Kiikarissa sosiaali- ja terveydenhuollon ohjattu tulevaisuus

Tarja Kauppila, johtaja, ISO

 

 

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) arvioi vuosittain sote-palvelujen järjestämistä. Joka toinen vuosi tehdään laaja palvelujärjestelmäarviointi ja joka toinen vuosi seurataan erityiskysymyksiä sekä niiden alueellista kehitystä. Viimeisimmissä raporteissa kuvataan, mitä kehittämistoimia alueilla on tehty vuoden 2018 jälkeen niissä kohteissa, joihin muutoksia oli kaivattu. Valtakunnalliset teemat on valittu yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa, ja aluekohtaiset teemat on valittu yhteistyössä alueiden edustajien kanssa. 

 

THL:n arvioinnissa tietolähteet ovat monipuolisia ja prosessi työllistää useita henkilöitä - tehdään suuri ponnistus. Laadullisen aineiston lisäksi tarkastellaan ydinindikaattoreiksi kutsuttuja muuttujia laajoista havaintoaineistoista. Suurin osa ’ydinindikaattoreista’ kuuluu sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusvaikuttavuusmittaristoon (KUVA), jossa osoittimia on jo satoja. Viimeksi tiedoissa oli havaittu useita tietojen käyttöä rajoittaneita laatupuutteita.

 

Jos opettaisi sosiaali- ja terveydenhuollon ohjausta ja kehittämistä, niin tulevaisuuden osaajia kouluttaessa peruskysymyksiä ei kaiketi voisi ohittaa. Mitä tehtäisiin tiedoilla, joiden oikeellisuuteen ei voitaisi luottaa? Mitä tehtäisiin valtavalla määrällä osoittimia, jos ei olisi yhteisesti jaettua tietoa siitä, 1) missä ollaan nyt eli selkeää tilannekuvaa, 2) minne ollaan matkalla eli selkeää tavoitekuvaa ja 3) miten sinne päästäisiin eli kustannusvaikuttavaa menetelmäkuvaa? Miten toimintaa voitaisiin vaikuttavasti ohjata ja kehittää, jos peruskysymykset olisivat vailla selkeitä, yhteisesti jaettuja ja perusteltuja vastauksia? Eikö voimavarojen vaikuttava kohdentaminen ontuisi? 

 

Kansallinen sote-ohjaus voidaan kuvata siirtymänä normiohjauksesta resurssi- ja informaatio-ohjauksen kautta nykypäivien hybridimalliin, jossa eri ohjausmuotoja yhdistellään ja tavoitellaan vaikuttavuutta tiedolla ohjauksen keinoin. Heinämäen väitöskirjan (2012, 200) mukaan 2000-luvulla kuntien sosiaali- ja terveysjohdolla ei ollut selkeää käsitystä valtionohjauksesta, ja he eivät pitäneet esimerkiksi kansallisia ohjelmia ohjausvälineinä. Tulevaisuuden osaajien pitäisi saada sote-ohjauksesta hyvin selvää, jotta se ohjaisi niin, kuin on tarkoitus. Ja toki osaajien tulisi toimia sovitusti, niin tietoa kerättäessä kuin sitä sovellettaessa.

 

Sote-selvityshenkilöinä (Kauppila ja Tuulonen 2016) nostimme esille konkreettiset rakenteellisen ohjauksen ja tutkimuksellisen kehittämisohjauksen tarpeet. Nykytoiminnasta tutkittuun tietoon ja tunnetusta tutkimustiedosta tulevaisuuden vaikuttavaan toimintaan -ketjut kaipaavat sellaisia alueellisen kontekstin rasitteet ja ratkaisumahdollisuudet tuntevia, välittäviä tekijöitä, jotka yksinkertaistavat, varmistavat ja seuraavat uudistusten toimeenpanoja. Vuodesta ja hallituskaudesta toiseen. 

 

Sote on todella vastuullinen kestävyyslaji, jossa tarvitaan pitkäjänteisestä tutkimuksellista kehittämistoimintaa. Kyllä kouluja käyneen on vaikea hyväksyä, että sote-rakenneuudistuksen yhteydessä toistuvasti lykätään tutkimus-, koulutus- ja kehittämisrakenteiden vahvistaminen johonkin uudistuksen jälkeiseen aikaan. Tulevaisuus on tehtävä.