Ruokajonosta osallisuuteen

Teija Nuutinen, YTL, on Sininauhaliiton 
Ruokajonosta osallisuuteen -projektin 
projektipäällikkö 2018-2020 (ESR)

Poistaako ruoka-apu köyhyyden? Millainen on ruoka-apua tarvitsevan ihmisen osa yhteiskunnassa? Entä voiko itseään toteuttaa tai kehittää leipää jonottamalla?

Leipäjonoista tuli osa Suomea 1990-luvun lamavuosina. Niistä tuli myös symboli köyhyydelle, syrjäytymiselle ja huono-osaisuudelle. Ruoka-apu helpottaa ja parantaa monen arkea. Köyhyyttä se ei kuitenkaan poista eikä sellaisenaan tarjoa mahdollisuuksia toteuttaa tai kehittää itseään.

Ruoka-avun hakeminen vahvistaa harvoin ihmisen tasavertaisuuden ja arvokkuuden kokemista.

Työttömyys, päihteet, mielenterveyspulmat, yksinäisyys tai monenlainen raihnaus ovat monen ruoka-apua hakevan perusarkea. Pelkän ruoka-avun tilalle tai sen lisäksi tarvitaan muutakin.

Osallisuuden monet muodot

Osallisuus on liittymistä, suhteissa olemista, kuulumista ja yhteisyyttä. Se on yhteensopivuutta ja mukaan ottamista sekä osallistumista ja vaikuttamista. Osallisuus on myös demokratiaa ja kaiken edellä mainitun järjestämistä ja johtamista. (Isola ym. 2017.) Osallistumisen tulee olla omannäköistä.

Ruokajonosta osallisuuteen -hankkeessa mahdollistetaan omannäköisen osallisuuden toteutumista. Joku löytää väyliä töihin tai opintoihin, joku uusia ystäviä ja virikkeitä vapaaehtoistoiminnasta. Jollekin älypuhelimeen ja some-maailmaan tutustuttava ryhmätoiminta auttaa yhteydenpidossa toisten ihmisten kanssa. Kotiin tuotava apu voi avata jonkun yksinäisyyteensä lokeroituneen oven ulkomaailmaan.

Yhteisen asian äärellä

Ruokajonosta osallisuuteen -hankkeessa järjestöt, seurakunnat, erilaiset viranomaistahot ja ruoka-apua hakevat ihmiset kutsutaan alusta alkaen tasavertaisina yhteen. Erilaisten osaamisten ja näkökulmien pohjalta löydetään kehittämistyön yhteiset tavoitteet ja luodaan toiminnalle uusia yhteisiä rakenteita.

Verkosto on kuin verkko, jonka läpi ei pääse putoamaan tyhjän päälle. Järjestöissä ja seurakunnissa tunnistettuja, erilaista apua ja tukea tarvitsevia ihmisiä osataan ohjata oikeiden viranomaistahojen ja palvelujen luokse. Viranomaiset taas puolestaan tietävät, millaista toimintaa alueen järjestöt ja seurakunnat tarjoavat heidän asiakkailleen. Ihmisen arjessa verkosto tarkoittaa tuttua ihmistä, paikkaa tai puhelinnumeroa, johon soitetaan tai jonne lähdetään yhdessä tutustumaan. Verkosto kannattelee, mutta ei tukahduta.

Sininauhaliiton Ruokajonosta osallisuuteen -hanke (ESR) on juuri aloittanut ja jatkuu kesäkuuhun 2020 asti. Hankkeen taustalla ovat Sininauhaliitto sekä sen jäsenyhteisöt ViaDia ry, Helsingin Vieraskoti ry, Keravan Suojakotiyhdistys ry, Lahden Sininauha ry, Ystäväntupa ry (Keuruu), Myrskylyhty ry (Etelä-Savo), Operaatio Ruokakassi ry (Turku) ja Rovaniemen Päiväkeskus ry.

Parhaillaan haemme työntekijöitä hankkeeseen eri puolille Suomea. 

Lue lisää:

Ohisalo, M. 2017. Murusia hyvinvointivaltion pohjalla: leipäjonot, koettu hyvinvointi ja huono-osaisuus. Itä-Suomen yliopisto, 2017. Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta. Yhteiskuntatieteiden laitos.

Isola, A.-M.; Kaartinen, H.; Leemann, L.; Lääperi, R.; Schneider, T.; Valtari, S.; Keto-Tokoi, A. 2017. Mitä osallisuus on?Osallisuuden viitekehystä rakentamassa. THL.

Laihiala, T. 2018. Kokemuksia ja käsityksiä leipäjonoista:huono-osaisuus, häpeä ja ansaitsevuus. Itä-Suomen yliopisto, 2018. Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta. Yhteiskuntatieteiden laitos.