Täydellinen perämoottoripyörä

Antero Lehmuskoski, erikoissuunnittelija
Operatiivisen toiminnan ohjaus -yksikkö
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Täydellisyys on kiehtonut minua jo pitkään. Jotenkin se tuntuu vaan karkaavan sitä kauemmas, mitä enemmän sitä tavoittelee. Koulussa joillakin opettajilla oli se periaate, että täydellinen on vain Jumala, joten kymppi kuuluu hänelle. Me vajavaiset saimme kilpailla muista numeroista. Silti täydellisyyttä tavoitellaan, eikä aina hyvin tuloksin. Lienet kuullut kirjailijasta, joka pyrki korkeaan päämäärään, mutta saavutti korkean sivumäärän.

Joskus harvoin täydellisyys on käsien ulottuvilla. Jos ei muuten, niin sitten täydellisenä epäonnistumisena. Sellaisen kokemuksen jälkeen täydellisyys menettää osan hohdostaan. Mutta onneksi Suomen hallitus ei anna tällaisten uhkakuvien häiritä. Hallitusohjelmassa asetetaan tavoitteeksi, ei enempää eikä vähempää kuin täydellinen sosiaali- ja terveydenhuollon vertikaalinen ja horisontaalinen integraatio.

Istun lakityöryhmässä, jossa on muutamaan kertaan heitetty ilmaan mielikuva täydellisestä tulevaisuudesta. Siinä meidän lastenlapsemme eivät tiedä, mitä ovat sosiaalihuolto ja terveydenhuolto. Eivät ole sellaisiin elämänsä aikana törmänneet. Samalla tavalla kuin eivät radioon, televisioon, kompassiin, karttaan, pankkikonttoriin tai kirjeeseenkään. Nämä viimemainitut kun on integroitu yhteen pieneen laitteeseen heidän taskussaan. Tuossa tulevaisuuskuvassa sote-integraatio on siis täydellinen. Jokin siinä kuitenkin vaivaa minua.

Mitä sitten tarkoittaa vertikaalinen ja horisontaalinen integraatio? Nopea googlaus paljastaa, että liiketaloudessa vertikaalinen integraatio tarkoittaa tuotteen eri tuotantovaiheista huolehtivien yhtiöiden yhdistymistä. Integraation seurauksena yhtiö hoitaa tuotteiden valmistusprosessin alusta loppuun. Horisontaalinen integraatio puolestaan tarkoittaa sitä, että samaa tuotetta valmistavat yritykset yhdistyvät. Joskus yhtiöt hankkivat näin kilpailijansa pois markkinoilta.

Näin ajateltuna täydellinen sote-integraatio tarkoittaa sitä, että toiminta-alueella on vain yksi sosiaali- ja terveyspalveluja tuottava organisaatio. Ja tämä organisaatio hoitaa koko palveluntuotantoprosessin itse. Ihan näin täydellistä integraatiota ei ymmärtääkseni kuitenkaan tavoitella, vaan sijaa jää edelleen myös yksityisille toimijoille. Näin ainakin toivon.

Miten tähän sitten liittyy tuo sosiaalihuollon ja terveydenhuollon katoaminen? Minussa visio herätti mielikuvan niin täydellisestä integraatiosta, että myös valmistettavat tuotteet – siis tässä tapauksessa palvelut – yhdistetään. Silloin ei ole enää sosiaalipalveluja eikä terveyspalveluja. Leikitäänpä hieman tällä ajatuksella.

Otetaan esimerkiksi maineikas japanilainen yritys, jonka nimi alkaa y:llä ja joka valmistaa muun muassa moottoripyöriä, perämoottoreita, soittimia ja viihde-elektroniikkaa. Jätetään viimeksi mainitut tarkastelusta pois ja keskitytään perämoottoreihin ja moottoripyöriin. Täydellisen integraation tuloksena näiden molempien valmistus lakkaa, ja yhtiö ryhtyy valmistamaan perämoottoripyöriä. Tämä on liiketaloudellisesti kannattavaa, kun tuotantoprosessit voidaan yhdistää ja tuloksena on lähes kaikkia maalla ja merellä liikkuvia miellyttävä tuote.

Jostain syystä perämoottoripyörät eivät kaikesta huolimatta ole yleistyneet, vaikka kyseisen yhtiön osaamisella tuote hipookin täydellisyyttä. Olisiko niin, että integraatiosta huolimatta sosiaalihuoltoa ja sen osaajia tarvitaan tulevaisuudessakin? Ja terveydenhuoltoa? Olisiko niin, että täydellinen perämoottoripyörä ei kiinnosta sen enempää veneilijöitä kuin motoristejakaan?