Monialainen yhteistyö on voimaa Etelä-Savon väkivaltatyössä

Olli Humalamäki työskentelee LAPE-hankekoordinaattorina Etelä-Savossa.

Etelä-Savon väkivaltatyö on tullut aikuisen ikään. Tarina alkaa 1990-luvulta. Silloin väkivallan kokijoita työssään kohdanneet viranomaiset alkoivat yhdessä miettiä, miten väkivaltatyötä voisi kehittää. Viola - väkivallasta vapaaksi ry perustettiin vuonna 1999 Mikkelissä. Yhdistys on siitä lähtien ollut maakunnan lähisuhdeväkivaltatyön kivijalka.

Myöhemmin vuonna 2014 alettiin muotoilla kattavan lähisuhdeväkivaltatyön mallia. Kehittämistyöhön osallistuivat niin julkisen sektorin toimijat kuin järjestötkin. Ytimenä toimi Viola ry yhdessä Mikkelin seudun sosiaali- ja terveystoimen, Savonlinnan kaupungin ja Pieksämäen kaupungin kanssa. Mukana oli myös kattava verkosto potilas- ja vammaisjärjestöjä, jotta jo alusta alkaen saatiin erityisryhmien kokema väkivalta ja sen erityispiirteet huomioitua rakenteissa. Sosiaali- ja terveysministeriöltä ja silloiselta Raha-automaattiyhdistykseltä saatiin rahoitusta kehittämiseen.

Lähisuhdeväkivallan kokija ja hänen tarinansa ovat kaiken kehittämisen perusta ja lähtökohta.  Järjestökentän kautta kokijoiden osaaminen ja elämäntarinat tulevat osaksi yhteistä työtä. Julkisen sektorin ammattilaiset puolestaan rakentavat alustan, joka mahdollistaa tehokkaan työskentelyn kokijoiden, tekijöiden ja heidän lastensa auttamiseksi.

Ja kaikkein tärkeintä on, että olemme luoneet työn tekemiselle sekä rakenteet että kanavan, jolla erityinen osaaminen ja ymmärrys lähisuhdeväkivallasta ilmiönä saadaan kaikkien toimijoiden käyttöön. Olennaista on kumppanuus. Kaikki tehdään yhdessä, kukaan ei määrittele toisen sisältöjä tai vastuuta. Näin tasa-arvoinen ja osallistava kumppanuus syntyy koko verkoston kesken. Hallinnossa otetaan käyttöön yhteensovittavan johtamisen periaatteet ja vastuuta työstä ja sen kehittämisestä jaetaan kaikille toimijoille, myös kokijoille.

Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiselle rakenteet mahdollistavat osallistumisen merkitykselliseen lähisuhdeväkivaltatyöhön. Hän pääsee osalliseksi kehittämisestä, joka tuottaa työkaluja ja rohkeutta kohdata hankaliakin asioita. Esimiehen tuki antaa työntekijälle varmuuden, että saan olla läsnä, saan toimia. Ilmiönä lähisuhdeväkivalta leikkaa kaikki hallintosektorit, joten kukaan ei enää voi sanoa: ”ei kuulu minulle”.

Yhteisen kehittämistyön tuloksena Etelä-Savossa lähisuhdeväkivaltatyöstä on tullut ”ilmiö”, joka vetää puoleensa yhä uusia osaajia. Alueen työterveyshuollot ja ensihoito ovat viimeisimpänä lähteneet mukaan kantamaan vastuuta. Lähisuhdeväkivaltaan erikostuneita työntekijöitä on jo lähelle 200. Lisäksi peruskoulutuksen väkivaltatyöhön on saanut noin 2 000 ammattilaista. Kansalaisjärjestöt tuottavat erityisryhmien näkökulmaa kokonaisuuteen ja ovat kiinteästi mukana lähisuhdeväkivallan vastaisessa verkostossa.  

Lähisuhdeväkivallan ehkäisyssä olemme vielä alussa. Toivomme, että pyörimään lähtenyt lumipallo pysyy liikkeessä ja laajenee Etelä-Savosta koko Suomeen. Ja se lumipallo kasvaa niin suureksi, ettei sitä voi enää pysäyttää.