Apua aikuisille: katse eteenpäin!

Tarja Kauppila:

Nyt se sitten on tapahtunut, paljon puhuttu ja mittavia etukäteisvalmisteluja vaatinut toimeentulotuen perusosan siirto kunnilta Kelalle. Hakemukset on luvattu käsitellä seitsemän arkipäivän kuluessa. Alussa puhelut ovat ruuhkautuneet. Ja teknisen häiriön vuoksi viime vuonna annettuja tukipäätöksiä ei juuri tällä hetkellä näe verkkopalvelusta. Mutta toivotaan, että niistäkin kunnialla selvitään.

Toimeentulotuen perusosan uutisoitiin nousevan. Viime vuonna se oli yksin asuvalle aikuiselle 485,50 euroa kuukaudessa ja tänä vuonna 487,89 euroa. Nousua oli 2,39 euroa. Yksilön kannalta määrällisesti arvioiden aika pienestä voi uutisen tehdä - pääasia tietysti, että on myönteistä kehitystä.

Toimeentulossa on kyse perustuslain hengessä tärkeästä asiasta: viimesijaisesta tukimuodosta, jolla turvataan henkilön ja perheen toimeentulo ja edistetään itsenäistä selviytymistä. Perusosa kun kattaa vain aivan välttämättömään ja tavanomaiseen toimeentuloon liittyvät menot, kuten ruoan, vaatteet ja vähäiset terveydenhoitomenot.

Kaikkein heikoimmassa asemassa olevien kansalaisten selviytyminen ja sosiaalityön tulevaisuus mietityttävät. Miten vaikuttavat Kela-siirto, taloudellinen taantuma ja sote-uudistus? Löytyykö kunnista ja maakunnista intoa, resursseja ja huomiota toimeentulotuella eläville, joiden kuntoutumiseen olisi panostettava myös sosiaalityön keinoin? Miten käy erityisesti huono-osaisuuden vaivaamalle Itä-Suomelle?

Sosiaalinen kuntoutus sosiaalityössä -teemaa kehitettiin ISOssa jo ennakoiden eteenpäin perustyönä ilman kehittämishankerahoitusta - sitä eivät vielä rahoitusanomuksemme tuottaneet sen paremmin ELYltä kuin Kelaltakaan. Toinen näki kehittämisen rahoitusvastuun osuvan paremmin valtiolle, toinen kunnille. Ei oikeastaan yllätä.

ISOn seminaarissa kuntien sosiaalityön asiakkaat kertoivat sosiaalisen kuntoutuksen asiakkuudestaan ja siitä, miten heräsi halu saada ammatti ja työtä. Sen pitäisi olla Kelan kuntoutuksen kanssa yhteinen tavoite. Sosiaalityön kehittäjät painottivat koko työyhteisöä tarvittavan muutokseen, kaikkien osaamista olisi uudistettava. Mistä siis löytyy resursseja – aikaa, rahaa ja taitoa – kaivatun sosiaalityön kehittämiseksi?

Aikanaan 1990-luvun lamassa etsittiin rahoitusta vankien elämäntilanteiden ja selviytymisen tutkimukseen. Aihe kiinnosti monia - ei kuitenkaan rahoittajia. Tuki löytyi viimein oikeusministeriöstä, silloiselta ylijohtaja K.J. Långilta. Silloin ministeriö hoiti sen, mikä jäi niin akateemikoilta kuin palveluarjen pyörittäjiltäkin marginaaliin. Eriarvoisuutta, köyhyyttä ja syrjäytyneisyyttä on, vaikka niitä ei haluttaisi nähdä tai niiden ratkaiseminen ei kiinnostaisikaan.

Eteenpäin päästäisiin jo, kun kuunneltaisiin asiakkaita ja lisättäisiin sitä palvelua, mitä autetuiksi tulleet ovat toimivana esille nostaneet.  Esimerkiksi passiiviseksi arvioidun kansalaisen on saattanut saada liikkeelle maksuton bussikortti. Tosin sosiaalityöntekijän kanssa on voitu ensin löytää se mielenkiinnon kohde, minne menisi bussilla, jos kortti olisi.