Niina
Ohtonen työskentelee sosiaalityöntekijänä ja ISO SOS -hankkeen työntekijänä
Sosterissa.
Yllätyin siitä,
miten moni mainitsi olevansa yksinäinen, kun täyttelin ISO SOS -hankkeen
palvelukokeiluun liittyvän Enonkosken hyvinvointiryhmän aloituslomakkeita
ryhmäläisten kanssa. Suurin osa ryhmään osallistujista asuu yksin ja kotoa ulos
lähteminen on vaikeaa moninaisista terveydellisistä syistä johtuen. Jokainen
ryhmään osallistuja ilmaisi tyytyväisyytensä siihen, että ryhmätoimintaa
järjestetään ja koska kuljetus kokoontumispaikkaan on järjestetty,
osallistuminen ei ole ongelma. Ryhmän tarkoitus on tuottaa ryhmäläisille
hyvinvointia ruoan, eri palveluiden esittelyn ja keskustelun kautta sekä tuoda
kokemus osallisuudesta.
Sanotaan, että
jokainen ihminen kokee yksinäisyyttä jossain elämänsä vaiheessa. Tämän voin
allekirjoittaa myös omien kokemusteni valossa. Yksinäisyys on hyvin
henkilökohtainen kokemus ja eri ihmisille yksinäisyys tarkoittaa eri asioita.
Myös elämänvaiheella, jota elää, on merkitystä yksinäisyyden kokemuksissa. Joillakin ihmisillä ei ole ketään kenen
kanssa keskustella, henkilöltä puuttuu seuraa, kavereita tai elämänkumppani.
Jotkut kokevat, ettei kukaan ymmärrä häntä. Yksinäisyyden kokemus voi olla
tilapäinen, johonkin tilanteeseen liittyvää tai kroonista. Yksinäisyydessä on
nähdäkseni pitkälti kysymys ulkopuolisuuden ja osattomuuden tuntemuksista.
Mitä pitkään
jatkunut yksinäisyys aiheuttaa? Tutkimustulosten mukaan yksinäisyys voi
heikentää stressin tavoin vastustuskykyä ja altistaa vakaville sairauksille,
kuten kakkostyypin diabetekselle, eri syöville, sepelvaltimotaudille ja
sydänsairauksille. Yksinäiset ovat ei-yksinäisiä herkempiä kokeilemaan huumeita
ja alkoholia. Yksinäisyydellä on havaittu olevan myös yhteys peliriippuvuuteen.
Yksinäisyys voi pahimmillaan aiheuttaa ja johtaa ahdistuneisuuteen, sosiaalisen
fobiaan, masennukseen ja myöhemmin itsetuhoisuuteen.
Yksinäisyys
vaikuttaa voimakkaasti myös yksinäisen taloudelliseen tilanteeseen. Yksin
elävällä on usein huonompi kyky hankkia esimerkiksi asuntoa tai harrastaa.
Negatiiviseen yksinäisyyteen liittyy usein myös voimakkaasti kateus tai
suoranainen viha muita ihmisiä kohtaan, joilla elämänlaatu on parempaa.
Ikääntyneiden
ihmisten yksinäisyys johtaa muun muassa lisääntyneeseen kuolleisuuteen ja
terveyspalveluiden käyttöön, laitoshoitoon ja muistitoimintojen heikkenemiseen.
Tutkimuksissa yksinäisyyden on todettu aiheuttavan jopa yhtä pahoja vaivoja
ihmiskeholle kuin fyysiset vammat. Onko meillä varaa yksinäisyyteen? Mitä kaikkea voitaisiinkaan saada aikaan
eri-ikäisille suunnatuilla ilmaisryhmillä ja tapahtumilla, joihin olisi
järjestetty kuljetus? Toiminnan ei tarvitse olla ihmeellistä, kunhan vain
kaikilla halukkailla on siihen mahdollisuus osallistua ja toiminnan sisältöön
vaikuttaa. Entä jos juuri sinä kävisit jo tänään kysymässä naapurin Liisalta
tai Matilta kuulumisia? Tai kutsuisit jonkun tutun kahville tai kävelylle?
Pienillä teoilla voi saada aikaan paljon iloa.
