Mies pahvilaatikossa

Arja Jämsén:

Kauan sitten eräänä aamuna kävelin ystäväni kanssa Lontoon katuja. Toisella puolella katua oli teatteri, jonka portailla olevasta suuresta pahvilaatikosta pilkisti miehen pää. Hän näki meidät ja vilkutti iloisesti. Minä vilkutin takaisin ja sanoin kumppanilleni: Katsopa, miten vitsikästä markkinointia tuolla teatterilla on. Tuo liittyy johonkin uuteen näytelmään.

Myöhemmin – nolona ja surullisena – huomasin, ettei todellakaan ollut kyse vitsistä. Vilkuttaja oli yöuniltaan heräävä asunnoton. Enää en ole niin sinisilmäinen. Asunnottomiin törmää suurkaupungeissa joka paikassa. Miehiä ja naisia, nuoria ja vanhoja. Osa näyttää siltä, että kadulla on vierähtänyt vuosi jos toinenkin. Osan kohdalla ihmettelee, mitä on nyt elämässäsi sattunut, kun olet katukivetykselle istuksimaan joutunut.

Asunnottomuus on Britanniassakin ollut iso ongelma jo 1960-luvulta lähtien ja näkyi myös tänä jouluna monella tavoin julkisuudessa. Oxfordin kävelykadulla joululauluja laulava kuoro kerää rahaa asunnonnottomien auttamiseksi. Ravintolat jakavat ruoka-annoksia vähäosaisille. Ihmiset tuovat kivetyksellä istuvalle kahvilasta tuoreen kahvin ja kerrosleivän. Joku antaa omenan, toinen setelin istujan kippoon. Oma ilmiönsä ovat asunnottomien lehden, Big Issuen, kauppiaat, jotka saavat osan lehden hinnasta. Iloisia, ystävällisiä tyyppejä, joilta mielellään lehden ostaa.

Peribrittiläiseen tyyliin myös kuninkaalliset osallistuvat näkyvästi hyväntekeväisyyteen. Prinssi William seuraa äitinsä jalanjälkiä ja esitti jouluvetoomuksen nuorten asunnottomuuden torjumiseksi. Rahaa kerätään auttavaan puhelimeen ja nuorten tukikeskukseen. Monet julkkikset tukevat kampanjaa.

Toki Britannian hallituksellakin on omat asunnottomuuden torjuntaohjelmansa. Viimeksi kun väliaikaisia asuntolapaikkoja ei ollut tarjota läheskään kaikille tarpeessa olijoille, nuorille annettiin bussilippu. He saivat viettää yön ajelemalla yöbusseilla ympäri Lontoota. Ei ehkä kovin mukavaa, mutta kuitenkin lämpimämpää ja turvallisempaa kuin kadulla.

Joulun aikaan kriisi korostuu. Majoitus- ja ruuanjakelupaikat ovat kiinni ja on vuoden kylmin aika. Sohon ytimessä on pieni, joulukoristeltu teltta. Oviaukon yläpuolelle on tussilla kirjoitettu ”John´s home”. Kaduilla näkyi paljon julisteita, joissa ”joulukriisin” takia haettiin lisää vapaaehtoistyöntekijöitä kadulle

Suomi 100 on uuden vuoden teema. Mikä mahtaa ollakaan Suomen tie? Haluammeko edelleen tukea vahvaa suomalaista hyvinvointimalliamme, joka pitää huolta kansalaisistaan. Vai olemmeko liukumassa kohti ”jokainen huolehtikoon itsestään” -tyyliä ja sysäämme ”köyhät, sairaat ja muut onnettomat” vapaaehtoistyön ja hyväntekeväisyyden varaan?  

Ehkä tasavallan presidentin uudenvuoden puhe antaa meille vinkkiä:”… ihmisten tulee auttaa parhaansa mukaan toisiaan ja kantaa kohtuudella vastuuta itsestään.  Hyvän tekeminen ei ole julkiselta vallalta pois vaan päinvastoin, maata rakennetaan yhdessä.”