Kehittämistyön onni on nähdä metsä puilta

Anne Aholainen, projektipäällikkö, 
Kehitysvammaisen henkilön terveydenhuollon palvelupolut -projekti
Lisätietoja ja koulutustapahtumia: Savas, TEPA-projekti

Kehitysvammaisilla henkilöillä ei ole aina yhdenvertaisia mahdollisuuksia terveyshyötyyn. Terveyskeskukseen saapuva kehitysvammainen henkilö voi tuntua hankalasti lähestyttävältä eikä kehitysvamman takaa osata etsiä oikeaa sairastelun syytä. Lähiverkoston kokema luottamusvaje saatuun hoitoon aiheuttaa sen, että palvelua saatetaan hakea useasta paikasta. Tämä johtaa päällekkäisiin palveluprosesseihin.  

Päällekkäisyyttä aiheuttaa myös se, että samanaikaisesti voi olla useita erilaisia oireita, mutta niitä hoidetaan eri paikoissa: terveyskeskuksissa, päivystyksessä, erityishuollossa tai erikoissairaanhoidossa. Pahimmillaan kehitysvammainen henkilö jää risteilemään päivystyksen, vuodeosastojen, kehitysvammapalvelujen ja kodin välillä. Kuva kokonaisuudesta ja vastuusta katoaa.

Savon Vammaisasuntosäätiön Kehitysvammaisen henkilön terveydenhuollon palvelupolut (Tepa) -projektissa on etsitty näihin ongelmiin ratkaisuja Raha-automaattiyhdistyksen tuella. Projektissa on kokeiltu kahta konsultoivan sairaanhoitajan työmallia Mikkelissä sekä palvelukoordinaattorin työmallia Ylä-Savossa. Kokeilujen ja arviointitiedon tuloksena on syntynyt terveydenhuollon matalan kynnyksen palveluohjauksen -malli kehitysvammaisille henkilöille. Projektissa on myös tuotettu kuvatyökaluja terveydenhuoltoon, koottu verkostotapaamisia palveluketjujen kuvaamiseksi sekä järjestetty koulutuksia.

Oma kokemukseni kehittämistyön onnesta tiivistyi tässä projektissa pieneen koulutustilaisuuteen Mikkelin keskussairaalalla. Koulutukseen saapui yksi henkilö. En osannut olla harmissani. Miksi? 

Kehittämistyö on siltojen rakentamista ihmisten välille. Rakentamisen eri vaiheisiin ja valmistumiseen vaikuttavat monet asiat.  Meidän projektissamme ristiaallokkoa ovat aiheuttaneet ammattilaisten kiire ja rakenteiden pitkään jatkunut muutostila. Kolmannen sektorin projektin on vaikeaa saada sosiaali- ja terveydenhuollon huomiota omaan asiaansa – etenkin, jos se on marginaaliseksi katsottu. Koulutuksessa tämä näkyi tällä kertaa osanottajien puutteena.

Olen huomannut, että kokonaisuudessa ratkaisevaa eivät kuitenkaan ole yksittäiset tapahtumat. Projektissa on toteutettu monenlaista koulutusta, koottu ja välitetty tietoa kehitysvammaisista henkilöistä ja heidän tarpeistaan ja tavattu avainhenkilöitä sinnikkäästi kerta toisensa jälkeen. Ja mikä tärkeintä: projektitiimissä on uskottu omaan tekemiseen ja oltu vakuuttuneita työn asiakaslähtöisyydestä ja vaikuttavuudesta. Laadukas arviointityö on tukenut työtämme ja sanomaa.

Tämä yksi koulutukseen osallistunut henkilö oli Etelä-Savon Sosiaali- ja Terveystoimen uusi konsultoiva sairaanhoitaja. Kehitysvammaiset henkilöt on nähty ja kehittämistyö jatkuu – meidän silta on valmis.

Savon Vammaisasuntosäätiön ohjaaja Sonja Räsänen on maalannut näkemänsä pohjalta erilaisia terveydenhuollon tilanteista kehitysvammaisilla. Näissä kahdessa kuvassa on kuvattu vaihtoehtoisia kommunikointimenetelmiä sekä niiden käyttöä. Toisessa ollaan  vuodeosastolla ja toisessa on konsultova sairaanhoitaja työssään.