Ihmisten
velkaantuminen on nopeassa kasvussa ja sen taustalla on yhtä paljon erilaisia
syitä, kuin on velkaantuneitakin. Pitkittyneellä velkaantumisella on suora
vaikutus ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Tämä tuo aiheen erityisen
lähelle sosiaalityötä.
Taloussosiaalityö
on Suomessa uusi ilmiö, josta olette viime aikoina voineet lukea
Talentia-lehdestä ja Katri Viitasalon väitöskirjasta. Lähdimme selvittämään
talousohjauksen nykytilaa ja kehittämistarpeita kyselyllä Pohjois-Savon
alueella. Kyselyssä oli 30 vastaajaa – 16 sosiaalityöntekijää, 5 sosiaaliohjaajaa
ja 9 muuta sosiaalihuollon ammattihenkilöä – kymmenestä kunnasta.
Kyselyn
perusteella selvisi, että talouteen liittyvistä asioista puhuminen koetaan
luontevana osana työtä. Kuitenkin jopa kolmasosa vastaajista koki, ettei
talousohjauksen antamiseksi ole riittävästi tietoa. Myös työpaikkojen
materiaaleissa ja perehdytyksessä sekä konkreettisissa työvälineissä havaittiin
puutteita. Perinteinen ruutupaperi ja kynä jättivät vielä toivomisen varaa
muiden työkalujen saamiseksi. Netissä
saatavilla olevan materiaalin paikantaminen koetaan työläänä ja työaikaa
vievänä. Materiaalin ja työkalujen kehittäminen nousi vahvasti esiin
vastauksissa.
Äkilliset
muutokset ja yllättävät menot voivat nopeastikin muuttaa taloustilannetta ja
ajaa vakuudettomien kulutusluottojen käyttöön. Pienituloinen, maksukykyinen
henkilö voi hakea kunnalta sosiaalista luottoa. Palvelu ei kuitenkaan ole saatavilla
kaikissa kunnissa. Olisiko kunnissa tarvetta pohtia sosiaalisen luototuksen
käyttöönottoa myös ennaltaehkäisevänä vaihtoehtona? Sosiaalista luottoa voisi
tutkia tarkemmin rakenteellisen sosiaalityön kontekstissa. Olisiko sillä
vaikutusta sosiaalisten ongelmien vähentämiseksi ja ihmisten toimintakyvyn
lisäämiseksi? Kuinka käy niiden, joilla ei ole maksukykyä tarvittavalla
hetkellä?
Sosiaalityö
koetaan edelleen leimaavana. Usein sen puoleen käännytään vasta, kun avun tarve
on suuri, vaikka tukea olisi tarjolla jo ennaltaehkäisevässä vaiheessa. Kotitalouksien
velkaantuminen on näkynyt suurina asiakasmäärinä taloudellisen tuen ja avun palveluihin.
Tämä on aiheuttanut pitkiä jonotusaikoja, mikä on ollut esillä mediassa.
Olisiko
korkea aika tarkastella yhteistyötä ja viestintää sosiaalityön ja muiden
talousohjausta toteuttavien toimijoiden välillä, jotta voidaan lisätä asiakastyöskentelyn
sujuvuutta ja purkaa ruuhkautumista? Onko ennaltaehkäisevän avun tarjoaminen
edes mahdollista, jos jonotusajat ovat kohtuuttoman pitkät?
Näemme
taloudenhallinnan prosessina, jonka jokaisessa vaiheessa asiakas tarvitsee
tukea. Toimijoiden viidakossa on kuitenkin vaikeaa hahmottaa, keneltä saa apua
ja milloin. Erilaisiin taloudenhallinnan haasteisiin on saatavissa apua
sosiaalityöstä, Takuusäätiöstä, Oikeusaputoimistojen talous- ja
velkaneuvonnasta sekä kolmannelta sektorilta. Jotta asiakas voi löytää
tarvitsemansa tuen, täytyy toimijoiden välistä yhteistyötä ja viestinnän
keinoja kehittää.
