Sote-uudistus tarvitsee myös maaseutuvaikutusten arviointia

Mari Kattilakoski
erityisasiantuntija
Maaseutupolitiikan Elämänlaatuverkosto 

Hallitus julkisti kesäkuun lopulla sote-uudistuksen alustavat lakiluonnokset. Myös uudistuksen vaikutuksia palvelujen käyttäjiin, henkilöstöön, kunta- ja valtiontalouteen ja viranomaisten välisiin suhteisiin on arvioitu.

Sote-uudistuksen valmistelu kaipaa myös maaseutuvaikutusten arviointia. Tähän tarpeeseen vastasi osaltaan maaseutupolitiikan Elämänlaatuverkoston kesäkuussa järjestämä työpaja, johon osallistui reilu parikymmentä henkilöä muun muassa ministeriöistä, tutkimuslaitoksista ja kunnista. Työpajassa käytiin keskustelua sote-uudistuksen maaseutuvaikutuksista erityisesti maakunnille siirtyvän järjestämisvastuun, valinnanvapauden ja päivystysuudistuksen osalta.  Varsinaiset sote-uudistuksen lakiluonnokset ilmestyivät tosin vasta työpajan jälkeen.

Keskusteluissa järjestämisvastuun siirtymisestä maakunnille painotettiin maakuntien vastuuta huolehtia sote-tavoitteiden toteutumisesta myös maaseutualueilla.

Keskeisenä elementtinä sote-uudistuksen läpiviemisessä nähtiin tieto. Maakunnissa tarvitaan yhä kohdennetumpaa ja paikkaperustaisempaa tietoa palvelujen tarpeesta suuntaamaan palvelujen järjestämistä. Keskeiseksi nousee niin ikään palveluohjaus - asiakkaiden ohjaus tarvittavien palvelujen luo monimutkaistuvassa palveluviidakossa. Vastuu kokonaisvaltaisesta hoidosta ja saumattomista palveluketjuista on maakunnilla. 

Valinnanvapauden aito toteutuminen maaseutualueilla herättää huolta ja epäilyä. Monituottajuusmallin toteutuminen myös maaseudulla edellyttää mahdollistavaa valinnanvapausmallia - joustoa niin palvelujen valintaan kuin palvelujen tuotantoon markkinoiltaan ohuilla maaseutualueilla.

Palveluseteli ja henkilökohtainen budjetti nähdään keinoina edistää valinnanvapautta ja pienten paikallisten palveluntuottajien pääsyä palvelumarkkinoille. Myös monialayrittäjyys ja eri toimijoita yhteen kokoavat palvelukeskukset täydentäisivät maaseudun palvelutuotantoa. Ne myös avaisivat muutoin markkinoiltaan ohuilla maaseutualueilla yrittäjyysmahdollisuuksia esimerkiksi ennaltaehkäisevien palvelujen ja sote-palvelujen yhdistämisen kautta.

Kaiken kaikkiaan valinnanvapaus maaseudulla tarvitsee toteutuakseen paitsi paikallisen kilpailutusosaamisen vahvistamista, myös paikallisten erityispiirteiden ja paikallisesti eriytyvien palvelutarpeiden tuntemusta.

Niin päivystysuudistuksen kuin laajemminkin sote-palveluja koskevien uudistusten ongelmana on palvelujen saavutettavuuden tarkastelu keskiarvojen kautta. Maaseudun erityispiirteet katoavat helposti tilastollisiin keskiarvoihin, jolloin todellista kuvaa sote-palvelujen tilasta ja saavutettavuudesta ei saada. Mikäli vaativin ympärivuorokautinen päivystys kootaan 12 sairaalaan hallituksen esityksen mukaisesti, on matka-aika lähimpään laajaan päivystysyksikön sairaalaan puolella suomalaisista alle 30 minuuttia ja 80 prosentilla alle 50 minuuttia.

Mutta keitä ovat väestöstä ne 20 %, joiden matka-aika olisi yli 50 min? Tilastollisten keskiarvojen sijaan palvelujen saavutettavuutta tulisi selvittää vaihteluvälien kautta - keihin ja minne vaihteluvälin maksimi kohdentuu.

Kaiken kaikkiaan sote-uudistuksesta käytävä keskustelu ja arviointi kaipaavat myös maaseutuvaikutusten arviointia.

MaaseutupolitiikanElämänlaatuverkosto