työskentelee palvelujohtajana Siun sotessa
Hoivakotiympäristöt ja -markkinat ovat muuttumassa. Suuret,
kansainväliset organisaatiot ovat aikaisempaa suuremmassa roolissa myös
hoivakotimarkkinoilla. Parasta aikaa muun muassa Posti tekee uusia aluevaltauksia
hoivamarkkinoille. Sote-uudistuksessa etenevä valinnanvapaus mietityttää
kansalaisia. Tutkimusta hoivakodeista tarvitaan eri näkökulmista.
Vertailin väitöstutkimuksessani julkisten ja yksityisten hoivakotien näkyvää organisaatiokulttuuria toimintaympäristön ja henkilöstön näkökulmasta. Aiheesta on vähän aikaisempaa tutkimusta, ja niistä saadut tulokset ovat osin ristiriitaisia.
Tutkimukseni mukaan julkisten ja yksityisten hoivakotien näkyvässä organisaatiokulttuurissa on enemmän yhtäläisyyksiä kuin eroja. Muun maussa henkilöstön asenteet vanhuksia kohtaan eivät eronneet julkisissa ja yksityisissä hoivakodeissa. Se osoittaa, että henkilöstön ammattikulttuuri on vahva ja yhtenäisen ammatillisen koulutuksen perusteella. Yksityisissä hoivakodeissa oli sen sijaan enemmän henkilöstöä ja henkilöstön koulutustaso oli korkeampi kuin julkisissa hoivakodeissa.
Julkiset hoivakodit ovat keskimäärin toimineet yksityisiä kauemmin, ja niissä lähijohtajat johtavat suurempia yksiköitä. Yksityisissä hoivakodeissa on puolestaan paremmat fyysiset tilat ja niissä on enemmän hoitajia.
Hoitajien asennoitumisessa vanhuksia kohtaan en löytynyt eroa yksityisten ja julkisten hoitokotien välillä. Sen sijaan hoitajien ikä lisäsi positiivista asennoitumista vanhuksia kohtaan. Yli 55-vuotiaat asennoituivat vanhuksiin positiivisemmin. Työ painottui julkisissa hoivakodeissa enemmän hoitamiseen ja hoivaamiseen. Yksityisissä hoivakodeissa tehtiin yleisesti myös muita kodinhoidollisia tehtäviä. Kokonaisuudessaan hoivakotien toiminta oli hyvin asukaslähtöistä.
Jatkossa tulee kiinnittää enemmän huomiota muun muassa hoivakotien tilojen suunnitteluun. Tiloista pitää tehdä kodinomaisempia. Tärkeää on muistaa se, että koti ja kodinomaisuus merkitsevät eri asioita eri ihmisille. Suunnittelussa tulee muistaa asukkaan hyvinvoinnin, johtamisen ja henkilöstön näkökulma. Siksi kannattaa tarkoin harkita vanhojen tilojen saneerausta hoivakodeiksi. Niistä ei välttämättä saada aikaan toimivia kodinomaisia hoivakotiympäristöjä.
Lisätutkimusta tarvitaan myös henkilöstön koulutuksen, osaamisen, työkokemuksen näkökulmasta. Tutkimuksessani ammattikulttuuri näyttäytyi hyvin yhtenäisenä, joten on tarpeen pureutua myös siihen. Näkyvän organisaatiokulttuurin lisäksi organisaatiokulttuuri on myös arvoja ja perusolettamuksia, joten niihin suuntautuvaa tutkimusta tarvitaan.
Hoivakodeille ei ole tarvetta, jos ei ole asiakkaita, joten tulevaisuudessa tutkimusta tulee tehdä myös asukasnäkökulmasta. Uskon asukkaiden tuottavan enemmän subjektiivisia kokemuksia, jotka ovat ja voivat olla hyvin erilaisia.
Kirjoitus perustuu Hannele Komun 16.12.2016 Itä-Suomen yliopistossa tarkastettuun väitöskirjaan Organisaatiokulttuuri hoivakodissa – julkinenja yksityinen hoivapalvelu toimintaympäristön ja henkilöstön vertailun.
