Yksinäisyys ja sen vaikutuksia

Niina Ohtonen työskentelee sosiaalityöntekijänä ja ISO SOS -hankkeen työntekijänä Sosterissa.

Yllätyin siitä, miten moni mainitsi olevansa yksinäinen, kun täyttelin ISO SOS -hankkeen palvelukokeiluun liittyvän Enonkosken hyvinvointiryhmän aloituslomakkeita ryhmäläisten kanssa. Suurin osa ryhmään osallistujista asuu yksin ja kotoa ulos lähteminen on vaikeaa moninaisista terveydellisistä syistä johtuen. Jokainen ryhmään osallistuja ilmaisi tyytyväisyytensä siihen, että ryhmätoimintaa järjestetään ja koska kuljetus kokoontumispaikkaan on järjestetty, osallistuminen ei ole ongelma. Ryhmän tarkoitus on tuottaa ryhmäläisille hyvinvointia ruoan, eri palveluiden esittelyn ja keskustelun kautta sekä tuoda kokemus osallisuudesta. 

Sanotaan, että jokainen ihminen kokee yksinäisyyttä jossain elämänsä vaiheessa. Tämän voin allekirjoittaa myös omien kokemusteni valossa. Yksinäisyys on hyvin henkilökohtainen kokemus ja eri ihmisille yksinäisyys tarkoittaa eri asioita. Myös elämänvaiheella, jota elää, on merkitystä yksinäisyyden kokemuksissa.  Joillakin ihmisillä ei ole ketään kenen kanssa keskustella, henkilöltä puuttuu seuraa, kavereita tai elämänkumppani. Jotkut kokevat, ettei kukaan ymmärrä häntä. Yksinäisyyden kokemus voi olla tilapäinen, johonkin tilanteeseen liittyvää tai kroonista. Yksinäisyydessä on nähdäkseni pitkälti kysymys ulkopuolisuuden ja osattomuuden tuntemuksista.

Mitä pitkään jatkunut yksinäisyys aiheuttaa? Tutkimustulosten mukaan yksinäisyys voi heikentää stressin tavoin vastustuskykyä ja altistaa vakaville sairauksille, kuten kakkostyypin diabetekselle, eri syöville, sepelvaltimotaudille ja sydänsairauksille. Yksinäiset ovat ei-yksinäisiä herkempiä kokeilemaan huumeita ja alkoholia. Yksinäisyydellä on havaittu olevan myös yhteys peliriippuvuuteen. Yksinäisyys voi pahimmillaan aiheuttaa ja johtaa ahdistuneisuuteen, sosiaalisen fobiaan, masennukseen ja myöhemmin itsetuhoisuuteen. 

Yksinäisyys vaikuttaa voimakkaasti myös yksinäisen taloudelliseen tilanteeseen. Yksin elävällä on usein huonompi kyky hankkia esimerkiksi asuntoa tai harrastaa. Negatiiviseen yksinäisyyteen liittyy usein myös voimakkaasti kateus tai suoranainen viha muita ihmisiä kohtaan, joilla elämänlaatu on parempaa. 

Ikääntyneiden ihmisten yksinäisyys johtaa muun muassa lisääntyneeseen kuolleisuuteen ja terveyspalveluiden käyttöön, laitoshoitoon ja muistitoimintojen heikkenemiseen. Tutkimuksissa yksinäisyyden on todettu aiheuttavan jopa yhtä pahoja vaivoja ihmiskeholle kuin fyysiset vammat. Onko meillä varaa yksinäisyyteen?  Mitä kaikkea voitaisiinkaan saada aikaan eri-ikäisille suunnatuilla ilmaisryhmillä ja tapahtumilla, joihin olisi järjestetty kuljetus? Toiminnan ei tarvitse olla ihmeellistä, kunhan vain kaikilla halukkailla on siihen mahdollisuus osallistua ja toiminnan sisältöön vaikuttaa. Entä jos juuri sinä kävisit jo tänään kysymässä naapurin Liisalta tai Matilta kuulumisia? Tai kutsuisit jonkun tutun kahville tai kävelylle? Pienillä teoilla voi saada aikaan paljon iloa.