Arja Jämsén (vas.) työskentelee yksikön johtajana ISOssa ja Tuula Kukkonen yliopettajana Karelia-ammattikorkeakoulussa.
Satavuotiaita suomalaisia on paljon ja määrä kasvaa. Vuonna 2016 yli satavuotiaita oli väestörekisterikeskuksen mukaan 819.
Hakasalmen huvilan näyttelyssä Helsingissä seitsemän
100-vuotiaan Suomen ikätoveria kertoo elämästään ja paljastaa pitkän ikänsä
salaisuuksia.
Yksi kertoo salaisuuden olevan lapsissa ja lastenlapsissa,
toinen taas siinä, ettei ole ollut lapsia! Eräs arvelee 81 vuotta
kestäneen avioliiton vahvistaneen hyvinvointia ja tuoneen pitkää ikää – tosin
liiton kestävyyttä selitetään puolison runsailla työmatkoilla.
Työyhteisön ja ahkeran työnteon merkitys mainitaan usein,
mutta samalla muistutetaan, että myös sahti on ollut sangen tärkeää. Yhden
satavuotiaan mainitsema elämänmyönteisyys vaikuttaa yhdistäneen heitä kaikkia.
”Yksinkertainen elämä, ilo ja kohtuullisuus kaikessa” – siihen tiivistyy paljon
tuon sukupolven asenteesta.
Salaisuuksien selityksenä ei näy funktionaalisia
elintarvikkeita, erikoisruokavalioita, eksoottisia liikuntalajeja, somea eikä
muutakaan teknologiaa, ei ympärivuorokautista kauppojen aukioloa, eikä sen
enempää hemmottelu- kuin uskomushoitojakaan.
Myös Pirkko Lahti ja Ulla Numminen ovat selvitelleet pitkän
iän salaisuutta. He kuvaavat kirjassaan Satavuotiaiden kädenjälki, miten
nykyiset satavuotiaat elävät aivan toisenlaisessa maailmassa kuin mihin
syntyivät. He ovat kokeneet kolme sotaa. He jälleenrakensivat Suomen ja loivat
pohjan ja perustan hyvinvointivaltiolle.
Lahti ja Numminen kysyivät kymmeneltä satavuotiaalta pitkän
iän salaisuutta. Vastauksissa toistui ajatus vaikeuksien voittamisesta:
”Välillä aina meni kivi kenkään. Se otettiin pois ja jatkettiin matkaa.”
Päällimmäisenä oli myönteinen elämänasenne ja tyytyväisyys, vaikka monella oli
taustalla ankara lapsuus, sodat ja menetykset sekä raskas työ. Elämään sisältyi
onnistumisen kokemuksia työssä ja perheessä. Elämää ovat ohjanneet selkeät
elämänarvot, rehellisyys, ahkeruus ja tunnollisuus.
Maailmalta löytyy neljä satavuotiaiden keskittymää. Japanin
Okinawassa satavuotiaiden määrä on viisinkertainen Suomeen verrattuna. Siellä
ihmiset viettävät yksinkertaista elämää, hoitavat puutarhaansa ja syövät
kasviksia, mutta eivät punaista lihaa. Italian Sardiniassa nautitaan elämästä,
juodaan punaviiniä ja syödään punaista lihaa ja juustoa, mutta myös kasviksia.
Kaliforniassa adventistien yhteisössä liikutaan paljon, syödään kasviksia ja
pähkinöitä. Hengellinen elämä on keskeistä. Ja neljäntenä alueena on
Etelä-Italian kylä, jossa ruokavaliossa on kalaa, papuja ja oliiviöljyä.
Pitkää ikää ei siis ratkaise punainen liha eikä kala. Yhtä
vastausta ei löydy. Osuisiko lähimmäksi pitkän iän salaisuutta, jos rakentaisi
elämänsä pienimuotoisen arjen varaan, nauttisi hyvästä seurasta ja söisi
kasviksia ja pähkinöitä ja joisi päälle viiniä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti