Kiinassa sosiaalityötä kehitetään intensiivisesti

Juha Hämäläinen, professori, Itä-Suomen yliopisto

Kiinassa on 1,4 miljardia ihmistä, eli joka viides maapallon asukas on kiinalainen. Jättimäinen väestö on iso poliittinen haaste, myös sosiaalipoliittinen.

Sosiaalityön historia Kiinassa on sekä pitkä että lyhyt. Jo 1920-luvulla joissakin yliopistoissa kehitettiin sosiaalityöntekijäkoulutusta osana sosiologian koulutusohjelmia. Vuonna 1949 perustetussa Kiinan kansantasavallassa sosiaalityön koulutus lopetettiin ja sosiaalityö ammattina ajettiin alas. 1980-luvulla koulutus päätettiin käynnistää uudelleen vastauksena sosiaalisiin ongelmiin, jotka seurasivat taloudellisia uudistuksia ja yhteiskunnan modernisoitumiskehitystä.  

1980-luvun lopulla sosiaalityöntekijöitä koulutettiin neljässä yliopistossa. Alan laajamittainen kehittäminen käynnistyi vuonna 2006 osana ”harmonisen sosialistisen yhteiskunnan” rakentamisen ohjelmaa. Sosiaalityöstä haluttiin moderni ammatti osaksi uudistuvaa palvelujärjestelmää. Kunnianhimoiseksi tavoitteeksi asetettiin kaksi miljoonaa sosiaalityöntekijää vuoteen 2020 mennessä. Tosin on syytä huomauttaa, että sosiaalityöntekijäksi kutsutaan myös sellaisia alalla työskenteleviä, joilla ei ole alan tutkintoa.

Tätä nykyä sosiaalityön maisteritasoista koulutusta annetaan yli sadassa ja alempaan korkeakoulututkintoon johtavaa koulutusta yli kolmessasadassa yliopistossa. Koulutuksen kehittämistä on edesauttanut sosiaalityön tutkimuksen nopea kehittyminen ja se, että sosiaalityön asema on alkanut vakiintua yhteiskuntatieteellisenä oppialana, jolla on oma kysymyksenasettelunsa, tutkimuskohteensa ja ammatillinen tehtäväkenttänsä. Sosiaalityön kehittyminen yliopistollisena oppialana on edistänyt yliopistojen, sosiaalialan kehittämisestä vastaavien viranomaisten ja palveluja tuottavien organisaatioiden yhteistyötä.

Vaikka sosiaalityöntekijäkoulutus on laajaa, ammattialana sosiaalityö ei ole kyennyt kunnolla lunastamaan odotuksia. Ammatilla on heikko tunnettuus ja matala status, ja alhaisen palkkatason vuoksi moni alalle koulutetuista hakeutuu muihin tehtäviin. Koulutuksen taso myös vaihtelee eri yliopistoissa, ja koulutus ei kaikissa tapauksissa tuota olennaista ammatillista osaamista. Huippuyliopistoissa koulutus on poikkeuksetta korkeatasoista, tutkimusperustaista ja akateemisten laatukriteereiden mukaista.

Kiinassa on vahva poliittinen tahto kehittää sosiaalityötä; tavoitteet ovat huikeat mutta niin ovat haasteetkin. Ala nähdään tärkeäksi osaksi sosiaalipolitiikan ja sosiaalilainsäädännön toimeenpanon koneistoa hallinnon eri tasoilla. Sosiaalipalvelujen tarkoituksenmukainen organisointi vaatii ammattilaisia, joilla on sekä järjestelmä- että asiakastyön tason kehittämisosaamista sekä sosiaalityön erilaisten sosiaalisten ongelmien ja asiakasryhmien piirissä tarvittavaa erityisosaamista. Näinhän me ajattelemme sosiaalityöstä myös Suomessa.