Marko
Haakana
toiminnanjohtajaSoroppi ry
Palasin
syyskuussa koulunpenkille. Aloitin "ekaluokkalaisena"
Karelia-ammattikorkeakoulun Ikäosaamisen koulutusohjelmassa Joensuussa. Opinnot
johtavat sosiaali- ja terveysalan ylempään korkeakoulututkintoon.
Hakuvaiheessa
keväällä suorastaan innostuin. Aivan kotikulmilla olisi tarjolla ainutlaatuinen
koulutus. Siinä yhdistyisi monta asiaa: haluni kehittää ja monipuolistaa omaa
osaamista, uudet näkökulmat ja ikäosaamisen tulevaisuusorientaatio. Lisäksi
halusin hakea tiedollista vastavoimaa syrjivälle asenneilmapiirille ja lyhytnäköisille,
hetken huumassa tehdyille yhteiskunnallisille leikkauksille. Kylläpä kelpaisi!
Koulutiellä
olen monessakin mielessä uuden edessä. Edellisestä opiskelukerrasta sujahti 15
vuotta ja sairaanhoitajan tutkinnosta peräti 19 vuotta. Työelämä,
vapaaehtoistoiminta eri järjestöissä, perheasiat, politiikka ja muut omat
harrasteet imaisivat tuossa välissä tiiviisti mukaansa.
Koulutushistoriassa
ylempi amk-tutkinto on vielä varsin uutta. Ikäosaamisen koulutus vielä
uudempaa. Suomessa ainoastaan Karelia-amk:ssa on sitä tarjolla. Ensimmäinen
ryhmä aloitti syksyllä 2015 ja oma ryhmäni syksyllä 2016.
Koulutien
vaaranpaikat tarkistin etukäteen, jotta polkupyörämatka kodin ja koulun välillä
sujuisi turvallisesti. Repun, penaalin, kirjoitusvälineet ja mapin hankin
hyvissä ajoin etukäteen. Jälkiviisaana voisi nyt todeta, että tabletteja, iPad-sovelluksia
tai muuta kannettavaa tietotekniikkaa olisi pitänyt ostaa. Sähköiseksi on
mennyt tunnelma tältä osin.
Ikäihmisten
määrä kasvaa niin kansainvälisesti, valtakunnallisesti kuin paikallisesti. Suomessa
on tällä hetkellä yli miljoona 65-vuotiasta, ja määrä kasvaa yhä. Suhteellisesti
ottaen pohjoiskarjalainen väki on iäkkäämpää kuin muualla maassa. Ikääntyminen
on varma kasvuala Pohjois-Karjalassa!
Ikäosaamista
tarvitaan kaikkialla, ei pelkästään sosiaali- ja terveysalalla. Se on tärkeää niin
yhdyskunta-, liikenne- ja vaatesuunnittelussa kuin järjestötoiminnassa tai
kulttuuri- ja liikuntatarjonnassa.
Ikäosaamisen
opintoja on nyt takana parisen kuukautta. Ikäosaamisen ajattelutaajuus on
selvästi asettumassa omalle kanavalleen. Opetuksen, kirjojen ja lehtien lisäksi
oppia saa puolin ja toisin opiskeluryhmästä. Työ- ja harrastetaustastani johtuen
voin jakaa tietoa köyhyyteen, yksinäisyyteen, päihteisiin ja mielenterveyteen
liittyvistä asioista. Kaikkiin näistä ilmiöistä ei taida löytyä
käsitteellistettyä tietoakaan.
On
tärkeää pysähtyä pohtimaan ikäihmisten erilaisia hyvinvoinninvajeita. Olisi
aikaa harrastaa, muttei rahaa siihen. Seutuopiston maksu, teatterilippu,
musiikkiesitys - liian kallis arjesta nipistettäväksi. Ostaako kaupasta leipää
vai apteekista terveyden ja toimintakykyisyyden kannalta tärkeät lääkkeet, kun
molempia ei voi valita? Matkustaako linja-autokyydillä vierailulle katsomaan
lapsenlastaan toiselle paikkakunnalle vai ostaako lämmintä vaatetusta talven
varalle? Minne hakeutua yli 65-vuotiaana mielenterveyskuntoutujana? Entä jos
hoitamaton, ehkä tunnistamatonkin, päihdeongelma vaivaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti