Mitä kuntaan jää?

Heini Lehikoinen, terveyssuunnittelija
Joensuun kaupunki

Pohjois-Karjalan kunnissa ja Heinävedellä rakennetaan Siun sote -kuntayhtymää, joka aloittaa toimintansa vuoden 2017 alusta. Siun soten myötä alueen kaikkien kuntien sosiaali- ja terveyspalvelut sekä keskussairaala yhdistetään samaan organisaatioon. Muutos on laaja. Kunnista siirtyy Siun soten työntekijöiksi yli 6 000 sote-ammattilaista.

Mitä jää kuntaan? Minä jään. Lisäksi kuntaan jää edelleen vastuu asukkaidensa hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä. Näitä asioita on tärkeä pohtia sekä henkilökohtaisessa että valtakunnallisessa mielessä.

Kunnille on tarjottu erilaisia rooleja sen jälkeen, kun niillä ei enää ole vastuuta sote-palveluiden järjestämisestä. On esitetty, että kunnat voisivat tavoitella aktiivisesti elinkeinoroolia. Tai toimia yhteisöjen alustana, koordinoimassa kolmannen sektorin toimintaa. Kunnat voisivat myös toimia uudella tavalla hyvinvointiroolissa ilman massiivisia palvelutehtäviä. Tai sitten voihan kunta aina jäädä myös näivettymään perinnerooliin odottamaan kuntaliitosta. Käytännössä asia ei luonnollisesti ole ihan näin mustavalkoinen. Rooleja voi olla useita ja ne kytkeytyvät toisiinsa.

Kunnilla olisi NYT tuhannen taalan paikka valita, mihin jatkossa panostavat. Tehtävä ei kuitenkaan ole välttämättä helppo, sillä kunnan rooli palvelujen järjestäjänä ja jopa tuottajana on syvällä ihmisten mielissä. Mutta jos ajatellaan esimerkiksi sote-palveluita, voi pohtia, kuinka paljon kunnat ovat voineet todellisuudessa nykyäänkään vaikuttaa niiden kehittymiseen. Palveluita ohjataan ylhäältäpäin, resursseja on aina liian vähän kasvavaan tarpeeseen nähden, ammattitaitosta työvoimaa on vaikea saada, tietojärjestelmät eivät toimi järkevästi, ja niin edelleen.

Uusien roolien myötä kunnat tulevat entistä enemmän erilaistumaan ja kunnan ottama rooli voi olla merkittävä imagollinen tekijä niin kunnan asukkaiden kannalta kuin ulospäin. Suurin muutos olisi kuitenkin tapahduttava asenteissa. Kunnan tulisi tietää, mitä asukkaille aidosti kuuluu. Sen tulisi ottaa heidän viestinsä tosissaan ja toimia asukkaita palvelevana yhteisönä.

Hyvinvointikunnan sisältö tulisi mielestäni määrittää uudelleen. Kunnan tulee itse tehdä tämä määrittely. Nyt on aika keskustelulle siitä, mitä vastuu hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä tarkoittaa. Ennen kaikkea voisimme laajentaa ajatteluamme niin, että hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on muutakin kuin oma terveyskeskus. Pitäisikö kunnissa alkaakin hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen sijasta puhumaan esimerkiksi sujuvasta arjesta, hyvästä elämästä, elämän laadusta, elämisen mahdollisuuksista tai onnellisuudesta?

Pääsiäisen aikaan ulkoillessani ajattelin, että minun elämän laatuuni vaikuttaa merkittävästi se, että vaikka asun kaupungissa pääsen suht helposti Taiga-koiran kanssa puhtaaseen luontoon ja keväthangille hiihtämään. Mitkä asiat tekevät Sinut onnelliseksi ja arjestasi sujuvamman?