Kelasta toimeentulon turvaaja – löytyykö apu ajoissa

Soile Syrjäläinen

kehittämisasiantuntija

Lieksan kaupunki

Perustoimentulotuen siirtoa Kelalle ollaan valmistelemassa täydellä vauhdilla. Kela ja kunnat pyrkivät samaan tavoitteeseen: ihmisen perusturvan takaamiseen. Sosiaalityöntekijöiden suuri huoli on, löytyykö monenlaisen tuen tarpeessa oleville apua ajoissa.

Perustoimeentulotuen Kela-siirto on ollut esillä jo useaan otteeseen 1990-luvulta lähtien. Lieksan kaupunki osallistui toimeentulotuen Kela-siirron kokeiluun yhdessä lähes 50 kunnan kanssa vuosina 1995–1996. Kokeilu onnistui, mutta tuen pysyvä siirto Kelalle kaatui kustannussyistä. Yhtäältä pelättiin menojen kasvua ja toisaalta ei haluttu irrottaa rahaa sosiaalityön keinovalikoimasta. Kokeilun jälkeen harmitti. Kela tuhosi omat toimeentulotukiohjelmansa, ja kokeilukunnissa palattiin entiseen päiväjärjestykseen. Kaikissa kunnissa ei kuitenkaan ollut tapahtunut pelättyä nousua täydentävän tuen kustannuksissa. Sen sijaan kunnissa jäi aikaa kehittää uusia ja vaikuttavia sosiaalityön tapoja.

Kokeilussa kelalaiset saivat kosketusta viidakkomaisen sosiaaliturvan ihmeisiin. Ensin tehtiin vaikkapa työmarkkinatukipäätös tai vähimmäismääräinen äitiyspäivärahapäätös ja lisukkeeksi toimeentulotukipäätös. Kokeilun myötä tutuksi tulivat myös sosiaaliturvan aukkojen vaikutukset ihmisten arkeen, etuuksien myöntämisen hitaus, karenssien merkitys jne. Sosiaaliturvan sanktiot saattoivat menettää merkityksensä, kun sama taho ensin epäsi yhden ensisijaisen vähimmäisetuuden ja sen jälkeen teki toimeentulotukipäätöksen, joka monesti olikin minimietuutta merkittävästi suurempi.

Nyt käsillä olevan Kela-siirron toivotaan vapauttavan sosiaalityöntekijöiden voimavaroja ihmisten kohtaamiseen ja aktiiviseen tukemiseen sosiaalihuollon keinoin. Uhkiakin on. Sosiaalialan ammattilaiset tunnistavat Kelan päätösten joustamattomuuden ja hallinnonmakuisuuden. Joutuuko sosiaalityö sittenkin vielä aiempaa enemmän parsimaan sosiaaliturvajärjestelmän puutteita täydentävän ja ehkäisevän tuen muodossa? Tuleeko aikuissosiaalityöstä päätösautomaatti, joka ei kykene huomioimaan riittävästi tapauskohtaisen harkinnan pohjalta asiakkaan elämää ja tilannetta?  Löytyykö voimavaroja vapautua työpöytä- ja virastokulttuurista?

Sosiaalialan ammattilaisia Kela-siirrossa huolestuttaa ehkä eniten se, löytyykö Kelasta ammattitaitoa tunnistaa ja ohjata sosiaalityön apua tarvitsevat asiakkaat sosiaalityön palvelujen piiriin. Sosiaali- ja terveysministeriössä huoli väliinputoajista on tunnistettu: ministeriö on esittänyt toivomuksen siitä, että Kela palkkaisi asiakaspalveluunsa sosiaalialan ammattilaisia. Saman toiveen on esittänyt myös ammattijärjestö Talentia.

Voisiko tulevaisuuden palvelujärjestelmä olla sellainen, jossa huolehditaan siitä, että työntekijä taustaorganisaatiosta riippumatta ohjautuukin asiakkaan luo?  Olisivatko yhteispalvelupisteet yksi ratkaisu haasteisiin? Tällöin ei tarvitsisi huolehtia siitä, löytääkö avun tarvitsija oikean ammattilaisen tai sähköisen palvelujärjestelmän luokse.