Grönlannista Kainuuseen - ja Lieksasta Skotlantiin

Arja Jämsén:

Vanhuspalveluihin haetaan vaikuttavuutta ja innovaatioita. Työ kaipaa lisää houkuttelevuutta ja työntekijät uutta innostusta. ISO-alueella erityisesti kainuulaiset ja pohjoiskarjalaiset ovat hakeneet uudistumista kansainvälisestä vuorovaikutuksesta. Ja epäilemättä innostuminen on ollut myös vastavuoroista. Turha nimittäin kuvitella, että väestön ikääntyminen olisi jotain ainutkertaisen itäsuomalaista. Ikäännytään sitä muuallakin!

Vanhustyön kysymyksiä lähestytään maailmalla eri suunnista, mutta vastauksia haetaan kuitenkin samoihin peruskysymyksiin: Mihin vastuu asettuu? Onko päävastuu julkisella vai yksityisellä sektorilla? Vai perheellä ja omaisilla? Miten tuetaan vanhusten kotona asumista? Miten syrjäseudulla asuvien palvelut ja liikkuminen mahdollistuvat? Millaisia vaihtoehtoisia asumisen muotoja on? Missä määrin ikäihmiset osallistuvat työelämään? Ovatko yritykset huomioineet ikäystävällisyyden? Miten monikulttuurisuus näkyy vanhuspalveluissa? Entä omannäköinen elämä, joka sallii erilaiset elämisen tyylit? Miten ikäihmiset saavat äänensä kuuluville?

Kansainvälistä kehitystä on syytä seurata. Briitta Koskiaho, sosiaalipolitiikan emerita professori Tampereen yliopistosta, sanoo, ettei Suomessa ei tapahdu mitään, mitä ei olisi jo jossain muualla toteutettu tai ainakin kokeiltu. Euroopan Unionin jäsenyyskin on osaltaan vaikuttanut siihen, että sosiaalipoliittiset linjaukset ovat alkaneet lähentyä toisiaan.

Mielenkiintoisia juttuja löytyy jo lähinaapurista. Tanska on ollut vanhuspalvelujen guru jo pitkään. Ruotsi on meitä edellä muun muassa monikulttuurisuudessa ja vähemmistöjen huomioimisessa. Venäjällä eletään monien murrosten vaiheita. Grönlanti ja Färsaaret pähkäilevät syrjässä asumisen pulmissa. Skotlanti on kunnostautunut ikäihmisten osallisuuden vahvistamisessa. Japani, tuo maailmanmestari ikääntymisen kentällä, kehittää robotiikkaa ja rakentaa siltaa menneisyyden arvojen ja tulevaisuuden välille.  Puhumattakaan Kiinasta, Afrikan maista, Etelä-Euroopasta, Yhdysvalloista…

Yhdeltäkään reissulta eivät kainuulaiset ja pohjoiskarjalaiset ole tulleet tyhjin repuin. Joskus tuliaisena on ihan konkreettinen uusi työtapa. Joskus oivallus, yllätys tai hämmennys, jota kannattaakin helliä ja pohtia. Voisiko tämä toimia meillä? Mikä estää?

Keskustelu vaikkapa grönlantilaisen sosiaalijohtajan tai namibialaisen sosiaalityöntekijän kanssa innostaa ja voimaannuttaa. Mikä solidaarisuuden ja kollegiaalisuuden kokemus voikaan syntyä erilaisista taustoista huolimatta!

Koulutusorganisaatioilla on paljon kansainvälistä yhteistyötä, johon kentän väkeä voisi nivoa nykyistä enemmän. Myös kotioloissa voi kansainvälistyä. Huikeita hetkiä olemme kokeneet, kun esimerkiksi kotipalvelun työntekijät esittelevät omaa työtään kansainvälisille vieraille. Kansainvälinen vuorovaikutus ei ole vain harvojen herkkua, se kuuluu kaikille. Onhan passi ja hammasharja valmiina?

ISOn yksikön johtaja Arja Jämsén on osallistunut useisiin kansainvälisiin projekteihin ja vaihto-ohjelmiin.