Vertailin väitöstutkimuksessani julkisten ja yksityisten hoivakotien näkyvää organisaatiokulttuuria toimintaympäristön ja henkilöstön näkökulmasta. Aiheesta on vähän aikaisempaa tutkimusta, ja niistä saadut tulokset ovat osin ristiriitaisia.
Tutkimukseni mukaan julkisten ja yksityisten hoivakotien näkyvässä organisaatiokulttuurissa on enemmän yhtäläisyyksiä kuin eroja. Muun maussa henkilöstön asenteet vanhuksia kohtaan eivät eronneet julkisissa ja yksityisissä hoivakodeissa. Se osoittaa, että henkilöstön ammattikulttuuri on vahva ja yhtenäisen ammatillisen koulutuksen perusteella. Yksityisissä hoivakodeissa oli sen sijaan enemmän henkilöstöä ja henkilöstön koulutustaso oli korkeampi kuin julkisissa hoivakodeissa.
Julkiset hoivakodit ovat keskimäärin toimineet yksityisiä kauemmin, ja niissä lähijohtajat johtavat suurempia yksiköitä. Yksityisissä hoivakodeissa on puolestaan paremmat fyysiset tilat ja niissä on enemmän hoitajia.
Hoitajien asennoitumisessa vanhuksia kohtaan en löytynyt eroa yksityisten ja julkisten hoitokotien välillä. Sen sijaan hoitajien ikä lisäsi positiivista asennoitumista vanhuksia kohtaan. Yli 55-vuotiaat asennoituivat vanhuksiin positiivisemmin. Työ painottui julkisissa hoivakodeissa enemmän hoitamiseen ja hoivaamiseen. Yksityisissä hoivakodeissa tehtiin yleisesti myös muita kodinhoidollisia tehtäviä. Kokonaisuudessaan hoivakotien toiminta oli hyvin asukaslähtöistä.
Jatkossa tulee kiinnittää enemmän huomiota muun muassa hoivakotien tilojen suunnitteluun. Tiloista pitää tehdä kodinomaisempia. Tärkeää on muistaa se, että koti ja kodinomaisuus merkitsevät eri asioita eri ihmisille. Suunnittelussa tulee muistaa asukkaan hyvinvoinnin, johtamisen ja henkilöstön näkökulma. Siksi kannattaa tarkoin harkita vanhojen tilojen saneerausta hoivakodeiksi. Niistä ei välttämättä saada aikaan toimivia kodinomaisia hoivakotiympäristöjä.
Lisätutkimusta tarvitaan myös henkilöstön koulutuksen, osaamisen, työkokemuksen näkökulmasta. Tutkimuksessani ammattikulttuuri näyttäytyi hyvin yhtenäisenä, joten on tarpeen pureutua myös siihen. Näkyvän organisaatiokulttuurin lisäksi organisaatiokulttuuri on myös arvoja ja perusolettamuksia, joten niihin suuntautuvaa tutkimusta tarvitaan.
Hoivakodeille ei ole tarvetta, jos ei ole asiakkaita, joten tulevaisuudessa tutkimusta tulee tehdä myös asukasnäkökulmasta. Uskon asukkaiden tuottavan enemmän subjektiivisia kokemuksia, jotka ovat ja voivat olla hyvin erilaisia.
Kirjoitus perustuu Hannele Komun 16.12.2016 Itä-Suomen yliopistossa tarkastettuun väitöskirjaan Organisaatiokulttuuri hoivakodissa – julkinenja yksityinen hoivapalvelu toimintaympäristön ja henkilöstön vertailun.
Kiitos informatiivisesta postauksesta näitä eroja koskien. Meidän tuttava kävi juuri kahvilla, ja mainitsi että on aika etsiä jokin hoivapalvelu vanhukselle, tässä tapauksessa hänen äidilleen. Onkin mielenkiintoista toisaalta nähdä, kuinka asia etenee, ja päätyvätkö yksityiselle.
VastaaPoista