Teija Nuutinen toimii järjestösuunnittelijana Sininauhaliitossa.
Tunnustaudun järjestöjääräksi! Jo pikkulapsesta lähtien olen
kuulunut johonkin itäsuomalaiseen yhdistykseen, jossa on haluttu parantaa
maailmaa, tavalla tai toisella. Muistan, miten tärkeältä tuntui 4H-yhdistyksen ”pikkuvasikka”
-toiminta -70-luvulla. Maalaistalojen lapsina saimme oman kasvattivasikan
vuoden ajaksi omaan kotinavettaan – en tosin muista miksi! Mutta vasikan
muistan, miten se pehmeällä turvallaan imi sormeani, jota kenties kuvitteli
emolehmän tissiksi.
Kyläyhdistys ja kyläkoulu kaikkien kohtaamispaikkoina
Myöhempinä vuosikymmeninä, omankin perheeni maaseudulle perustaneena, kyläyhdistys tarjosi monenlaisia osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuuksia. Hankittiin kylälle katuvaloja turvaamaan lasten koulumatkaa tai järjestettiin kylän vanhuksille virkistyspäiviä kyyteineen, ruokailuineen ja kampaajapalveluineen.
Myöhempinä vuosikymmeninä, omankin perheeni maaseudulle perustaneena, kyläyhdistys tarjosi monenlaisia osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuuksia. Hankittiin kylälle katuvaloja turvaamaan lasten koulumatkaa tai järjestettiin kylän vanhuksille virkistyspäiviä kyyteineen, ruokailuineen ja kampaajapalveluineen.
Kyläkoulu toimi ”matalan kynnyksen kohtaamispaikkana”,
tilana, jonne jokainen saattoi tulla semmoisenaan. Siellä tultiin kohdatuksi ja
palvelluksi ihan vain sen vuoksi, että oltiin kyläläisiä. Ja itsekin sai
osallistua. Kyläyhdistyksen ansiosta kyläkoulun jääkiekkokaukalossa paloivat sähkövalot,
ja rantakalaillassa ja pilkkikilpailuissa jaettiin kauppojen ja yritysten
lahjoittamia arpajaispalkintoja.
Oi niitä aikoja! Maailman muuttuessa myös yhdistystoiminnan
on joko muututtava tai kuihduttava pois. Nyt täytyy ja nyt saa tehdä yhteistyötä
muiden yhdistysten, seurakuntien, kuntien sekä monenkirjavan ”sote- ja hyte”
-kentän kanssa, jotta yhä useampi pääsisi osalliseksi kohtaamisesta ja
palvelluksi tulemisesta.
Ihmiskasvoista ihmisarvotyötä
Sininauhaliiton 106 jäsenyhteisöstä 15 toimii Savo-Karjalan eli Pohjois-Karjalan, Etelä-Savon ja Pohjois-Savon sekä Kainuun alueilla. Jäsenyhteisöissä on monenlaista vapaaehtoistoimintaa ja ruoka-aputyötä tai edistetään hyvinvointia luonnon, eläinten, käsillä tekemisen ja maaseutuympäristön avulla. Jossakin yhdistyksessä toimitaan lapsiperheiden, vanhusten ja maahanmuuttajien hyväksi kaupunkilähiössä. Jotkut yhdistykset tuottavat päiväkeskuspalveluja tai asumisen tukea oman kaupunkinsa tai kokonaisen maakunnan tarpeisiin.
Sininauhaliiton 106 jäsenyhteisöstä 15 toimii Savo-Karjalan eli Pohjois-Karjalan, Etelä-Savon ja Pohjois-Savon sekä Kainuun alueilla. Jäsenyhteisöissä on monenlaista vapaaehtoistoimintaa ja ruoka-aputyötä tai edistetään hyvinvointia luonnon, eläinten, käsillä tekemisen ja maaseutuympäristön avulla. Jossakin yhdistyksessä toimitaan lapsiperheiden, vanhusten ja maahanmuuttajien hyväksi kaupunkilähiössä. Jotkut yhdistykset tuottavat päiväkeskuspalveluja tai asumisen tukea oman kaupunkinsa tai kokonaisen maakunnan tarpeisiin.
Sininauhaliitossa edistetään jäsenyhteisöjen
verkostoitumista ja kehitetään kummitoimintaa. Savo-Karjalan ja Kainuun
jäsenyhteisöt tapaavat säännöllisesti ja ovat linkittyneet toisiinsa Facebookissa.
Liiton kummiin voi ottaa yhteyttä esimerkiksi yhdistyksen koulutustarpeissa,
avustus- ja arviointiasioissa tai sote-lakikiemuroiden selvittelyssä.
Sininauhaliiton jäsenyhteisöjen vapaaehtoiset ja
ammattilaiset tekevät usein työtä kaikkein vaikeimmissa elämäntilanteissa
olevien, rikkinäisten, yksinäisten, sairaiden ja syrjään jääneiden parissa.
Päiväkeskuksissa ja kohtaamispaikoissa eletään yhteisöllistä arkea ja
parannetaan maailmaa – tavalla tai toisella.
Blogin alkuosa on
julkaistu Sininauhaliiton verkkosivuilla 17.10.2017.
Blogin alkuosa on
julkaistu Sininauhaliiton verkkosivuilla 17.10.2017.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti