Eriarvoisuuden syvenevät kuilut

Anne Tuikka on ma. sosiaalityöntekijä Kainuun soten aikuissosiaalityössä Sotkamossa. Hän on myös sosiaalityön maisterivaiheen opiskelija.

Professori Marja Vaaraman haastattelu MTV 3:n kymppiuutisissa 18.9.2017 oli puhutteleva.  Vaaraman johtaman tutkimuksen mukaan väestön kahtiajakautuminen on jopa sisäinen uhka yhteiskuntarauhalle. 

Ihmisen luottamus yhteiskuntaan on heikoilla, jos se kietoutuu ulkopuolisuuden ja epäoikeudenmukaisuuden kokemukseen ja tunteeseen, ettei ole samassa veneessä. Nyt meillä kaikilla on aika katsoa peiliin, sillä uskon ja toivon, ettei peliä ole vielä menetetty.

Suomalaisessa yhteiskunnassa on jo pitkään valinnut vahva yksilökeskeisyyden ideologia, jonka seurauksena heikoimmat ovat jääneet jalkoihin. Seurauksena voi olla alamäki, jolle ei aina löydy ymmärtäjiä ja kannattelijoita. Syyllistäminen, ihmettely ja jossittelu eivät auta.

Hyvinvoinnin edistämiseksi poliittiset päättäjät tarvitsevat tietoa ongelmista ja niiden mekanismeista, jotta yhteiskunnan vähissä olevat varat tulisivat oikein ja tehokkaasti kohdennettua. Tarvitsemme tutkimustietoa, jotta saisimme aikaan vaikuttavuutta.

Suomeen ollaan juuri perustamassa uutta taloustieteen huippuyksikköä, joka on varmasti tarpeen. Koska nyt Vaaraman tutkimusryhmän mukaan sisäinen rauha on uhattuna, tulisi resursoida vahvasti myös yhteiskuntatieteeseen. Voisiko vastauksia hakea talous- ja yhteiskuntatieteen monialaisena yhteistyönä?

Vaarama tuokin esille yksilö- ja rakennetason tutkimustarpeen. Vaaraman tutkimusryhmän tulokset osoittivat, että on puututtava myös taustalla oleviin sosiaalisin ongelmiin sekä niitä tuottaviin ja ylläpitäviin tekijöihin.

Osallistava terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen -hanke PROMEQ lähtee hakemaan terveyserojen taustamekanismien ja syy-seuraussuhteiden parempaa tuntemusta. Yhtenä työmuotona käytetään sosiaalista markkinointia. Tavoitteena on saada parempaa ymmärrystä niiden ihmisten elämästä, joita terveyserot eniten koskettavat.

Yhteisen eetoksen eteen on tehtävä pitkäjänteistä työtä, jotta voisimme puhua hyvinvoivasta yhteiskunnasta. Ellemme kohtaa tätä ongelmaa, voidaan sanoa, että ”sitä saa mitä tilaa”. Näin emme halua tapahtuvan, sillä hyvinvointiyhteiskunnan edellytys on, että sen kaikilla jäsenillä on hyvä olla.

Tutkimustyön lisäksi tarvitsemme vahvaan kumppanuuteen pohjautuvaa, monialaista yhteistyötä. Läpikulkevana teemana ovat eettisyys ja ajatus siitä, että ”Me kaikki olemme yhtä arvokkaita”.  Ratkaisua kannattaa lähteä etsimään sosiaalisesta ja yhteisöllisyydestä, jossa Richard Sennettiä lainaten toinen toisemme kunnioittaminen toimii siltana eriarvoisuuden kuilun ylittämiseksi.

Lue lisää: Marja Vaarama: Hyvinvoinnin jaterveyden eriarvo on ratkaisuaan odottava sosiaalinen ongelma.