Ruokajonosta osallisuuteen -projektin
projektipäällikkö 2018-2020 (ESR)
Poistaako ruoka-apu köyhyyden? Millainen on ruoka-apua
tarvitsevan ihmisen osa yhteiskunnassa? Entä voiko itseään toteuttaa tai
kehittää leipää jonottamalla?
Leipäjonoista tuli osa Suomea 1990-luvun lamavuosina. Niistä
tuli myös symboli köyhyydelle, syrjäytymiselle ja huono-osaisuudelle. Ruoka-apu
helpottaa ja parantaa monen arkea. Köyhyyttä se ei kuitenkaan poista eikä
sellaisenaan tarjoa mahdollisuuksia toteuttaa tai kehittää itseään.
Ruoka-avun hakeminen vahvistaa harvoin ihmisen
tasavertaisuuden ja arvokkuuden kokemista.
Työttömyys, päihteet, mielenterveyspulmat, yksinäisyys tai
monenlainen raihnaus ovat monen ruoka-apua hakevan perusarkea. Pelkän ruoka-avun
tilalle tai sen lisäksi tarvitaan muutakin.
Osallisuuden monet muodot
Osallisuus on liittymistä, suhteissa olemista, kuulumista ja
yhteisyyttä. Se on yhteensopivuutta ja mukaan ottamista sekä osallistumista ja
vaikuttamista. Osallisuus on myös demokratiaa ja kaiken edellä mainitun
järjestämistä ja johtamista. (Isola ym. 2017.) Osallistumisen tulee olla
omannäköistä.
Ruokajonosta osallisuuteen -hankkeessa mahdollistetaan
omannäköisen osallisuuden toteutumista. Joku löytää väyliä töihin tai opintoihin,
joku uusia ystäviä ja virikkeitä vapaaehtoistoiminnasta. Jollekin älypuhelimeen
ja some-maailmaan tutustuttava ryhmätoiminta auttaa yhteydenpidossa toisten
ihmisten kanssa. Kotiin tuotava apu voi avata jonkun yksinäisyyteensä
lokeroituneen oven ulkomaailmaan.
Yhteisen asian äärellä
Ruokajonosta osallisuuteen -hankkeessa järjestöt,
seurakunnat, erilaiset viranomaistahot ja ruoka-apua hakevat ihmiset kutsutaan alusta
alkaen tasavertaisina yhteen. Erilaisten osaamisten ja näkökulmien pohjalta löydetään
kehittämistyön yhteiset tavoitteet ja luodaan toiminnalle uusia yhteisiä
rakenteita.
Verkosto on kuin verkko, jonka läpi ei pääse putoamaan
tyhjän päälle. Järjestöissä ja seurakunnissa tunnistettuja, erilaista apua ja tukea
tarvitsevia ihmisiä osataan ohjata oikeiden viranomaistahojen ja palvelujen
luokse. Viranomaiset taas puolestaan tietävät, millaista toimintaa alueen
järjestöt ja seurakunnat tarjoavat heidän asiakkailleen. Ihmisen arjessa
verkosto tarkoittaa tuttua ihmistä, paikkaa tai puhelinnumeroa, johon soitetaan
tai jonne lähdetään yhdessä tutustumaan. Verkosto kannattelee, mutta ei
tukahduta.
Sininauhaliiton Ruokajonosta osallisuuteen -hanke (ESR) on
juuri aloittanut ja jatkuu kesäkuuhun 2020 asti. Hankkeen taustalla ovat Sininauhaliitto
sekä sen jäsenyhteisöt ViaDia ry, Helsingin Vieraskoti ry, Keravan
Suojakotiyhdistys ry, Lahden Sininauha ry, Ystäväntupa ry (Keuruu), Myrskylyhty
ry (Etelä-Savo), Operaatio Ruokakassi ry (Turku) ja Rovaniemen Päiväkeskus ry.
Lue lisää:
Ohisalo, M. 2017. Murusia hyvinvointivaltion pohjalla: leipäjonot, koettu hyvinvointi ja huono-osaisuus. Itä-Suomen yliopisto, 2017.
Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta. Yhteiskuntatieteiden laitos.
Isola, A.-M.; Kaartinen, H.; Leemann, L.; Lääperi, R.;
Schneider, T.; Valtari, S.; Keto-Tokoi, A. 2017. Mitä osallisuus on?Osallisuuden viitekehystä rakentamassa. THL.
Laihiala, T. 2018. Kokemuksia ja käsityksiä leipäjonoista:huono-osaisuus, häpeä ja ansaitsevuus. Itä-Suomen yliopisto, 2018.
Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta. Yhteiskuntatieteiden laitos.
