Ruohonjuurelta pilviin

Päivi Malinen:

Vilkaisepa tuota työpaikkailmoitusta, vinkkasi kaverini viime syksynä. Puhelin käteen, Tarja Kauppilan numeron näpyttely näytölle, ei vastausta. Myöhemmin puhelimeni soi, ja pääsin kyselemään sosiaalityön erityisasiantuntijan tehtävästä. Puhelun päätyttyä hihkuin ääneen, tämä olisi minun unelmatyöni, minä haluan ja AION saada tämän työn! Siitä alkoi taival, joka on täynnä mahdollisuuksia.

Aloitin ISOssa sosiaalityön erityisasiantuntijana loppiaisen jälkeen. Hyppy kuntamaailmasta asiantuntija-verkosto-organisaatioon on ollut melkoinen. Aikaisemmissa töissäni olen ollut sosiaalityön ytimessä, kädet kyynärpäitä myöten asiakastyössä ja myös esimiehenä. Nyt ujuttaudun mukaan neljän maakunnan sosiaalialan verkostoihin. Lisäksi osallistun ISOn edustajana valtakunnallisiin hankkeisiin. Heikompaa voisi hirvittää, mutta minä olen innoissani!

Sosiaalityö on tärkeää ja antoisaa, mutta myös raskasta ja kuluttavaa. Työtä määrittävät lainsäädäntö ja sieltä nousevat aikarajat, eettiset ohjeet ja periaatteet, kuntatalouden raamit ja rajoitteet, työntekijän omat arvot ja asenteet sekä asiakas ja hänen tarpeensa. Sosiaalityössä seilataan ristiaallokossa kaiken tämän keskellä ja tehdään töitä, kukin parhaansa mukaan.

Perustyön keskelle on helppo hukkua. Kokemus kiireestä tai riittämättömyydestä voi vangita sosiaalityöntekijän työpöytänsä äärelle. Useammankin kerran omalla työuralla mieleeni on noussut mainoslause: ”Tuntuuko joskus siltä, että on pakko nostaa jalat ylös?”. Sosiaalityössä vaivaan ei auta suonikohjuvoide, vaan lupa siihen, että joskus saa ja pitää hengähtää.

Tarvitsemme sosiaalityössä tilaa pysähtymiselle. Mitä minä teen ja miksi? Mitä minä haluaisin, osaisin ja voisin tehdä? Mitä asiakas odottaa, että tekisin? Mitä minä odotan asiakkaaltani? Toiminko yksin, vai voisiko joku auttaa minua? Voisinko tehdä asioita yhdessä? Työssä ei voi uudistua, jos kalenterit on tikattu täyteen päivästä ja viikosta toiseen.

Monissa Suomen kunnissa sosiaalityötä tehdään pienellä porukalla, ja tehtäviin kuuluu sosiaalityön koko kirjo. Suuremmissa kunnissa työtehtävät on voitu eriyttää hyvinkin tarkasti. Kaikissa työyhteisöissä tarvitaan kuitenkin aikaa ja tilaisuuksia työn sisältöjen miettimiselle ja kehittämiselle. Jokainen työntekijä ansaitsee oman sinisen hetkensä, jolloin voisi vaikka nostaa jalat ylös ja antaa ajatusten kulkea. Henkilökohtaisen ajan lisäksi on tärkeää luoda ja vaalia yhteisiä hetkiä, joissa ajatuksia ja ideoita voi jakaa.

ISO-verkostot tarjoavat hyvän mahdollisuuden yhteisiin kohtaamisiin. ISO-alueella toimii useita verkostoja, kuten Pohjois-Karjalan päihdetyön verkosto, Pohjois-Savon sosiaalijohdon verkosto ja Etelä-Savossa käynnistyvä ikäosaamisen verkosto. Kainuussa verkostot toimivat Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymässä. Lisätietoa verkostoista löytyy ISOn nettisivuilta. Ja minuun voi aina ottaa yhteyttä. Tule mukaan ja nappaa työkaveri matkaan!

Päivi Malinen toimii sosiaalityön erityisasiantuntijana ISOssa.