Joku voi muistaa tv-mainoksen, jossa mummo viiletti
potkukelkalla kylän raitilla. Vauhdissa hän kajautti appelsiinimainoksen ja kehotti
siirtymään pois tulevien hedelmien alta. Kunpa digitalisointi etenisi sosiaalityössä
samalla sykkeellä!
Pari vuotta sitten tutkin tietojohtamista julkisissa
sosiaalipalveluissa (Kauppila 2015, ks. https://www.isonet.fi/raportit).
Tietojärjestelmät eivät tuntuneet palvelevan parhaalla mahdollisella tavalla ja
kehittäminen takkuili. Sosiaalijohdolta saadut sähköpostit kertovat, ettei
tilanne ainakaan sosiaalityön asiakastietojärjestelmien osalta ole muuttunut
paremmaksi.
Soten tiedonhallinnassa on pitkään edetty terveydenhuolto
edellä, eikä sote-tasapaino synny vain toivomalla. Etumatkan kuromista ei tässä
voi jättää yksinomaan tiedonhallinnan tai tietotekniikan ammattilaisille. Sosiaalialan
kannattaa vaikuttaa aktiivisesti tulevaisuuden työvälineiden luomiseen.
Terveydenhuollossa yhtenäisyyttä on saatu jo sillä, että on
aikanaan organisoiduttu kuntayhtymiksi, joista ovat osoituksena terveyskeskukset
ja sairaanhoitopiirit. Sosiaalihuollon arki on ollut ja on laajalti edelleen
yksittäisten kuntien arkea – myös tietohallinnon osalta. Kirjavuuden sijaan nyt
tarvitaan yhteinen näky ja tahtotila. Ja tosiasia on, että yhtenäisyyttä ei
synny ilman yhteistä aikaa, osaamista ja resursointia, oli hallintomalli mikä
hyvänsä.
Sosiaalihuollon digitalisoinnissa on monimutkaisuutta, jonka
taklaaminen on monipuolista osaamista omaavan asiantuntijatiimin työtä. Pitää
ymmärtää sosiaalialan työn, lähemmin sosiaalityön vaatimuksia sitä tukevalle
tekniikalle. Toisaalta on ymmärrettävä tekniikan taipumista lainsäädännön,
muiden normien ja tiedolla johtamisen vaatimuksiin. Asiakasnäkökulman on oltava
mukana, koska on nähtävä, että koko prosessi lähtee asiakkaan tarpeisiin vastaamisesta.
Sosiaalialan osaamiskeskusten Kansa-koulu-hanke valmentaa parhaillaan
väkeä sosiaalihuollon yhtenäiseen kirjaamiseen koko maassa. Tosiasiassa kuntien
sosiaalityössä asiakastietojärjestelmät eivät vielä juuri tue määrämuotoista
saati rakenteista kirjaamista. Harmi!
Asiakastietojärjestelmien kehitys on jatkossa otettava
tosissaan. Tarvitaan rohkeita, toinen toisensa osaamiseen nojautuvia sekä myös
osaamisensa rajat hoksaavia asiantuntijoita ja kohtuullisen rauhallista rahaa. Pienessä
maassa sinänsä harvalukuinen erityisosaaminen on etsittävä, tunnistettava, tunnustettava
ja sitä on myös tuettava.
Sosiaalialan osaamiskeskukset tarjoutuvat kehittämisen
kotipesiksi, mutta vierastavat narulla työntämistä. Sosiaalityön näytön paikka kaipaa
toteutukseen myös sponsoritukea. Varoja sekä
sinnikästä ja vastuullista yhteiseen kehittämistyöhön sitoutumista tarvitaan
niin maakunnilta, yhteistyöalueilta kuin valtioltakin.
Entäs jos ennen pitkää raikkaasti huikkaisimme: poes alta
raskas ja työläs manuaaliarki, kevyt ja ketterä sote-digi tulloo! Tarttuisimme rohkeasti
toimeen, kun emme kai me sosiaalialalla itäisillä mailla ole helppoja tehtäviä etsineetkään.
Hyvään tulevaisuuteen kannattaa panostaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti