Sosiaaliala ja johtamisen taito

Mali Soininen

Eläkkeelle siirtyessään näkee kirkkaasti mennyttä: jokaisen esimieheni eri vaiheissa rinnallani. Mistä koostuu hyvä sosiaalialan johtaminen? Muistelemalla haluan hiukan lisätä ymmärrystä.

Aloitin työurani sosiaalityöntekijänä poikien koulukodissa. Vanhan koulukotijohtajan kyky osoittaa kunnioitusta nuorelle sukupolvelle kosketti. Erityistyöntekijänä sosiaalityöntekijä oli johtajan mukaan valtavirrasta poikkeava henkilö, jonka toimintaa koulukotiympäristö muokkaa. Sosiaalityön identiteettiäni tuki kannustava valmentava johtaminen ilman, että käsitettä silloin käytettiin. Johtajaominaisuuksina korostuivat laaja yhteiskunnallinen ymmärrys ja kunnioittava sosiaalisuus. Johtaja näki nuoret pojat, oppilaat, henkilöstön ja yhteisön. Katse ei ollut johtajan, kasvattajan tai sosiaalipoliitikon. Hän katsoi siitä, mistä laiminlyöty, kehityksessään haavoitettu nuori poika katsoi. Hän kuuli ajatuksia ja tunteita, loi luottamusta katse  tulevaisuudessa. Arvokasta johtamisessa on empaattisuus, eettisyys ja vahva energia. Ammatissa kasvaminen on ihmisenä kasvamista.

Siirryttyäni tyttöjen koulukotiin kohtasin esimiehessäni tunneälyn mestarin. Älykäs rationaalinen johtaminen yhdistyi itsetuntemukseen ja vuorovaikutustaitoihin. Vahva itsehallinta ja paineensietokyky toi turvallisuutta. Kiinnostavinta oli oivaltava huumorin- ja tilannetaju: lämmin huumori lisäsi kohtaamisten arvonantoa ja arjessa viljeltiin iloa. Ilo ja keveys loivat työn ja yhteisön ainutlaatuisen hengen.

Sosiaalialan oppilaitosverkoston synnyttyä lähdin luomaan uuden polven koulutusta. Esimieheni oli rehti ja rohkea uuden luoja. Henkilöstö rakensi alan tieto- ja arvoperustaa, ihmiskäsitystä ja näkyvyyttä. Kehittämiseen rauhaa toi johtamisen ennakoivuus ja johdonmukaisuus. Vaikutuin johtamisen selkeydestä sekä sosiaalialan arvokkuudesta ja voimasta koulutusarjessa.

Ammattikorkeakoulussa loimme sosiaali- ja terveysalan yhteistä koulutusohjelmaa. Johtajamme tunnisti yhdistymisen kasvukipuja ja valtajännitteitä. Hän oli lempeä eikä koskaan kadottanut näkemystä prosessista ja tavoitteesta, omasi tietoa yhteistyön vaatimasta sitkeydestä. Johtaja antoi mallia päämäärätietoisuudesta, nöyryydestä ja palveluhenkisyydestä.

ISO koitui työurani kutsumukselliseksi täyttymykseksi. Sain yhdistää kehittäjän työn ja elämäntyylini, luovan intohimoni, ikäni, kokemukseni ja elämänarvoni. Integraatio oli positiivista. Työstä koitui keskeinen itseilmaisun alue. Mielensisäisten merkitysten läsnäolo työssä ei mahdollistu ilman ikä- ja sukupuolisensitiivistä johtamisosaamista.

Johtajamme loi työhön hehkua. Johtamisessa loistivat elinvoima, henkinen notkeus ja rentous. Yhteisön itseluottamus kumpusi innostuksen palosta ja vahvasta oppimisen asenteesta. Moniäänisissä dialogeissa oli tilaa keskeneräisyydelle ja kipinöiville, myös kapinoiville ajatuksille. Hyvä johtaminen on vuorovaikutusta, jossa niin esimiehellä kuin työntekijöilläkin on oma vastuullinen roolinsa, joka vaikuttaa jokaiseen. Se synnyttää hyviä työyhteisötaitoja, itsensä johtamista, oman työn ja elämän teeman löytämistä.

Johtamisen taito - mikä näitä ikimuistoisia johtajiani yhdisti?

Hyvä sosiaalialan johtaja rakastaa totuutta ja tunnustaa työnsä yhteiskunnalliset lähtökohdat. Hän on nöyrä ja uljas yhtä aikaa. Hän kysyy kriittisesti. Johtajuus versoaa henkilökohtaisesta näystä, sitoutumisesta ja kutsumuksesta palvelemiseen. Johtajillani oli luottavaiset silmät, katse, joka tuottaa toivoa ja onnistumista, kasvot, jotka heijastivat valoa. Heissä oli uskallusta tulla tärkeäksi toisille ja antaa toisten tulla tärkeiksi itselle. Sain kokea johtajuuden integroitumisen selkeään persoonallisuuteen. Hyvä johtaja näkee arjen kauneuden ja myös rikkonaisuuden sekä kokee täydesti myös eheytymisen ihmeen ja lohdun.