Poes alta, jahvat tulloo!

Tarja Kauppila:

Joku voi muistaa tv-mainoksen, jossa mummo viiletti potkukelkalla kylän raitilla. Vauhdissa hän kajautti appelsiinimainoksen ja kehotti siirtymään pois tulevien hedelmien alta. Kunpa digitalisointi etenisi sosiaalityössä samalla sykkeellä!

Pari vuotta sitten tutkin tietojohtamista julkisissa sosiaalipalveluissa (Kauppila 2015, ks. https://www.isonet.fi/raportit). Tietojärjestelmät eivät tuntuneet palvelevan parhaalla mahdollisella tavalla ja kehittäminen takkuili. Sosiaalijohdolta saadut sähköpostit kertovat, ettei tilanne ainakaan sosiaalityön asiakastietojärjestelmien osalta ole muuttunut paremmaksi.  

Soten tiedonhallinnassa on pitkään edetty terveydenhuolto edellä, eikä sote-tasapaino synny vain toivomalla. Etumatkan kuromista ei tässä voi jättää yksinomaan tiedonhallinnan tai tietotekniikan ammattilaisille. Sosiaalialan kannattaa vaikuttaa aktiivisesti tulevaisuuden työvälineiden luomiseen.

Terveydenhuollossa yhtenäisyyttä on saatu jo sillä, että on aikanaan organisoiduttu kuntayhtymiksi, joista ovat osoituksena terveyskeskukset ja sairaanhoitopiirit. Sosiaalihuollon arki on ollut ja on laajalti edelleen yksittäisten kuntien arkea – myös tietohallinnon osalta. Kirjavuuden sijaan nyt tarvitaan yhteinen näky ja tahtotila. Ja tosiasia on, että yhtenäisyyttä ei synny ilman yhteistä aikaa, osaamista ja resursointia, oli hallintomalli mikä hyvänsä.

Sosiaalihuollon digitalisoinnissa on monimutkaisuutta, jonka taklaaminen on monipuolista osaamista omaavan asiantuntijatiimin työtä. Pitää ymmärtää sosiaalialan työn, lähemmin sosiaalityön vaatimuksia sitä tukevalle tekniikalle. Toisaalta on ymmärrettävä tekniikan taipumista lainsäädännön, muiden normien ja tiedolla johtamisen vaatimuksiin. Asiakasnäkökulman on oltava mukana, koska on nähtävä, että koko prosessi lähtee asiakkaan tarpeisiin vastaamisesta. 

Sosiaalialan osaamiskeskusten Kansa-koulu-hanke valmentaa parhaillaan väkeä sosiaalihuollon yhtenäiseen kirjaamiseen koko maassa. Tosiasiassa kuntien sosiaalityössä asiakastietojärjestelmät eivät vielä juuri tue määrämuotoista saati rakenteista kirjaamista. Harmi!

Asiakastietojärjestelmien kehitys on jatkossa otettava tosissaan. Tarvitaan rohkeita, toinen toisensa osaamiseen nojautuvia sekä myös osaamisensa rajat hoksaavia asiantuntijoita ja kohtuullisen rauhallista rahaa. Pienessä maassa sinänsä harvalukuinen erityisosaaminen on etsittävä, tunnistettava, tunnustettava ja sitä on myös tuettava.

Sosiaalialan osaamiskeskukset tarjoutuvat kehittämisen kotipesiksi, mutta vierastavat narulla työntämistä. Sosiaalityön näytön paikka kaipaa toteutukseen myös sponsoritukea.  Varoja sekä sinnikästä ja vastuullista yhteiseen kehittämistyöhön sitoutumista tarvitaan niin maakunnilta, yhteistyöalueilta kuin valtioltakin.

Entäs jos ennen pitkää raikkaasti huikkaisimme: poes alta raskas ja työläs manuaaliarki, kevyt ja ketterä sote-digi tulloo! Tarttuisimme rohkeasti toimeen, kun emme kai me sosiaalialalla itäisillä mailla ole helppoja tehtäviä etsineetkään. Hyvään tulevaisuuteen kannattaa panostaa.