Rakastan lukemista ja parhaita teoksia saatan lukea monta kertaa. Viimeksi metsästin kirjahyllyn uumenista tunnetun kirjailijan menestysteosta. Tiedätte, miten siinä käy: sitä, mitä etsii, ei löydä, mutta sen sijaan löytää muuta kiinnostavaa. 
Tarja Kauppila iloitsee sosiaalityön
tutkimuksen vahvistumisesta
Talvinen tykkilumimaisema kannessa ja otsikkona Tahdolla tuloksia sosiaalialalla (2010). Oi, kuka teistä vielä muistaa tämän? Osaamiskeskusten toimittama ystäväkirja sosiaalineuvos Martti Lähteiselle hänen jäädessään eläkkeelle sosiaali- ja terveysministeriöstä.
Kirjan esipuheessa todetaan, että osaamiskeskukset ovat tuolloin jo ”lunastaneet paikkansa kehittämisen areenalla”. Ja tätä seuraava lause on herkullinen: ”Sosiaalityön käytäntöjen ja tutkimuksen välisen vuorovaikutuksen edistäminen sekä tutkimustarpeisiin vastaaminen ovat keskeisiä lähiajan tehtäviä.”
Lähiaikaahan ehti tuostakin vielä kulua kymmenen vuotta, ennen kuin sosiaalityön ja sosiaalipalvelujen tutkimuksen valtionrahoitus näki päivänvalon vuoden 2020 lopulla. Sosiaalihuoltolakiin lisätyn 60 c §:n mukaan sosiaali- ja terveysministeriö voi jatkossa myöntää valtion rahoitusta yliopistotasoisille sosiaalityön tutkimushankkeille, jotka sopivat yhteen sosiaalityön tutkimustoiminnan painoalueiden ja tavoitteiden kanssa.
Ensimmäiset historialliset sosiaalityön tutkimuksen valtionrahoituspäätökset tehtiin vuoden viimeisenä päivänä. Sosiaalialan osaamiskeskukset ovat eri tavoin mukana yhteistyössä kaikissa rahoitetuissa tutkimuksissa. Onnen päivä!
Soccan johtaja Pirjo Marjamäki muistutti juuri, että itse asiassa tätä tutkimuksen valtionrahoitusta on aktiivisesti tavoiteltu jo yli kahden vuosikymmenen ajan. Ja sitäkin varhaisempi STM:n työryhmämuistio (1997:4) vahvistaa, että tutkimus ja kehittäminen on nähty tiiviinä parina sosiaalihuollon erityisosaamisen turvaamisessa ja koko alan uudistamisessa. Osaamiskeskusten pitkäjänteinen kehittämistoiminta sai nyt viimein kaipaamansa ’tutkimuspuoliskon’, ja alan tutkimuksellinen kehittämistoiminta vähitellen vahvistuu.
Varovasti selaan ystäväkirjaa, ja kaihomieleen palautuvat kiitoksin arvokkaat yhteistyökumppanit, joista monet ovat siirtyneet eläkkeelle ja osa tuonpuoleiseen. Marttia on kirjan lehdillä kuvailtu ”sitkeäksi sissiksi, periaatteelliseksi ja peräänantamattomaksi kuin umpihankihiihtäjäksi, taitavaksi junailijaksi ja diplomaatiksi sekä innovatiiviseksi uusien mahdollisuuksien näkijäksi”. Vastaavanlaista vahvaa tahtoa, osaamista ja sinnikkyyttä tarvitaan vielä paljon siihen, että nyt käynnistettävät tutkimukset – ja kaikki myöhemmätkin - valaisevat sosiaalityön kehittämistä viisaaseen ja vaikuttavaan suuntaan.
Uraauurtavien tahtoketjussa jokainen lenkki on tärkeä.
Tarja Kauppila on ISOn johtaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti