perjantai 11. tammikuuta 2019

Hektistä pyöritystä ja sinisiä ajatuksia

Päivi Malinen:


Kolme vuotta sitten hyppäsin tutusta ja turvallisesta sosiaalitoimiston virkatyöstä uuteen maailmaan, kun sain ISOsta määräaikaisen sosiaalityön erityisasiantuntijan pestin. Tarkoitus oli pääasiassa alkaa kehittää sosiaalityötä osaamiskeskusten yhteisessä PRO SOS -hankkeessa. Matkaan tuli kuitenkin mutkia, eikä hanke lopulta rantautunutkaan Itä-Suomeen asti. Peukaloita ei silti ole tarvinnut pyöritellä.
Itä-Suomi on monilla mittareilla mitattuna köyhää, syrjäytynyttä ja pahoinvoivaa aluetta. Ihmisillä on elämässään monenlaisia pulmia, joihin sosiaalityössä pyritään tarjoamaan apua ja tukea. Minun tehtäväni kehittäjänä on auttaa sosiaalialan työntekijöitä, jotta he pystyisivät hoitamaan työnsä mahdollisimman hyvin, saisivat työn tueksi toimivia välineitä ja jaksaisivat tolkuissaan vaativassa työssä.
Viime vuodet ovat olleet melkoista hankehyörinää. Pääsin valmistelemaan ISOn omaa aikuissosiaalityön kehittämishanketta, joka lopulta käynnistyi viime vuoden alussa. Valtakunnallisessa lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma LAPEssa tehtiin työtä yhdessä niin valtakunnallisesti kuin ISO-alueen maakuntien kanssa. Mallinsimme, millainen valtakunnallinen lastensuojelun yhteiskehittämisrakenne voisi olla ja kokeilimme sen toimintaa käytännössä.
Viimeisin aluevaltaus on ollut sosiaalihuollon tiedonhallinnan kehittäminen osaamiskeskusten yhteisessä Kansa-koulu II -hankkeessa. Siinä olen vastannut erityisesti esimiesten valmennuksen suunnittelusta ja toteutuksesta. Jatkossa olen mukana myös yksityisille sosiaalipalvelujen tuottajille suunnatuissa valtakunnallisissa kirjaamisvalmennuksissa.
Perustyön osana olen mukana erilaisissa sosiaalityön verkostoissa joko vetäjänä tai jäsenenä. Niissä jaetaan tietoa ja kokemuksia ja voidaan oppia ja hyötyä toisten tekemästä työstä ja heidän kokeiluistaan. Nyt perustyönkin tekemiseen tulee lisää pitkäjänteisyyttä, kun tehtäväni vakinaistettiin tämän vuoden alusta!
Kehittämistyö on vain harvoin hyvin nopeasti tapahtuvaa ja helposti käytäntöön asti juurtuvaa. Siihen tarvitaan pidempijänteistä työtä, tukea ja muistuttamista. Minun on nyt mahdollista olla apuna myös tässä asiassa ISOn alueella, ja se tuntuu hienolta.
Kehittäminen on tiimityötä ja vaatii onnistuakseen innostuneita ja sitoutuneita ihmisiä. On oltava valmis heittäytymään uusiin tilanteisiin, siedettävä epävarmuutta, jatkuvaa muutosta ja epätäydellisyyttä. On rohkeasti kokeiltava ja tehtävä asioita ensimmäistä kertaa. On hyvä osata kuulla, kuunnella ja haistella, millaisia kehittämistarpeita sosiaalityön kentällä on. Osa näistä tunnusteluista johtaa johonkin konkreettiseen, kuten hankkeiden valmisteluun ja lopulta hanketyöhön tai jonkun asian kehittämiseen ihan perustyön osana. Osan kohdalla voi taas todeta, että tulipahan tällaistakin hetki äherrettyä.
Työpäivät ovat välillä hektisiä, mutta on tärkeää löytää myös niitä pysähtymisen paikkoja, sinisiä hetkiä, leikkiä hetki Havukka-ahon ajattelijaa ja antaa ajatusten lentää. Sitten jaksaa taas hyöriä ja pyöriä 🙂