Kaikki muuttuu, ei entiselleen mikään jää

Tuula Kukkonen, yliopettaja
Karelia-ammattikorkeakoulu

Mahtoiko 60-luvun lauluntekijä arvata, miten ajankohtaisen alun sorvaili laululleen. Kaikki tosiaankin muuttuu.

ISOblogin lukijat tuntevat hyvin sosiaali- ja terveysalan muutosmyllerryksen. Muutos nähdään välttämättömänä: ”Siun sote tehdään, koska asioiden täytyy muuttua”, todetaan rekrytointi-ilmoituksessa. Muutosten tunnistaminen ja ennakointi ovat aina kuuluneet sosiaali- ja terveysalan työhön, joka kiinnittyy ihmisten muuttuviin elämäntilanteisiin, toimintaympäristön muutoksiin ja laajemmin yhteiskunnalliseen muutokseen. Koulutuksen pitäisi pysyä kärryillä muutoksesta ja kyetä tukemaan osaamisen uudistamista.

Olemme valtakunnallisessa ammattikorkeakouluverkostossa kurkanneet tulevaisuuden osaamistarpeisiin. Tosin vain yhden koulutusalan osalta, mutta kun se ala on sosiaali-, terveys-, liikunta- ja kauneudenhoitoala (kavereiden kesken Sotelika-ala vaan), niin tiedetään, että ihan pienten joukkojen asiasta ei ole kyse. Tämän osaamistarvekartoituksen osana selvitettiin, miten alan ammattilaiset ja asiantuntijat näkevät tulevaisuuden, minkälaisia muutoksia asiakaskunnassa tunnistetaan ja miten työtapoja tulisi näiden myötä kehittää.

Keskeisimpinä muutostekijöinä pidettiin teknologian kehitystä ja sote-uudistusta. Teknologian kehitys tuo mukanaan lisää sähköisiä ja etäpalveluja sekä kotona asumista tukevaa teknologiaa ja robotiikkaa. Sote-uudistus edellyttää uudenlaista palveluohjausta sekä liikkuvien ja sähköisten palvelujen kehittämistä. Tarvitaan yhä asiakaslähtöisempiä palveluja ja asiakkaiden osallisuutta tukevia toimintatapoja.

Asiakaskunnan muutoksista korostuvat erityisesti ikääntyminen, monikulttuurisuus ja laajemminkin moninaisuus, mielenterveys- ja päihdeongelmat, muistisairaudet sekä lastensuojelun kysymykset. Ongelmien monisyisyys voimistuu.

Työn muutoksessa korostuvat asiakaskeskeisyys ja moniammatillisuus. Digitalisaatioon liittyvät sekä asiakkaiden digiosaamisen ja etäpalvelujen käytön tuki ja ohjaus että uudenlaisten tehtäväkuvien tai jopa ammattien tarve tulevaisuudessa.

Työn ennakoidaan muovautuvan nykyistä enemmän kodeissa tehtäväksi työksi ja liikkuvaksi työksi. Aktiivinen kuntoutumisen tukeminen, terveyden edistäminen ja ennaltaehkäisevä työ ovat keskiössä. Paljon palveluja käyttävien asiakasohjauksen kehittämistä tarvitaan.

Tulevaisuuden ennakointi on vaikea laji. Tässä kuvatut tulevaisuuden näkymät ja toiminnan kehittämistarpeet kiinnittyvät pääosin asiakastyöhön. Pitkälle tulevaisuuteen yltäviä ennakointeja aineistossa esiintyi kovin vähän: tulevaisuuden näkymät ovat valtaosin tunnistettavissa jo nykyhetkessä ja nykyisessä toiminnan kehittämisessä.

Elämmekö niin nopean muutoksen aikakautta, että kovin pitkälle tulevaan on vaikea nähdä?