Valtakunnallisilla oskepäivillä mieleen tullutta

Tarja Kauppila:

Vuonna ysiviis opiskelin sosiaalialan opettajaksi kansainvälisessä koulutusohjelmassa. Johonkin opiskelutehtävään piti leikata lehdistä kuvia. Muistin, että leikkasin ja liimasin ainakin Elisabeth Rehnin. Julkisuuden kautta lienen arvioinut, että hänellä olisi näkemyksiä eväiksi sosiaalialan opettajalle.

Muistin toki senkin, että äänestin Rehniä presidentiksi. En ollut pitänyt kantaa mitenkään salassa työpaikalla, ja silloinen sosiaalityön esimies vankilassa koetti kyllä pilke silmäkulmassa hieman provosoida eteläsuomalaisen hienostorouvan viittauksella. Valintani oli kuitenkin järkkymätön: fiksua naista tarvitaan.

Tällä viikolla kuuntelin 84-vuotiasta ihmisoikeusvaikuttaja ja ministeri Rehniä Majvikissa sosiaalialan osaamiskeskuspäivillä. Ihmisarvot ja eettisyys muuttuvassa maailmassa -esitys kosketti: henkilökohtaisen työ- ja perhe-elämän viisautta nykyarkeen ja tulevaisuuteen. Kunpa ihmisen arvo olisi joka puolella sama. Ja kunpa käyttäisimme enemmän seniorien asiantuntemusta kehittämistyössä. - Kunpa muistaisimme!

Samassa tilaisuudessa teknologia-asiantuntija Teemu Arinan puheenvuoro vähän hämmensi. Onko vetovoimainen visio elämä, jossa uhrataan ´kaikki´ työn tuottavuudelle? Onko kiivaasti optimoidussa suoritustahdissa sijaa muulle kuin taloudelle ja nopeusihanteille? Formuloissa nopeus on tärkeää, mutta monessa muussa se ei niinkään ole. Kiitos, mutta sittenkin ei kiitos inhimillisen ihmisarvon ohi kiitävälle tulevaisuudelle.

Keksijä Perttu Pölönen palautti valot oskeväen katseisiin. Tavoiteltava osaaminen on monessa sitä inhimillistä, mihin vain ihminen parhaimmillaan pystyy. Tulevaisuudessa osaajien lukujärjestys sisältää muun muassa tarinankerrontaa ja kommunikaatiota, intohimoa ja luonnetta sekä uteliaisuutta ja kokeiluja. Lämmöllä tervehdin pitkäjänteisyyden ja kärsivällisyyden arvostamista. Hänen tulevaa kirjaansa odotan jo ilmestyväksi.

Sote-uudistuksesta on nykyisin seminaareissa jo kovin vaikea puhua ilman, että joku näkee tilanteen kohtuullisen vahvasti jotenkin toisin – itseni mukaan lukien. Näkökulmista ei ole suuremmin pulaa, vain niistä tolkullisista tuloksista. Sote-maailmasta ei mielellään puhuisi - maailma kun on onneksi paljon sotea isompi.

Ongelmanratkaisutaitoja tulevaisuuden sotessa varmasti tarvitaan, muistutti kuitenkin toimitusjohtaja Petri Virtanen Itlasta. Samalla hän kannusti kehittäjiä yhteistyöhön, ja etteivät ratkaistavat asiat välttämättä ole kompleksisia, vaan ´vain´ monimutkaisia. Paul Cilliersiä siteeraten kuulemma monimutkainenkin moottori on kyllä osiinsa purettavissa, ja osille jotakin on tehtävissä, mutta majoneesista ainesosien erottelu olisi jo eri juttu. 

Ajattelin siinä, että ehkäpä sote-moottorissa on ollut myös majoneesia: sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamiseen on vuosien varrella ja vauhdissa sekoitettu sellaistakin, mikä kannattaisi näitä palveluja uudistettaessa pitää hieman loitompana. Onnea tuleviin sote-koitoksiin meille kaikille!