professori
Eletään vuotta 2035. Muutama vuosikymmen sitten aloitettu uudistustyö on
johtanut tehokkaaseen, asiakaskeskeiseen ja tasa-arvoiseen palvelujärjestelmään.
Palvelujen järjestäminen on vastuutettu viidelle suuralueelle, jotka
akkreditoivat tuottajaketjut ja vastaavat tietoteknisten ratkaisujen toimivuudesta.
Lisäksi suuralueet seuraavat sote-työn vaikuttavuutta ja koordinoivat alueensa
koulutus- ja tutkimustyötä. Yksittäisiä palveluprosesseja valvotaan hoitotiedon
tietoalkioihin perustuvan toisiotiedon avulla ja ajantasaisesti. Seurattavat
laatu-ulottuvuudet sisältävät vaikuttavuuden ja tasa-arvokriteerien täyttymisen
lisäksi tehokkuuden, turvallisuuden, potilaskeskeisyyden ja oikea-aikaisuuden.
Tuottajien joukkoon kuuluvat myös yksityiset, keskenään liittoutuneet
ammatinharjoittajat, joissa on sekä terveys- että sosiaalialan osaajia. Heitä
on muun muassa case management -tehtävissä. Liittouduttuaan he säilyttävät
ammatinharjoittajastatuksensa, minkä takia hallintobyrokratia, kuten
työehtosopimusten sitovuus, on karsiutunut minimiin. Korvausperusteet sidotaan
toiminnan laatuun. Työyksikkökorvaukset seuraavat julkisen sektorin
kustannuskehitystä. Sen seuranta perustuu vahvaan sisäiseen laskentatoimeen.
Sote-raha on palautettu kiertämään kunnan tilikirjan kautta. Kunnille on
näin luotu vahvat kannusteet preventiiviseen toimintaan, jonka pilareita ovat
sivistystyö, liikuntatoimi ja nuorisotyö. Luonnon läheisyyttä ja vuodenaikojen
vaihtelua käytetään hyväksi kaikkien elämänotteen vahvistamisessa. Onnistuneen
alueellisen kokeilun jälkeen perustulon käyttö on laajentunut kattamaan koko
maan. Kaikille on voitu sen avulla tarjota mielekästä jokapäiväistä työtä. Työttömyysluvut ovat painuneet noin 3 %:n tasolle.
Perhepolitiikassa ykköstavoitteeksi on asetettu ylisukupolvisen
syrjäytymisen katkaisu. Sen vuoksi alle viisivuotiaiden lasten toistuvat
kiireelliset huostaanotot ovat vaihtuneet adoptiokäytännöksi. Jo pelko oman
biologisen lapsen huoltajuuden menettämisestä on johtanut huomattavaan peiliin
katsomiseen ja ryhtiliikkeeseen.
Ylisukupolvista hoivaa tuotetaan rakennus- ja kaavoituspolitiikalla, joka
suosii kolmen sukupolven asumista lähekkäin. Elämän eri vaiheet tulevat
tutuiksi ja keskinäinen huolenpito epäbyrokraattiseksi. Omaishoidon tuki ensin
kaksinkertaistettiin vuoden 2016 tasosta, jonka jälkeen sitä vielä lisättiin.
”Kunnalliskoti” oli enää ani harvan vanhuksen asuinympäristö.
Toivon lisääntyminen yhteiskunnassa on vähentänyt tuntuvasti päihteiden
käyttöä. Kovien huumausaineiden välittämisestä langetetut vankilatuomiot
suoritetaan lyhentämättöminä loppuun saakka. Tupakan polttaminen on jo jäänyt
historiaan ihan samalla tavalla kuin lattialle sylkeminen.
Maahanmuuttajien kotouttamispolitiikka on tuottanut hyvää tulosta Euroopan
Unionin horjuvan politiikan muututtua kansallisiksi ratkaisuiksi. Vuotuinen
maahanmuutto, noin 15 000 henkilöä, on tuonut toivottua nuorehkoa,
aktiivista ja ammattitaitoista väkeä mitä kirjavimpiin tehtäviin. Suomi on
aidosti monikulttuurinen maa ja samalla väestöllinen segregaatio on estetty
tehokkaasti.
Sote-tutkimustyö on keskittynyt vahvasti tehtyjen rakenne- ja
toimintaratkaisujen kustannusvaikuttavuuden selvittämiseen. Se hyödyntää maan
lähes ainutlaatuista henkilötunnusjärjestelmää, jossa toiminnan
pitkäaikaistulosten, vuosien ja vuosikymmenten saavutusten seuranta on
kattavaa.
Teknisissä innovaatioissa maa on nostanut itsensä etämonitorointitekniikan
kärkeen. Kotonaan asuvilla vanhuksilla on vahvat, valokuitutekniikan tukemat
videoyhteydet, joita he käyttävät myös jokapäiväiseen keskinäiseen
kommunikointiinsa. Kukaan ei tunne olevansa yksin ja hylätty.
Palvelujärjestelmää täydentävät matalan kynnyksen sote-kioskit, joita
pyörittävät sote-alan kokeneet ammattilaiset. Hoitojonoista on päästy eroon
soveltamalla ”failure demand”-analyysiä EKSOTEn psykiatrian 2010-luvun alussa
aloittaman kulttuurin mukaisesti.
Ks. myös Kekomäen neljä myyttiä terveydenhuollon johtamisesta (Aalto EE
15.6.2015)
Kuvituskuva
sunlight-768141_960_720 pixabay.jpg (image/jpeg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti