Maarit Sireni, yliopistotutkija
Karjalan tutkimuslaitos, Itä-Suomen yliopisto
Itä-Suomen yliopiston Karjalan tutkimuslaitoksen
pitkittäistutkimus kahdesta pohjoiskarjalaisesta kylästä, Sivakasta ja
Rasimäestä, on saanut jatkoa. Teos Kotona, kylässä, liikkeellä on viides
raportti tutkimussarjasta, jonka ensimmäinen osa julkaistiin vuonna 1973. Sen
jälkeen näitä Valtimon syrjäkyliä on tarkasteltu eri näkökulmista noin kymmenen
vuoden välein.
Uusimmassa tutkimuksessa pohditaan, miten liikkuvuus
määrittelee ihmisen suhdetta paikkaan ja vaikuttaa kylien kehitykseen.
Liikkuvuus ei sinänsä ole uusi ilmiö, sillä toimeentulon hankkiminen maaseudulla
on tyypillisesti edellyttänyt liikkumista. Uutta on se, että ihmisillä on
nykyisin paremmat mahdollisuudet olla läsnä ja elää elämäänsä useassa paikassa
samanaikaisesti.
Tutkimusprosessin aikana kylät ovat käyneet läpi rajun
rakennemuutoksen ja muuttuneet merkittävästi. Kun 1960-luvulla kylissä asui
yhteensä lähes 700 ihmistä, on vakituisia asukkaita nykyisin alle 70. Väen
vähetessä kylistä ovat hävinneet kaikki palvelut kuten koulut, kaupat sekä
myymälä- ja linja-autovuorot.
Sivakan kylän fyysisistä tunnusmerkeistä ovat jääneet jäljelle
vain tiheän pajukon keskellä rappeutuva koulurakennus sekä muutama asumus
pusikoituneen tien varressa. Rasimäessä kylämäiseen rakenteeseen viittaavat yhtenäinen
peltoaukea, kyläyhdistyksen yhteinen tulentekopaikka ja ortodoksisen siirtoväen
aikoinaan rakennuttama tsasouna.
Vaikka materiaaliset kylän merkit ovat vaivoin havaittavissa,
Sivakka ja Rasimäki jatkavat olemassaoloaan arkisina elinympäristöinä, muisteltuina
kotipaikkoina ja sukujen merkityksellisinä kiinnekohtina. Tilastoitujen
vakituisten asukkaiden lisäksi kylissä vierailee entisiä kyläläisiä, heidän
jälkeläisiään sekä muita pistäytyjiä, joilla ei ole henkilökohtaista sidettä kyliin
ja niiden ihmisiin. Heihin lukeutuu luontoharrastajia, marjastajia, metsästäjiä
ja kausityöläisiä. Erityisesti kylät vetävät kuitenkin puoleensa niitä, joiden
juuret ovat näissä paikoissa.
Rasimäessä juurien arvostus näkyy siinä, että sotien jälkeen
rakennetut rintamamiestalot ovat enimmäkseen säilyneet samojen sukujen
omistuksessa. Rasimäen etäkyläläiset pitävät huolta taloistaan ja kylästään,
joka on olemassa paljolti heidän toimintansa tuloksena. Kylä erottuu kyläksi
sekä oman nettilehden että kylän internetsivujen perusteella. Sen sijaan Sivakkaan
ei ole muodostunut vastaavanlaista virtuaalista yhteisöä, vaikka Sivakalla
voisi alkuperäisen väkilukunsa perusteella olla yhtä laaja toimeliaiden
etäkyläläisten joukko kuin Rasimäellä.
Monipaikkaisten ja liikkuvien ihmisten yhteiskunnassa Rasimäki
näyttää pärjäävän paremmin kuin Sivakka, vaikka molempien kylien liepeillä
liikkuu monipuolisesti vanhoja ja uusia kävijäryhmiä. Pelkkä pistäytyminen ympäröivissä
luontokohteissa ei siis riitä kylien piristysruiskeeksi. Liikkuvuuden lisäksi tarvitaan
pysähtymistä, sitoutumista paikkaan ja halua toimia kylän tai yhteisön osana.
Entinen metsätyömieskylä Sivakka ja siirtokarjalaisten asuttama Rasimäki eroavat
tässä suhteessa merkittävästi toisistaan.
Julkaisutiedot:
Kotona, kylässä, liikkeellä. Sivakka ja Rasimäki arjen ja
mielen tiloina.
Tutkijaryhmä: Pertti Rannikko, Maarit Sireni, Päivi Härkin, Hannu
Itkonen,
Seppo Knuuttila, Maria Lähteenmäki, Jukka Oksa ja Mikko
Simula.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 1426.
Helsinki 2016. 253 s.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti