Sosiaalityöntekijä, joka nauroi

kuva: pxhere

Arja Jämsén, tietokirjailija

Erja Nevalainen, palvelujohtaja,
Siun sote

Taina Tolonen, palveluesimies,
Siun sote

Viime keväänä alkoi Pohjois-Karjalassa kiertää villi huhu: erään sosiaalitoimiston käytävältä oli kuultu naurua. Siis naurua! Tarina ei kertonut, kuka nauroi, oliko hän sosiaalityöntekijä, asiakas vai pomo.

Olimme hämmentyneitä. Ei voi pitää paikkaansa, ei, ei. Päättelimme, että juttu on ilmiselvästi niitä länsimedian valeuutisia. Mikä nyt sosiaalialalla naurattaisi? Palkkapussi? Ehkä ei. Sote-uudistus, jota odotetaan tulevaksi. Tulee ja tulee, ihan kohta. Ei tulekaan vai tuleeko sittenkin. Hitaimmat kyselevät, joko se meni. Minne se meni?  Ohi meni – vai eikö sittenkään?

Huumori ja sosiaaliala, aihe alkoi kiinnostaa. Onko se mahdoton yhtälö? Saako sosiaalialalla nauraa? Olemme tekemisissä vakavien asioiden kanssa, jotka eivät sinällään huvita. Voisiko huumori kuitenkin joskus jopa auttaa vaikeiden asioiden käsittelyssä? Traagisistakin tilanteista saattaa jälkeenpäin löytyä koomisia sävyjä.

Jari Lyytimäki toteaa tuoreessa kirjassaan Huumori ja ympäristösuojelu, että aihepiirin vakavat kysymykset ja alan totisuus tarjoavat hedelmällisen maaperän komiikalle. Vakavasta ja kepeästä syntyy arvaamaton yhdistelmä. Jotain samaa voisi kuvitella sosiaalialalla piilevän.

Yksi esimerkki sote-huumorista on Tyyne Kettunen, eläkeläinen ja terveyspalvelujen suurkuluttaja. Tyyne kommentoi sote-päivityksissään uudistuksen ajankohtaisia käänteitä ja termejä huumorilla, joka on vailla vertaa. Jos Tyyne sote-koteloineen ei ole vielä tuttu, kannattaa kipinkapin rientää YouTubeen.

Jokaisella meistä on kokemusta siitä, miten nauru yhdistää. Huumori inhimillistää ja lähentää ihmisiä toisiinsa. Toinen ihminen tuntuu yhteisen naurun jälkeen tutummalta ja mukavammalta. Huomaa kaiken kaikkiaan ajattelevansa kanssakulkijasta aiempaa positiivisemmin, ja elämä tuntuu kevyemmältä. Ja onhan naurulla todettu olevansa myönteisiä vaikutuksia myös terveyteen ja hyvinvointiin. Työporukan yhteinen ja hyväntahtoinen huumori kertoo hyvinvoivasta työyhteisöstä.

Huumori on taitolaji. On hiljaista, älykästä ja kuivaa huumoria. On röhötystä ja huutonaurua. Yksi hihittää, toinen kikattaa ja kolmas hekottaa. On tilannekomiikkaa, joka elää nopeasti ohikiitävässä hetkessä.

Huumoria voidaan käyttää myös kielteisesti. Vitsaillaan ilkeästi tai pilkataan huumorin varjolla. Silloin huumoria käytetään vallan välineenä, ja huumorilla eristetään ja rajataan osa esimerkiksi työyhteisön jäsenistä ulkopuolelle.

Sosiaalialan huumoria ei ole juurikaan tutkittu. Pari pro gradu -työtä sivuaa aihetta. Poliisihuumorista on tehty väitöskirjatutkimus, samoin kuin huumorista hoitotyössä. 

Tunnistatko sinä huumorin kukkia työssäsi ja työyhteisössäsi? Oliko huumoria joskus ennen muinoin, vaan ei enää? Vai onko huumori läsnä arjen työssä, olennainen osa yhteistä tekemistä? Kuka nauraa ja mille nauraa?

Miltä kuulostaisi kertomus sosiaalityöntekijästä, joka kerran nauroi? Jos kiinnostuit aiheesta, niin otapa yhteyttä, kerromme lisää.