”Mitä sinä äiti teet siellä sinun töissä?”. Viikonlopun
ruokapöydässä lapset usein kyselevät kaikenlaista, ja tämä kysymys tulee
vastattavaksi aina silloin tällöin. Selitäpä alakouluikäisille silleen
selkeästi, että minä kehitän sosiaalityötä..! Joka tapauksessa on ihan hyvä
pysähtyä välillä miettimään, mitä minä teen ja miksi.
Aamulehden artikkelissa aivotutkija Katri Valokivi kysyy kaksi tärkeää työhön
liittyvää kysymystä: Mikä on se ongelma, jota sinun työsi ratkaisee? Kenen
ongelma se on? Sosiaalityössä kyse on aina asiakkaista ja heidän
elämäntilanteistaan. Niinpä myös sosiaalityön kehittämisessä on lopulta kyse
asiakkaista, eli ihmisistä ja heidän auttamisestaan.
Tämä syksy on kulunut tiiviisti hankevalmistelun parissa.
Olemme suunnitelleet yhdessä Kainuun ja Etelä-Savon kumppaneiden kanssa
aikuissosiaalityön kehittämishanketta ”ISO SOS – osallistuvat asiakkaat ja
vaikuttavat kokeilut sosiaalityössä”. Hankkeen nimi huutaa sosiaalityön
puolesta: nyt on aika tarttua toimeen rohkeasti ja kokeilla uudenlaisia tapoja
tehdä sosiaalityötä!
Olen innoissani jalkautuvan sosiaalityön
kehittämissuunnitelmista ja kehittäjäasiakkaista. Sosiaalityö on ollut liian
pitkään virastokeskeistä ja asiantuntijakeskeistä. Toimistot voivat olla hankalasti
lähestyttäviä ja ahdistavia paikkoja apua ja tukea tarvitsevalle. On aika
kohdata asiakkaita heidän omassa elinpiirissään, missä ihmisten arki muutenkin
pyörii.
Sosiaalityö on alun perin lähtenyt kehittymään nimenomaan ihmisten
parissa tehtävästä yhdyskuntatyöstä. Sosiaalityön vahvuus on siinä, että
yksilöt nähdään laajemmin osana yhteisöä ja yhteiskuntaa. Niille juurille
kannattaa palata.
Asiakkaat ovat olleet sosiaalityössä paljolti erilaisten
toimenpiteiden kohteena, eivät aktiivisina toimijoina. Kuitenkin ihmisellä
itsellään on lähes poikkeuksetta aina se paras tieto ja ymmärrys omasta
tilanteestaan. Kun tulee kohdatuksi, nähdyksi ja kuulluksi, voi saada
valtavasti voimia ja rohkeutta alkaa toimia omaa elämäntilannetta edistävällä
tavalla. Yleensä ihmiset haluavat tehdä hyviä ratkaisuja, mutta aina ei ole
helppoa tietää, mitä kannattaisi tai pitäisi tehdä. Tässä tarvitaan tukea ja
kannustusta.
Sosiaalityössä on paljon osaamista siihen, miten ihmisen
omat voimavarat valjastetaan parhaaseen käyttöön. Asiakkailla on
kokemusperäistä tietoa siitä, millaiset asiat ovat auttaneet tai voisivat
auttaa kussakin tilanteessa eteenpäin. Kokonaan uudenlaista yhteistyötä
sosiaalityön kehittämiseksi voisi syntyä, kun yhdistetään sosiaalityön
osaaminen ja asiakkaan tieto, ja otetaan asiakkaat aidosti mukaan kehittämisen
kumppaneiksi.
Mitä minä siis olen tehnyt töissäni? Tässä
hankevalmistelussa olen ainakin ajatellut paljon, keskustellut ihmisten kanssa,
suunnitellut sisältöjä hankkeeseen, lukenut ja etsinyt tietoa suunnitelmien
tueksi, kirjoittanut erilaisia tekstejä, laskenut budjetteja, järjestänyt
kokouksia, huolehtinut aikataulujen pitämisestä ja innostunut yhteisestä
tekemisestä. Ja nyt odotan jännityksellä, millaisen vastakaiun hakemuksemme
saa. Entä mitä lapset tuumasivat vastauksen kuultuaan? Okei…!😊
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti