Sosiaalityöllä on nyt historiallinen mahdollisuus

Soile Syrjäläinen, sosiaalijohtaja
Lieksan kaupunki

"Kuule, olen itkenyt monet itkut. Olen pitkään elänyt 400 eurolla kuukaudessa. Sillä kyllä pärjää, jos mikään ei mene rikki. Nyt hajosi vanhat tekohampaat. Sie oot nyt viimeinen oljenkorsi. Vapaaehtoistyö hampaattomana on kiusallista." Näin eräs apua tarvitseva kuvaa tilannettaan sosiaalityöntekijälle.

Sosiaalityössä ollaan tekemisissä pitkittyneen työttömyyden, työkyvyttömyyden, köyhyyden, syrjäytyneisyyden, yksinäisyyden ja irrallisuuden kanssa. Näin on jatkossakin, vaikka perustoimeentulotuen myöntäminen siirtyy Kelalle vuoden 2017 alusta. Täydentävä ja ehkäisevä tuki jäävät edelleen sosiaalityön työkalupakkiin.

Miten käy heille, jotka eivät apua hae? Tutkimukset osoittavat, että puolet toimeentulotukeen oikeutetuista jättää tuen hakematta. Pienellä eläkkeellä sinnittelevät vanhukset eivät halua, kehtaa tai osaa hakea tukea esimerkiksi isoihin lääkemenoihinsa. Myös moni nuori on luovuttanut eikä hae tukea. Jaksavatko kaikki opetella uudet Kelan hakusysteemit? Osaavatko asiakkaat hakea muutosta päätöksiin?

Sosiaalityö kaipaa uudelleenarviointia ja sen on välttämätöntä uudistua tavoittaakseen paljon apua tarvitsevat. Aikuissosiaalityön tehtäväaluetta ovat viime vuosina muokanneet muun muassa erilaiset aktivointivelvoitteet. Sosiaalihuolto on painiskellut monien toimintaohjeiden ja valvonnan puristuksessa.  Lakipykälien täyttyminen ei kuitenkaan ole tae sille, että palvelu on kunnossa. Helposti unohtuvat palvelun sisältö ja vaikutukset ihmisen elämään. Sosiaalityöhön tarvitaan uutta ihmisläheisempää työotetta.

Sosiaalityöllä on nyt historiallinen tilaisuuteensa, kun se vapautuu ”byrokratian kahleista”, työläästä toimeentulotuen laskennasta hallintopäätöksineen. Vaikuttavalle sosiaalityölle saadaan viimein tilaa.

Sosiaalityön on aika näyttää ja käyttää osaamistaan. Naftaliinista voidaan kaivaa vanhoja hyviä, 70-luvulta tuttuja yhteisösosiaalityön ja yhdyskuntatyön toimintatapoja. Uuden sosiaalihuoltolain rakenteellisella sosiaalityöllä tavoitellaan samaa asiaa.

Yhteisöön suuntaava sosiaalityö tarjoaa malleja, joilla asiakkaat tavoitetaan kasvokkain myös viraston ulkopuolella. Sosiaalityön odotetaan jalkautuvan asuinalueille ja kauppakeskuksiin, sinne, missä ihmiset arkeaan viettävät.

Myös asiakkaita ja asiakkaita tarvitaan mukaan sosiaalityön kehittämiseen. Tarvetta on vertaisryhmille ja yksilöllisille palveluille. Erilaiset asiakas- tai asukasraadit ovat osoittautuneet toimiviksi yhteiskehittämisen välineiksi.

Kyse ei ole vain yhteisöllisestä sosiaalityöstä tai paljon apua tarvitsevien auttamisesta vaan koko sosiaalityön oikeutuksesta. Päättäjät eivät voi tietää, mitä sosiaalityön kentällä tapahtuu, millaisissa olosuhteissa työtä tehdään, millaisiin tilanteisiin asiakkaat voivat joutua, jos sosiaalityö ei toimi äänitorvena. Sosiaalityö on näköalapaikalla sosiaaliturvajärjestelmän valuvirheisiin. Hyvinvointitiedon tuottaminen päättäjien avuksi ja osallistuminen sosiaalipoliittiseen keskusteluun odottavat tekijäänsä.