Taloudellista ohjausta elämän eri tilanteissa

Jutta Koskinen on sosiaalityön opiskelija ja Lauri Lommi on sosionomi amk-opiskelija. Molemmat ovat opintoihin liittyvässä harjoittelussa ISOssa.

Ihmisten velkaantuminen on nopeassa kasvussa ja sen taustalla on yhtä paljon erilaisia syitä, kuin on velkaantuneitakin. Pitkittyneellä velkaantumisella on suora vaikutus ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Tämä tuo aiheen erityisen lähelle sosiaalityötä.

Taloussosiaalityö on Suomessa uusi ilmiö, josta olette viime aikoina voineet lukea Talentia-lehdestä ja Katri Viitasalon väitöskirjasta. Lähdimme selvittämään talousohjauksen nykytilaa ja kehittämistarpeita kyselyllä Pohjois-Savon alueella. Kyselyssä oli 30 vastaajaa – 16 sosiaalityöntekijää, 5 sosiaaliohjaajaa ja 9 muuta sosiaalihuollon ammattihenkilöä – kymmenestä kunnasta.

Kyselyn perusteella selvisi, että talouteen liittyvistä asioista puhuminen koetaan luontevana osana työtä. Kuitenkin jopa kolmasosa vastaajista koki, ettei talousohjauksen antamiseksi ole riittävästi tietoa. Myös työpaikkojen materiaaleissa ja perehdytyksessä sekä konkreettisissa työvälineissä havaittiin puutteita. Perinteinen ruutupaperi ja kynä jättivät vielä toivomisen varaa muiden työkalujen saamiseksi. Netissä saatavilla olevan materiaalin paikantaminen koetaan työläänä ja työaikaa vievänä. Materiaalin ja työkalujen kehittäminen nousi vahvasti esiin vastauksissa.

Äkilliset muutokset ja yllättävät menot voivat nopeastikin muuttaa taloustilannetta ja ajaa vakuudettomien kulutusluottojen käyttöön. Pienituloinen, maksukykyinen henkilö voi hakea kunnalta sosiaalista luottoa. Palvelu ei kuitenkaan ole saatavilla kaikissa kunnissa. Olisiko kunnissa tarvetta pohtia sosiaalisen luototuksen käyttöönottoa myös ennaltaehkäisevänä vaihtoehtona? Sosiaalista luottoa voisi tutkia tarkemmin rakenteellisen sosiaalityön kontekstissa. Olisiko sillä vaikutusta sosiaalisten ongelmien vähentämiseksi ja ihmisten toimintakyvyn lisäämiseksi? Kuinka käy niiden, joilla ei ole maksukykyä tarvittavalla hetkellä?

Sosiaalityö koetaan edelleen leimaavana. Usein sen puoleen käännytään vasta, kun avun tarve on suuri, vaikka tukea olisi tarjolla jo ennaltaehkäisevässä vaiheessa. Kotitalouksien velkaantuminen on näkynyt suurina asiakasmäärinä taloudellisen tuen ja avun palveluihin. Tämä on aiheuttanut pitkiä jonotusaikoja, mikä on ollut esillä mediassa.

Olisiko korkea aika tarkastella yhteistyötä ja viestintää sosiaalityön ja muiden talousohjausta toteuttavien toimijoiden välillä, jotta voidaan lisätä asiakastyöskentelyn sujuvuutta ja purkaa ruuhkautumista? Onko ennaltaehkäisevän avun tarjoaminen edes mahdollista, jos jonotusajat ovat kohtuuttoman pitkät?  

Näemme taloudenhallinnan prosessina, jonka jokaisessa vaiheessa asiakas tarvitsee tukea. Toimijoiden viidakossa on kuitenkin vaikeaa hahmottaa, keneltä saa apua ja milloin. Erilaisiin taloudenhallinnan haasteisiin on saatavissa apua sosiaalityöstä, Takuusäätiöstä, Oikeusaputoimistojen talous- ja velkaneuvonnasta sekä kolmannelta sektorilta. Jotta asiakas voi löytää tarvitsemansa tuen, täytyy toimijoiden välistä yhteistyötä ja viestinnän keinoja kehittää.