Veera Rinne
työskentelee johtavana sosiaalityöntekijänä Kainuun sotessa.
Sossu,
sosiaalitarkkaaja, sosiaalisihteeri, sosiaalityöntekijä, sosiaaliohjaaja. Sossu
kuin sossu. Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja niin on aikuissosiaalityötä
tekevilläkin ollut. Mitä sitten on aikuissosiaalityö? Yleisessä keskustelussa
nousee esille soten suuret kulut ja paineet säästää. Kaikki odottavat
jännityksellä, mitä uusi hallitus päättää keksiä päämme menoksi. Kukaan ei
tietenkään halua luopua mistään sairaanhoidon palveluista, mutta entä sitten
sosiaalityöstä? Kuntien hallituksissa keskitytään puhumaan terveydenhoidosta,
kun aiheena on sote. Mihin sitten se ”so” unohtuu siitä sotesta?
Mielikuvat
aikuissosiaalityöstä ovat vaihtelevia. ”Rahaa jaetaan mamuille ja
narkkareille”, kuulee usein sanottavan. No, on se sosiaalityö kyllä ihan jotain
muutakin kuin rahan jakamista. Suurin osa aikuissosiaalityön asiakkaista on
tavallisia kuntalaisia. He ovat jonkun lapsia, sisaruksia, vanhempia ja
puolisoita. Avioero, työttömyys, sairastuminen ja läheisen kuolema tai muut
elämän kriisit ovat johtaneet siihen, että apu on tarpeen.
Tarvitaanko sitten
aikuissosiaalityötä? Ihannemaailmassa ei tietenkään tarvita, koska sellaisessa
maailmassa naapurit, läheiset ja ystävät huolehtivat toisistaan. Ketään ei
jätetä heitteille. Kysymys kuuluukin, löytyykö omasta lähipiiristäsi vielä näin
pyyteettömiä ihmisiä? Oletko itse valmis auttamaan naapurissa asuvaa vanhusta,
joka on tokkurassa lääkkeistä? Oletko valmis olemaan tukena puolitutulle, joka
käy läpi riitaisaa eroa?
Jos jokainen
auttaisi enemmän kanssaihmisiä, ei tarvitsisi maksaa niin paljon veroja
sosiaalipalveluiden ylläpitämiseksi. Kainuun soten alueella eli 7 kunnan
alueella asui huhtikuussa yhteensä 70 273 ihmistä ja Kainuun soten
aikuissosiaalipalveluissa oli aktiivisia asiakkuuksia toukokuussa 1643. Jos
siis haluat säästöjä sotelle, niin ojenna sinäkin auttava kätesi. Auttaminen ei
ole rahan antamista, vaan ajan antamista. Autetaan kaatunutta, kysytään
naapurin ukilta, tarvitseeko hän apua polttopuiden teossa tai ostosten
kantamisessa. Kysytään tutuilta, miten he voivat ja kutsutaan heitä kahville.
Yhteisöllisyys on pitkälle kantava voima. Kaikista ihmissuhteista ei tarvitse
olla hyötyä itselle.
Mites sitten ne
narkkarit ja rikolliset, joita kuulee hyyssättävän? Irrallisuus yhteiskunnasta,
mitättömyyden ja arvottomuuden tunteet ajavat ihmisiä moniin huonoihin
tilanteisiin ja pahimmillaan lisäävät yhteiskunnan turvattomuutta.
Sosiaalityöntekijänä olen huomannut sen, että jokaisella asiakkaalla on
ihmisarvo, he ovat tärkeitä jollekulle ja heissä kaikissa on jotain hyvää. Olen
kiitollinen niistä monista asioista, joita olen oppinut kuuntelemalla heitä.
Kuunnellaan siis kaikki enemmän toisiamme ja muistetaan, ettei unohdeta toisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti