Oikeus, kohtuus ja selvyys sosiaalityön viestinnässä

kuva: Pixabay

Tarja Kauppila:

On kiire, on vaitiolovelvollisuus, on työeste. En oikeastaan ehdi, en oikein tohdi, en oikeasti osallistu.  Ankeaa. Miten saataisiin sosiaalityöntekijöiltä nykyistä enemmän julkisia kannanottoja? Miten saataisiin sosiaalityöntekijät liiemmin taivuttelematta joukolla mukaan viestintäseminaareihin?

Sosiaalityö on monipuolista työtä ihmisarvon puolesta. Yhteiskunnassa puolustajaa tarvitsevat heikot, eivät vahvat. Sosiaalityöntekijöillä olisi varmasti koskettavia ja vaikuttavia terveisiä siitä, miten ihmiset arjessaan selviytyvät ja mitä he milloinkin kokevat avuksi tarvitsevansa.

Asiantuntevia kehittämisvinkkejä kaivataan palvelujen ja toimintojen uudistamiseksi. On vakava vahinko, jos viestit eivät välity. Sosiaalityötä ei ole vara jättää mysteeriksi!

Sosiaalityötä tehdään usein kovissa työpaineissa ja muutosten myllerryksessä. Pätevistä ja pysyvistä sosiaalityöntekijöistä on monin paikoin kovasti pulaa. Sosiaalialan osaamiskeskusten selvitys tältä vuodelta kertoi, että viime aikoina joka toisessa sosiaalityön rekrytoinnissa kunnilla on ollut vaikeuksia.

Hankalimmissa työpaikoissa sosiaalityöntekijät vaihtuvat tiuhaan. Kun pitäisi ajan hengessä säästää, niin sijaisia ei välttämättä palkata poissaolojen tai rekrytointivaiheiden ajaksi. Koulutusmäärärahoja osaamisen kehittämiseksi ei ole aina riittävästi tarjolla.  

Kaikki sosiaalityö kaikkialla ei ole kriisissä, mutta paikoin se toimii melko heikolla hapella. Tästä pitäisi olla oikeus viestiä neutraalisti ilman pelkoa ikävistä seuraamuksista.  Kehittämisviestit pitäisi ottaa asiallisesti vastaan ja toimia viivyttelemättä tilanteen korjaamiseksi.

Useimmat sosiaalityöntekijät kirjoittavat työssään paljon joka tapauksessa. Virallisia asiakirjoja ei voi jättää kiireessäkään tekemättä. Sosiaalityöntekijöille pitäisi voida tarjota kohtuulliset mahdollisuudet laatia kirjaukset rauhassa sekä päivittää ja kehittää jatkuvasti viestintäosaamistaan.  Kyse on sosiaalityöntekijän asiantuntijatehtäviin liittyvästä perusoikeudesta. Digitalisointi etenee, työssä välttämättömät tekniset välineet ja viestintämahdollisuudet uudistuvat nekin.

Tiina Torpan (2014) laatima Työssään kirjoittavan opas muistuttaa, että kansalaisille selvä teksti merkitsee arjen demokratiaa: sitä, että ihminen ymmärtää lukemansa. Viestin sisältö pitäisi mielellään pystyä omaksumaan kertalukemalla.  Tämä on kannatettava tavoite myös vaikuttavassa sosiaalityössä.

Oikeus, kohtuus ja selvyys sosiaalityön viestinnässä on panostuskysymys. Päättäjillä, johdolla ja lähiesimiehillä on sekä valta että vastuu turvata työn kehittämisen voimavarat. Sosiaalityöntekijöillä on niin asiantuntijan oikeus kuin ammattilaisen eettinen velvollisuus huolehtia viestintäosaamisen käyttämisestä ja kehittämisestä.