perjantai 24. maaliskuuta 2017

Sosiaalipalvelut ja hyvä, paha teknologia

Lotta Mäkipää opiskelee sosiaalipolitiikkaa Tampereen yliopistossa. Tällä hetkellä hän on vaihdossa Meksikossa. 


Mitä tuumaisit toimeentulotukisovelluksesta tai Kelan perustulo-applikaatiosta älypuhelimessasi? Digiajan arkea helpottavat keksinnöt ovat suunnattu pääasiassa niille yhteiskunnan jäsenille, joilla hommat ovat hanskassa ja hanskat tallessa. Ulkopuolelle jää paljon ihmisiä. Osalla ei ole syystä tai toisesta mahdollisuutta käyttää uusinta nykyteknologiaa. Osalle arki on jokapäiväistä henkistä tai fyysistä selviytymistä.
Sähköisten järjestelmien ongelmakohtia on muutenkin kritisoitu viime aikoina. ”Koen, että edelliset sähköisen hakemuksen puutteet ja suoranaiset viat ovat jätetty vaikeuttamaan hakemuksen jättämistä, jotta mahdollisimman moni jättäisi hakemuksen tekemättä.” Oma henkilökohtainen kokemukseni tukee edellistä kommenttia.
Toimeentulotuen hakuprosessia on viime vuosina kehitetty useissa kunnissa. Tavoitteena on ollut vähentää paperityötä ja tarjota asiakkaalle joustavampia palveluja. Tehokkuusajattelun alle jäävät kuitenkin inhimilliset arvot ja tarpeet, joita laiminlyömällä kasvatamme hyvinvoinnin sijasta pahoinvointia ja syrjäytymistä.
Seuraava lainaus on omasta tutkimusaineistostani: ”Itse asiassa rahallinen avustaminenkaan ei ole niin tärkeää kuin se, että annetaan asiakkaalle se tunne, että sinua ei ole unohdettu ja sinua halutaan auttaa.” Monelle toimeentulotuen hakijalle asiointi sosiaalitoimiston henkilökunnan kanssa on saattanut olla yksi harvoista ja aidoista ihmiskontakteista arjessa. Taloudellisen avun lisäksi asiakas arvostaa toisen ihmisen läsnäoloa ja kuunnelluksi tulemista enemmän kuin ehkä tulemme ajatelleeksi. Tietokone ja sähköiset lomakkeet tuovat asiointiin liukuhihnamaisuutta ja kasvottomuutta. Yksilöiden tarinat, taustat ja ongelmat hukkuvat massaan.
On paradoksaalista ajatella, että yksilökeskeisessä yhteiskunnassamme yksilöön keskittyminen vähenee palvelu palvelulta. Myös yleinen oletus siitä, että kaikilla ihmisillä olisi yhtäläiset mahdollisuudet käyttää tietokonetta tai muita digitaaliseen asioimiseen tarvittavia laitteita on epätasa-arvoistavaa.
On tärkeää ymmärtää, että tulevaisuudessakaan digitalisaatio ei välttämättä ylety joka kotiin. Toimeentulotuen Kela-siirron myötä on huomattu, kuinka toimistoissa asioimisella on edelleen suuri merkitys asiakkaille. Kehotukset verkossa asioimiseen eivät auta ratkaisemaan toimistoissa seisovaa ruuhkaa juuri nyt.
Löytyykö lomakeviidakosta enää ihmisyyttä ihmisille? Paljon kertova on ihmisen kommentti: ”Rakkaus sieltä sossusta puuttuu, eikä uudenlaiset hakemuskaavakkeet”.
Blogi perustuu kandidaatintutkielmaani Tampereen yliopistossa syksyllä 2016. Tutkielmassani käsittelin yhteiskunnan kokemista toimeentulotukeen linkittyvien tunteiden kautta. Aineisto koostui Joensuun Sossufoorumin kirjoitushaasteen tuotoksista. Sitaatit ovat tutkielmani aineistosta.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti