Toimeentulotuki on siirtymässä Kelaan ja Siun Sote tekee
vauhdikasta tuloaan Pohjois-Karjalaan. Työssäni aikuissosiaalityössä huomaan
pysähtyväni usein miettimään, miten nuorten aikuisten käy tässä muuttuvassa
yhteiskunnassa. Miten käy erityisesti heidän, jotka kärsivät masennuksesta tai
joilla on ADHD/ ADD tai heidän, joilla on taustalla koulukiusaamista,
oppimisvaikeuksia, ahdistuneisuutta, sosiaalisten tilanteiden pelkoa,
musertavaa yksinäisyyttä, ongelmallista
pelaamista… Tällaisia 18–29-vuotiaita nuoria on
aikuissosiaalityön asiakkaina Joensuun alueella yli 2 000.
Nuoriin kohdistuvat valtavat koulutus- ja työpaineet. Töihin
pitäisi mennä, mutta kun ei ole koulutusta eikä sitä työtäkään. Ja toisekseen
kun työhön ei pysty ilman ohjausta tai ei ainakaan 8 tuntia päivässä.
Opiskelemaan pitäisi lähteä, mutta kun ei pysty olemaan ryhmässä eikä
kohtaamaan uusia ihmisiä. Tai ammatillinen tutkinto on, mutta se voi olla
alalta, jonne vain ajauduttiin, kun ei muualle päässyt.
Erilaisten etuuksien ja palvelujen saamisen kriteerejä
kiristetään. Myös asenteet heikommassa asemassa olevia ihmisiä kohtaan ovat
koventuneet.
Työttömyyspäivärahaan on suunnitteilla kiristyksiä. Ja
eiväthän kaikki työttömät ole oikeutettuja edes työmarkkinatukeen.
Työkokeilupaikkoja on vaikea saada, jolloin oikeus työmarkkinatukeen on vaikea
saavuttaa. Opintoetuuksien maksamista tiukennetaan ja opintolainan osuus
opintoetuuksista kasvaa. Erilaisten etuuksien viidakko on valtava ja jos
elämässä jotakin sattuu, ihminen tipahtaa helposti tulo- ja palveluloukkuun.
Vaikuttaa siltä, että palvelut on karsittu minimiin ja niihin
pääsyä voi joutua odottamaan pitkiäkin aikoja, esimerkkinä kuntouttava
työtoiminta. Oppilaitoksissa ei ole tarjota riittävää tukea arjen ongelmiin.
Mielenterveys- ja päihdepalvelut ovat osalle nuorista sopimattomia ja
riittämättömiä. Palveluihin ei aina pääse riittävän nopeasti ja riittävän
aikaisessa vaiheessa.
Ennaltaehkäiseviä tai oikea-aikaisia palveluja on vaikea
löytää. Nuoren elämäntilanteen pitää mennä todella solmuun, ennen kuin apua on
saatavilla. Nuoret aikuiset toimivat ”tässä ja nyt”, he eivät ole
orientoituneet odottamaan.
Suuret asiakasmäärät esimerkiksi aikuissosiaalityössä
huolestuttavat työntekijöitä. Asiakkaita voi olla 800–1 000/työntekijä.
Lisähankaluuksia voivat tuoda toimijoiden väliset raja-aidat erityisesti
tiedonkulussa, eli vedotaan muun muassa salassapitoon ja henkilötietolakiin.
Nopeasti laskien voin
todeta, että minulle jää vajaa tunti vuodessa aikaa kutakin asiakasta kohti.
Tästä vajaasta
tunnista puolet on varattava puheluihin ja kirjallisiin töihin kuten
kirjaamiseen ja päätöstentekoon. Prosessimaiseen asiakkaan kanssa työskentelyyn
ei ole mahdollisuutta. Tapaamisajat voivat venyä kahden kuukauden päähän siitä,
kun ajanvarauksen tarve tulee esille. Työntekijöiden aikaa tarvitaan myös työn
ja palvelujen kehittämiseen.
Kun on työssään nähnyt, miten merkittävää on antaa nuorelle
aikaa, on kamala tajuta, että sitä minulla ei ole. Ei minulla tosin ole tarjota
toimivia palvelujakaan, ei ainakaan ilman odotusta.
Itse toivoisin jokaiselle ongelmiensa kanssa painivalle
nuorelle omaa luottotyöntekijää, joka tuellaan saisi nuoren löytämään toivon ja
unelmat sekä keinoja niiden saavuttamiseksi. Lisäksi toivon, että nuorille
aikuisille olisi helposti lähestyttävä paikka, josta saa aina jonkun sosiaali-
tai nuorisoalan ammattilaisen kiinni.
Joissakin
tilanteissa saatetaan aluksi tarvita kotoa hakijaa ja rinnalla kulkijaa.
Tarvitaan myös pieniä ryhmiä, joissa opetellaan toimimaan yhdessä muiden
kanssa. Turvallisessa pienessä porukassa ei ole pelkoa tulla kiusatuksi tai
lytätyksi.
Rikkinäinen
tai apua tarvitseva Ihminen on kohdattava ihmisenä, ei kulueränä. Hänet on
nähtävä toimijana. Muutokseen motivoitumiseen ja tavoitteeseen pääsemiseen
tarvitaan aikaa ja voimavaroja mutta myös toisia ihmisiä ja sopivia palveluja.
Kirjoitit oikeaa asiaa Mari. Olemme nostaneet tämän saman asian esille useammassa eri foorumissa. Mielestäni Valtone-hankkeessa kehitettyä nepsyvalmennusta voisi käyttää mainitsemanasi rinnalla kulkijana. Ongelmana on tällä hetkellä se, että kukaan tai mikään taho ei ota asiaa "kopiksi". Asiakkaita pallotellaan ja käännytetään mainitsemasi aikapulan vuoksi luukulta toiselle. Tähän asiaan toivoisin tulevan muutoksen. Nepsyvalmennus olisi uuden sosiaalihuoltolain mukaista sosiaalista kuntoutusta mitä parhaimmin.
VastaaPoista