekijän ja Velmujen ”vertaismiehen” kanssa. Tällaista uudenlaista, jalkautuvaa työparityötä järjestön, julkisen sektorin ja vertaisen kesken kehitetään edelleen.

Ikaros-työn tunnelmat kiteytti eräs Velmu: ”Se taisi olla jossain ennalta tarkoitettu, että myö tavattiin ja pyysitte miut mukkaan. Ajoitus oli oikkee molemmilla.” Ja toinen jatkoi: ”Vähemmän on pahojaan tekemässä, kun lähtee toimintaan mukaan”.

 Ja on se tutkimuksinkin todettu, että mielekäs tekeminen ja toisten tapaaminen kohentavat elämänlaatua ja terveyttä. 

Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys ry:n Ikaros-hanketta (2017–2019) rahoittaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Lue tästä lisää Ikaros-hankkeesta

Eläkkeellä alkaa uusi seikkailu

Mali Soininen  on eläkkeellä ISOn Etelä-Savon yksikön johtajan tehtävistä.

Eläkkeellä alkaa uusi seikkailu

Eläkkeelle siirtyminen on mullistava elämänmuutos. Se ravistaa oman elämän rakenteita, arvoja ja tunteita, ymmärryksiä ja tapoja. Eläköityjä seisoo tienristeyksessä. Hän kohtaa työelämän asenteet ja yhteiskunnassa vallitsevan ikäajattelun.

Kokeeko ikääntyvä työntekijä olevansa arvostuksensa ja osaamisensa huipulla, kun hän ottaa puheeksi eläköitymisensä? Liukuuko hän oikea-aikaisesti, tyytyväisenä ja täyttymyksen kokeneena eläkkeelle?

Vai kokeeko hän, että ilmassa leijuu odotus hänen eläköitymisestään? Että hän on työyhteisön taakka ja jarru? Kokeeko hän eläköitymisen irtisanomisena?

Loppuuko elämä eläkkeeseen? Vai alkaako eläköitymisen myötä elämän uusi seikkailu? Jokainen tuleva päivä on omissa käsissä. Jokainen päivä tarjoaa uusiutumisen mahdollisuuden. Onko eläkkeelle siirtyminen myös ovi uinuviin voimiin, kykyihin ja lahjoihin? Voiko rooli omana itsenä, ilman työn kaapua, olla isompi kuin on uskaltanut kuvitellakaan?

 Valmennus helpottaa eläköitymistä

Eläkkeelle siirtymistä kannattaa pohtia ja jäsennellä yksin ja yhdessä. Eläkkeelle voi valmentautua. Puhumisen ja jakamisen on koettu vapauttavan elämänmuutoksen etukäteishuolista ja muun muassa  vähentävän stressiä.

SPR on kolme vuotta sitten aloittanut Täyttä elämää eläkkeelle -valmennuksen. Valmennus tarjoaa mahdollisuuden koulutettujen asiantuntijoiden kanssa perehtyä eläköitymiseen liittyviin muutoksiin, odotuksiin ja merkityksiin. Eläkevuosia voi suunnitella, voi rakennella ne palaset, joista hyvä eläkeläiselämä koostuu. Valmennuksessa voi vahvistaa identiteettiään ja syventää oman elämän tarkoitusta.

Valmennus toteutetaan pienryhmissä keskustellen ja harjoitellen. Kaikki oppimisen tavat ovat vapaaehtoisia. Valmennukset ovat joko yleisiä, esimerkiksi kansalaisopistossa, tai työnantajan järjestämiä työyhteisövalmennuksia. Työyhteisövalmennuksessa eläkkeelle siirtyvien työntekijöiden hiljaisen tiedon ja taitojen arvostus nousee esille ja siirto nuoremmille sukupolville mahdollistuu. Työyhteisö oppii myös puhumaan eläköitymisestä avoimesti ja luontevasti.

 Auttaminen on hienointa, mitä ihminen voi elämässään tehdä

Eläkkeelle jäävät ovat usein aktiivisia ja vaikuttavia toimijoita yhteisöissään. Moni miettii, kuinka voin olla edelleen osallinen ja mukana ratkaisemassa yhteisömme ja yhteiskuntamme ongelmia. SPR kysyy valmennuksessaan, voiko kansalaistoiminta ja vapaaehtoistyö olla yksi eläke-elämän ulottuvuus ja samalla tapa olla rakentamassa maailmaa yhdessä muiden kanssa.

Onnellisuustutkija, professori Markku Ojanen sanoo onnellisuuden tärkeimmän oivalluksen syntyvän auttamisen ajatuksesta. Hän sanoo: ”Auttaminen on hienointa, mitä ihminen voi elämässään tehdä.” Filosofi Timo Airaksisen mukaan ”auttaminen avaa palkitsevuuden ja kiitollisuuden elämään”.

Valmennuksessa voimme pohtia, mitä maailma tarvitsee ja mitä voin itse tehdä, missä olen hyvä. Ja voin myös valmentautua hiljaisuuteen, vetäytymiseen, rauhaan – omaan omimpaan elämään.