Somesossu rasismia vastaan

Päivi Ahola-Anttonen

vastuualuepäällikkö, aikuissosiaalipalvelut

Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymä

Sain viestin sähköpostiini. Viestin lähettäjä – eläkkeellä oleva journalisti – yrittää taistella rasisteja vastaan etsimällä rasistisilta nettisivuilta sinne varastettuja lehtikuvia ja juttuja ja toisinaan myös puuttumalla järjettömimpiin väitteisiin.

Linkistä avautui MV-lehden juttu. Jutussa annettiin ymmärtää, että Kajaanissa viranomaiset antoivat kalliin iPhonen pakolaiselle, joka seuraavana päivänä kaupitteli sitä netissä. Yhteydenottaja pyysi, että antaisin hänelle jonkin keinon, esimerkiksi lainkohdan, jolla hän voisi kumota väitteen.

Myöhemmin huomasin, että minulle oli tullut viesti ja sama linkki tuntemattomalta henkilöltä: ”Ei muuta, seuraavasta vastaavasta tehdäänkin sitten valitus korkealle taholle ja päästetään osaamattomat työtehtävistään.” Myös Kainuun soten verkkosivuille saapui palautetta asiasta.

Rasismi ja vihapuhe ovat nopeasti kasvava ja kärjistyvä ilmiö. Sosiaaliseen mediaan on syntynyt useita rasistisia foorumeita. Huhupuheet ja yksittäisten henkilöiden mustamaalaamiset kukkivat. Kun esitettyjä rasistisia väitteitä ei oikaista, ne jäävät elämään lukijoiden tajuntaan. Uudet samansuuntaiset väitteet vahvistavat vihamielisiä asenteita. Vaarana on, että ihmisten käsitys oikeasta ja väärästä hämärtyy. Vihapuhe saattaa muuttua vihatoiminnaksi, josta meillä on esimerkkejä.

Sosiaalialan ammattilaisen eettiset ohjeet edellyttävät, että ”sosiaalialan ammattilaisen tulee edistää sosiaalista oikeudenmukaisuutta paitsi asiakkaidensa elämässä myös koko yhteiskunnassa”. Myös sosiaalihuoltolain 7 § velvoittaa sosiaalialan ammattilaisia rakenteelliseen sosiaalityöhön sosiaalisten ongelmien ehkäisemiseksi ja korjaamiseksi. Julkisuudessa esiin nousseisiin tapauksiin sosiaalityöstä yleensä kommentoidaan, että emme voi kommentoida yksittäistapausta. Miten kerromme tosiasiat rikkomatta salassapitovelvollisuutta? Miten kerromme faktat kansankielellä?

Keitä nämä somessa ja kaduilla rasistisesti toimivat henkilöt ovat? Työttömiä, kovan lapsuuden kokeneita, hyvinvoinnista osattomia, viranomaisten kuulematta jääneitä, elämäänsä pettyneitä…? Myös heidän hätäänsä on kuultava. Syrjäytyminen on yksi suurimmista yhteiskunnallisen turvallisuuden uhkista. Miten rakentaa keskusteluyhteys rasisteihin ja palauttaa heidän luottamuksensa palvelujärjestelmään?

Keskustelin puhelimitse viestin lähettäneen journalistin kanssa. Hänestä on tärkeää saada auki suora linja kansaan, ”somepoliisi Fobban tapainen sosiaalivirkailija”. Tämä ”somesossu” jalkautuisi rasistisille nettisivuille, poimisi niistä sosiaalipalveluihin liittyviä viestejä ja korjaisi ajantasaisesti perättömiä väitteitä, tarvittaessa paikallisten sosiaaliviranomaisten kanssa.

Etnoasiain neuvottelukunta on valinnut kuluvan vuoden teemaksi rasismin vastaisen taistelun. Olisiko sosiaalialalla nyt aika murtautua hiljaisuuden kulttuurista ja käyttää enemmän julkista ääntä työtämme koskevista asioista. Sosiaalialan ammattilaiset – otetaan haaste vastaan! Ideoita?