Pääsinpä osallistumaan valtakunnallisille
Osaamiskeskuspäiville, missä sosiaalialan osaamiskeskusten väki tapasi toisiaan
ja käsitteli ajankohtaisia tulevaisuuden kysymyksiä. Päivät herättivät isoja ajatuksia.
Matkustimme joukolla Suomen ääreen eli Kilpisjärvelle, ja koska
matka oli pitkä, olivat järjestäjät onnistuneet mainiosti täyttämään
matkustusajan asiantuntijaluennoilla. Esityksistä
eniten mieleeni jäi tulevaisuustutkija ja yritysvalmentaja Ilkka Halavan alustus.
Hän maalaili, että suurin muutos Suomessa tullaan kokemaan seuraavan
kahdenkymmenen vuoden aikana. Tieto oli hätkähdyttävä – kaksikymmentä vuotta on
todella kapea aikaikkuna. Siksi Halavaa on syytä kuunnella isolla korvalla.
Halava ennusti muutosta ainakin teknologiaan ja ympäristökysymyksiin.
Pohjoisessa kun oltiin, hän otti esimerkiksi pitkät välimatkat. Halavan
mielestä teknologia tulee kehittymään niin, että välimatkat menettävät
merkityksensä. Tämä on jo nyt tuttua monesta kansalaisten palvelusta, mutta
teknologia ei vielä toimi moitteettomasti. Toivoa siis sopii, että tekninen
kehitys etenee niin, että Halavan visio tulee todeksi.
Toinen visio Halavan puheenvuorossa koski ilmaston
lämpenemistä. Tämä konkretisoitui menneen kesän aikana meille kaikille pitkän
hellejakson myötä. Maapallon keskiosat kuten keskinen Eurooppa, Venäjä ja
Pohjois-Amerikan keskilänsi tulevat muuttumaan yhä kuumemmiksi. Näillä alueilla
viljan viljely tulee joko täysin mahdottomaksi tai siitä tulee mahdollista myös
siellä, missä ilmasto ei aiemmin ole ollut riittävän lämmin. Kuumenemisen
seuraus on myös se, ettei joillakin alueilla enää voi asua ainakaan kesäaikaan.
Asuinkelvottoman ilmaston ja hupenevan veden seurauksia ovat ilmastopakolaiset
ja oletettavaa on, että vaellukset suuntautuvat pohjoiseen.
Miten nämä kaksi asiaa liittyvät sosiaalityöhön? Tekninen
kehitys suorastaan vaatii, että nyt viimeistään on muutettava käsitystä työn
tekemisestä. Tietotekniikka ja verkkomaailma mahdollistavat myös sosiaalityön
tekemisen ajasta tai paikasta riippumatta. Tähän suuntaan ollaan hyvää vauhtia
menossa, mutta vielä on asenteissa korjaamista. Palveluja käyttäviltä tämä taas
kysyy osaamista, halua ja mahdollisuuksia käyttää sähköisiä palvelukanavia.
Ilmastonmuutos tarkoittaa sosiaalityössä ympäristökysymysten
sosiaalisiin vaikutuksiin varautumista.
Ekologiset muutokset aiheuttavat yksilötasolla ongelmia, joihin
sosiaalityö joutuu tarttumaan. Jos esimerkiksi metsäpalot yleistyvät, niistä
seuraa paitsi taloudellisia menetyksiä ja kotien tuhoutumista, ehkä myös
ihmishenkien menetyksiä. Tämänkaltaisten asioiden parissa painivat jo nyt sosiaalityöntekijät
muun muassa Australiassa.
Sosiaalityössä on parisen vuosikymmentä aikaa muuttaa työn
perspektiiviä laajemmaksi, yksilötasolta yhteisön ja ekologisen ympäristön
tasolle. Asia on onneksi jo nostettu pöydälle, mutta vielä ei ole ymmärretty
miten tärkeä se on. Toimeen siis!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti